|
Post by Sasa on Jun 19, 2011 0:11:37 GMT 7
Gado viskasi poikasen ilmaan, mutta ei todellakaan ajatellut, että toinen putoaisikin. Pienet kynnet viilsivät Gadon otsaa, ja verta roiskahti koiraan silmille. Griippi ehti jo pelätä näkönsä puolesta, mutta viilto ei ollut osunut silmään. Silti kirvelevä veri esti koirasta avaamasta toista silmäänsä. Vettä satoi taivaalta jo kaatamalla, Gadon jalat olivat kurassa ja sammaltupoissa. Lapa oli mennyt pahemmaksi, sen liikuttaminen sattui enemmän. Koiras tuijotti poikasta irvistäen. Tämä oli jähmettynyt paikoilleen, naamallaan hieman hätäinen ilme.
Salama välähti, ja jyrähti heti perään, myrsky oli jo aivan heidän päällään. Gado ontui muutaman hitaan askeleen poikasta kohti. Syvyysnäön puuttuminen haittasi koirasta jonkin verran, mutta siitä huolimatta hän hyökkäsi jälleen. Koiras loikkasi toista kohti levittäen siipensä, niin hän sai loikasta pitkän, sitten vain kynnet ojoon, valmiiksi puristumaan toisen nahkaan. Jos Gado saisi otteen, ja vielä hyvällä tuurilla pääsisi tuulen avulla ilmaan, poikasen voisi pudottaa maahan. Ainakin tämä säikähtäisi, vaikka saisikin kuustenoksista kiinni eikä putoaisi maahan asti. Gado tiesi, että lento voisi koitua hänenkin kohtalokseen, jos myrskytuuli tarttuisi siipiin, ja ottaisi ohjat käsiinsä. Koiras ei kuitenkaan juuri nyt välittänyt omasta hengestään tarpeeksi.
|
|
mirim
Full Member
Posts: 231
|
Post by mirim on Jun 21, 2011 17:04:27 GMT 7
Tummien pilvien yltä kuuluva jyly taukosi tuskin lainkaan, mutta silloin tällöin maassa asti järisi ja kuului voimakas jyrinä. Suuret, lämpimät sadepisarat läiskähtelivät maahan ja sumensivat näkyvyyttä. Katkonaisen taistelun äänet voimistuivat Kajn rämpiessä kohti päämääräänsä. Suurempi aarnikotka tuntui ontuvan aina vain pahemmin. Veli oli tainnut saada lisää vahinkoa aikaan. Toivon kipinä yritti pysytellä elossa pienen uroksen mielessä, kenties he pääsisivät karkuun, ehkä jopa yhdessä. Kun tuntematon uros hyökkäsi kohti maassa ryömivää Felix'éä, Kaj muisti taas missä oli ja mitä oli tekemässä. "Ei!" Kaj kiljaisi ja loikkasi muutamalla pitkällä loikalla kohti suurta aarnikotkaa. Hetken mielijohteesta sokea griippi nappasi vihollisen hännästä kiinni. Pieni nokka ja jalat puristivat pihtimäisesti hännästä kiinni. Kun jalat eivät osuneet maahan, pelko ja sitä seuraava pahoinvointi täytti Kajn. Jos tyhmäkin teko voisi pelastaa Fén ja oman nahan, olisi sellainen kokeilemisen arvoinen.
|
|
Lakubo
Full Member
Aktiivisuus: Aktiivinen
Posts: 116
|
Post by Lakubo on Jun 22, 2011 14:07:45 GMT 7
Felix'é
Poikanen hätkähti Gadon noustessa siivilleen. Uros näytti todella suurelta ja pelottavalta siivet levitettynä ja Fén katsoessa pienestä kulmasta. Uros koetti lähteä juoksemaan pakoon, mutta sitten niskaan iski ilkeä tosiasia. Kynnet puristuivat lujempaa ja lujempaa griipin nahkaan ja poikanen parkaisi hädissään ja katsahti kiinniottajaansa. "P-päästä..irti!" uros huusi rimpuillessaan irti otteesta, mutta rimpuilemisesta kynsien välissä oleva iho vain repesi verille saakka. Poikanen voihkaisi pienestä kivusta, koska niin pienenä uroksella ei vielä ollut kovin korkeaa kipukynnystä. Uros ei kuitenkaan tahtonut päästää Gadoa helpolla vaan jatkoi rimpuilemista. Tällä kertaa Fé otti siipensäkin mukaansa.
Myrskyilma oli kovimmillaan ja ukkonen jylisi taivaalla kuin tuhat peuraa kiima-aikaan. Salamat leiskuivat, mutta eivät häirinneet tietämätöntä sähkön osaajaa. Felix'é hätkähti huomatessaan veljensä roikkuvan Gadon hännässä. "Kaj!" Felix'é huudahti hätäisesti ja veljen näkeminen valoi taas puhtia poikaseen. Uros rimpuili entistä raivokkaammin Gadon otteeesta eikä juuri enää välittänyt kivusta, joka oli raastanut poikasen ihon vereslihalle.
|
|
|
Post by Sasa on Jun 22, 2011 14:26:27 GMT 7
Isku onnistui, Gado puristi kynsiensä otetta ja löi siivillään. Tuulenpuuska saattoi koirasta ylöspäin, ja äkkiä hän tunsi pistävää kipua hännässään. Toinen poikasista riippui Gadon hännässä. Ylimääräinen paino tuntui, mutta Gado nousi siitä huolimatta. Kuusen oksat mätkivät koiraan naamaa, ja poikanen tämän kynsissä rimpuili. ”Pysy aloillasi, tai tapatat veljesi!” Gado karjaisi poikaselle. Tämä vain hankaloitti pienillä siivillään Gadon lentämistä. Painopiste heitteli, ja kipu hännässä lisääntyi, sitä ei ollut tehty kannattelemaan suurempia painoja.
Puun latvat jäivät jo kauas taakse, ja lentolihakset polttelivat. Gado kuitenkin jatkoi ylöspäin, nyt kuitenkin hieman loivemmassa kulmassa. Koiras vilkaisi alas, ja tajusi olevansa jo todella korkealla. Sitten alkaisi varsinainen temppuilu. Ensin Gado yritti päästä Felix’éstä. Koiras päästi oikean jalkansa otteen irti, ja puristi vasemmalla niin kovaa, kuin vain voimaa irtosi, kunnes äkkiä päästi irti, ja löi siipiään muutaman kerran, jottei menettäisi liikaa korkeutta. Seuraavaksi Gado sukelsi alaspäin, kääntyen kuitenkin takasin väärinpäin vaakatasoon, hännän pitäisi mätkähtää koiraan takajaloille. Niin Gado koitti potkaista sokeaa poikasta, ja kynsiä tätä irti. Gado tiesi putoavansa koko ajan, mutta se oli sen ajan murhe.
|
|
mirim
Full Member
Posts: 231
|
Post by mirim on Jun 23, 2011 1:43:07 GMT 7
Yläilmoissa tuuli voimistui ja sade tuntui piiskaavan lujemmin. Kaj roikkui kirjaimellisesti henkensä edestä vieraan griipin hännässä. Vähitellen uros alkoi ymmärtää tekonsa tyhmyyden, mutta koska peruuttamista ei ollut, piti vain yrittää saada yritys toimimaan. Kaj riipi häntää nokallaan, ärisi pelon vallassa ja rutisti näkemättömät silmänsä kiinni.
"Fé!" Kaj henkäisi kuullessaan veljensä äänen. Uroksen ärjähdys nostatti ihon kananlihalle, mutta säikähtäessään pieni uros vain tarrasi lujemmin hännästä kiinni. Siinä samassa kyyti muuttui tasaisesta kieputtavaksi ja vaaralliseksi. Kajn suuntavaisto katosi ensimmäisen kiepsahduksen jälkeen, eikä voinut millään aavistaa tuntemattoman uroksen potkua. Älähdyksen ja kiljaisun sekainen äännähdys karkasi Kajn suusta, potkun osuessa rintaan. Etujalkojen ote petti hetkeksi, mutta kauhulla sokea aarnikotka sai jälleen otteen hännästä. Uroksen henki ei kulkenut kunnolla, eikä kova ilmavirta auttanut asiaa. Rinnan kipu jyskytti voimakkaina aaltoina ja pakotti etujalkoja, joiden ote alkoi lipsua. "Fé, koeta kestää", Kaj pihisi. Lohdutus jäi roikkumaan ilmaan, kun kolme aarnikotkaa syöksyi yhdessä rytäkässä uhkaavasti maata kohti.
|
|
Lakubo
Full Member
Aktiivisuus: Aktiivinen
Posts: 116
|
Post by Lakubo on Jun 23, 2011 2:28:11 GMT 7
Felix'é
Uros rimpuili ja hakkasi siipiään Gadon ärähdyksestä huolimatta. Poikanen tunsi jotenkin voiton ja pelon sekaista tunnetta, kun aikuinen aarnikotka päästi toisen jalkansa irti Féstä. Hetken Felix'é oli innoissaan siitä, että pääsisi vapaaksi otteesta, kunnes tajusi kuinka korkealla oli. Uros älähti pelosta ja kiljaisi Gadon päästäessään kokonaan irti. Yksi siipien isku sai ilmaa alleen ja Fé käännähti väkinäisesti katsomaan kiljahtanutta veljeään. "Kaj..!" uros koetti huutaa, mutta ääni hukkui pelkoon ja myrskytuuleen. Poikanen koetti vielä käännähtää ympäri, mutta kuuli vain korvissaan rymähdyksen ja heikommassa kyljessään erittäin kovan hetkinäisen kivun. Uros parkaisi korkealta ja pitkän aikaa, kunnes kyyneleet tulvahtivat hetkisenä vuolaana virtana Felix'én silmiin. Poikasella oli onnea matkassa, vaikka se ei saattaisi jatkuakaan pitkään. Uros oli pudonnut puuhun, mutta osunut heikompi kylki edellä paksuun oksaan. Uros putoili oksistosta maahan saakka ja jäi liikkumattomana makaamaan maahan. Poikanen itki kivusta ja pelosta maassa ja koetti koota itsensä. Kipu oli kova, mutta alkoi hellittämään pikku hiljaa.
|
|
|
Post by Sasa on Jun 23, 2011 13:43:40 GMT 7
Gadon hännän kipu vain yltyi edelleen, sitä varmasti avitti sekin, ettei häntä ollut parkkiintunut mitenkään, verrattuna vaikka lapoihin, joita koiras itse tai muut olivat ruhjoneet koko sen ajan, mitä Gado oli elänyt. Fén korvia parkaisu sai Gadon taas ymmärtämään, että maa lähestyi kokoajan. Salamana koiras käänsi päätään, ja katsoi olkansa takaa alas. Liian myöhään. Äkkinäinen tuulen puuska tarttui siipiin, ja Gado heilahti ympäri, paistautuen lopuksi suoraa korkean kuusen latvaa päin. Isku sai ilmat pakenemaan keuhkoista, ja rungon rusahtavan äänen saattelemana koiras jatkoi matkaansa maata kohti. Latvuston oksat antoivat pehmeästi periksi, mutta mitä alemmas pudottiin, sen kovemmat iskut olivat. Äkkiä Gado tunsi kivun aallon leviävän otsastaan. Seuraava oksa iski lapaan, missä oli jo valmiiksi verestävät ruhjeet. Gadon nokasta karkasi tuhiseva käheä mörähdys, ja koiras tiesi, että saattoi menettää kohta tajuntansa.
Valtaisan rymähdyksen saattelemana griippi rysähti märälle upottavalle sammaleelle. Gado oli aivan sekaisin. Puun rungot pyörivät ympäri, ja koiras koetti vääntäytyä jaloilleen, hän kuitenkin kaatui, takasin sammaleen syleilyyn. Gado yritti koota ajatuksensa ja keskittyä siihen, että pysyisi tajuissaan. Koiras jäi makaamaan elottoman näköisesti paikoilleen, silmät kiinni, kuitenkin tietoisena maailman menosta. Hiljalleen kaikki alkoi selkenemään.
|
|
mirim
Full Member
Posts: 231
|
Post by mirim on Jun 23, 2011 18:48:48 GMT 7
Felix'én ääntä ei enää kuulunut. Vain myrskytuuli ulisi korvissa, vauhti tuntui kasvavan koko ajan. Suurempi uros kiepsahti äkkiä ympäri häntä heiluen. Kuului ilkeä tömähdys. Häntä, jossa Kaj roikkui, heilahti, kun liike pysähtyi. Kynnet eivät enää saaneet otetta hännästä, vaan Kaj jatkoi matkaansa täysin hallitsemattomalla ilmalennolla. Epämääräinen ölinä ja kähinä purkautui sokean griipin suusta tämän kieppuessa ilmassa, vääjämättä maata kohti. Vasen takajalka osui kuusenoksaan, repäisten reiden sisäpinnan rikki ja heilauttaen Kajn maata päin. Violehtava pää osui kumahtaen kuusen runkoon, katkaisten ilmalennon ja saattaen uroksen maahan. Kyyneleet tulvivat Kajn silmistä ja heikko ulina kantautui ilmoille. Pieni poikanen jäi aloilleen märkään sammaleeseen ja yritti tasata hengitystään.
Reidessä ja päässä tuntui kuumotusta. Lämmin veri valui jalan märkää karvaa pitkin. Kaj kipristeli yhä uudelleen ja uudelleen jalkojaan ja keinutti itseään pienesti. "Fé." Sokea aarnikotka ei tajunnut puhuvansa. Kaikki tuntui epätodelliselta, olo oli turta ja koko maailma tuntui kieppuvan hallitsemattomasti. Kaj toivoi kivun hellittävän nopeasti.
|
|
Lakubo
Full Member
Aktiivisuus: Aktiivinen
Posts: 116
|
Post by Lakubo on Jun 23, 2011 18:59:36 GMT 7
Felix'é
Uros ravisti pienesti päätään kuullessaan Kajn ulisevan äänen. Kuitenkin poikasen kylkeen sattui niin, että uros sai vain yskäistyä kuivasti. Poikanen niiskahti hiljaa ja kierähti kipeältä kyljeltään katsomaan minne muut kaksi aarnikotkaa olivat pudonneet. Uros ei nähnyt tällä sivustalla olevan ketään, mutta ei jaksanut kuitenkaan vielä nousta ylös. Tajuamaton rimpuilu Gadon kynsistä ja sen jälkeinen putoaminen oli vienyt griipin voimat ainakin hetkeksi. Kipeä kylkikin juili nyt sen verran, että kävelykin voisi olla inhottava ajatus.
Felix'é päähän jäi kuitenkin kuva veljestään jossain tuolla kuusikossa, joten uros nousi pinnistellen ylös. Poikasen takajalat vapisivat, kun Fé kulki eteenpäin hiljakseen katsellen ympärilleen ja etsien veljeään. "Kaj.." uros kysyi myrskytuulessa miltei kuiskaten. Poikanen katsoi vielä ympärilleen, mutta huomasi kauempana suurikokoisen hahmon, se voisi hyvinkin olla Gado, joten Felix'é siirsi katsettaan huolestuneesti. "Kaj!" uros huusi täysillä keuhkoillansa, mutta ei nähnyt vieläkään veljeään. Kyyneleet virtasivat huolesta, kivusta ja pelosta pitkin urosgriipin poskipäitä. Myrskysää kumisi ja vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Felix'éä heikotti ja uros laskeutui makuulle. "Veli, missä olet?" uros sanoi katsellen ympärilleen ja painoi sitten päänsä hetkeksi maahan. Poikanen katsoi korvat luimussa eteenpäin valmiina nousemaan, jos joku tulisi Fén näkökenttään.
|
|
|
Post by Sasa on Jun 23, 2011 21:02:50 GMT 7
Gado veti ilmaa keuhkoihinsa ja yritti hengittää syvään. Hengitys meinasi koko ajan muuttua pinnalliseksi katkonaiseksi läähätykseksi, mutta koiras sai kuin saikin estettyä sen. Hetken siinä maattuaan, hän havahtui pieneen ääneen. Se oli levän vihreä pieni koiras, joka huusi veljeään. Gado liikautti etujalkojaan. Ne tuntuivat toimivan, joten koiras nousi varoen istumaan, jatkaen siitä kokonaan ylös. Gado vilkaisi paikkaa jossa oli lojunut. Sammaleessa oli suuri mutavetinen painauma, siinä kohtaa, missä koiraan pää oli ollut, oli tummanpunainen läikkä. Suuri koiras nosti varoen vasemman etujalkansa, ja laittoi sen hetkeksi vasemman korvansa päälle. Hetken päästä koiras nosti jalkansa nokkansa eteen. Kynsissä oli jo hieman vanhempaa verta, mutta varpaissa ja kämmenessä oli tuoreen punaista ja lämmintä verta. Koiras kirosi kuiskaten, kääntyi horjuen ympäri. Hän huomasi pienen vihertävän hahmon hieman kauempana. Gado ei jaksanut taistella, ainakaan omasta aloitteestaan. Märkä griippi hoippui pientä hahmoa kohti, siipien kärjet laahaten maata.
Lyhyt matka tuntui ikuisuudelta, ja päästyään poikasen lähelle, koiras lysähti nojaamaan lähintä puunruskoa tukenaan pitäen. Sadevesi kirveli otsan haavoissa ja lavan ruhjeissa. Gado oli liian väsynyt reagoidakseen kunnolla kipuun. Hän vain tuijotti kylmän ilmeettömänä poikasen punaruskeita silmiä.
|
|
mirim
Full Member
Posts: 231
|
Post by mirim on Jun 24, 2011 2:11:08 GMT 7
Vähitellen Kaj uskalsi yrittää liikkeelle lähtöä. Huoli veljestä ja omasta kestävyydestä painoi. Jalat tärisivät hillittömästi, mutta saivat pidettyä hennon ruumiin irti maasta. Fén epätoivoinen huuto kantautui Kaj korviin. "Fé", uros kähähti, rykäisi ja yritti uudelleen. "Fé!" Nyt huuto sai läpimärän peipon lähipuskasta liikkeelle.
Hitaasti ja epävarmasti Kaj lähti pois kuusen juurelta, märkä sammal moiskahdellen jalkojen alla. Raskaat ja laahaavat askeleet tuntuivat edessä päin. Helpotus pyyhkäisi Kajn yli, veljekset olivat saaneet vahinkoa aikaan ja pääsisivät luultavammin ehjinä pois. Pienemmän aarnikotkan paino tuntui kauempana vihollisesta, joka oli pysähtynyt. Kaj joutui rojahtamaan maahan, kun jalat eivät enää kantaneet. Paikoillaan maatessa kipu ei ollut enää vaivannut juuri lainkaan, mutta liikkumisen rasitus oli pahentanut asiaa kertahujauksella. Pientä aarnikotkaa oksetti ja väsytti sitäkin enemmän. "Fé, älä haasta riitaa. Mene vielä kun voit", Kaj yritti huutaa veljelleen, muttei saanut niin kovaa ääntä kuin olisi tahtonut. Sade piiskasi maassa makaava urosta, joka yritti jälleen kerätä voimiaan. Epäilys siitä, pääsisikö Kaj enää veljensä luokse, paisui paisumistaan.
|
|
Lakubo
Full Member
Aktiivisuus: Aktiivinen
Posts: 116
|
Post by Lakubo on Jul 1, 2011 3:19:13 GMT 7
Felix'é
Aikuinen aarnikotka laahusti lähemmäs poikasta. Urosgriippi tärisi maatessaan ja koetti kammeta itsensä ylös etujaloillaan. Poikanen pelkäsi, että Gado olisi vielä voimissaan. Kuitenkin aikuinen aarnikotka jäi nojaamaan puunrunkoa vasten ja poikanen huoahti helpotuksesta. Felix'é kuuli veljensä äänen ja hätäisesti katsahti äänen suuntaan.
Tällä kertaa griippi huomasi veljensä ja kampesi itsensä kokonaan ylös. Uupunut griippi laahusti kohti veljeään toivonpilke silmäkulmassaan. Poikanen hymyili pienesti ja huokaisi pysähtyen pienen matkan päähän veljestään. "Kaj, olen täällä.." Fé sanoi ja kävi istumaan. Kuitenkin Kajn hahmo näytti makaavan ja sai taas uutta voimaa Felix'éen. Uros loikkasi veljensä luo nykäisten tätä niskasta huolissaan. Poikanen ei ollut kuullut veljensä huutoa ja toisti nyt samat asiat veljelleen. "Meidän on päästävä täältä. Tuo lurjus on uuvahtanut, joten voimmepäästä pälkähästä. Seuraa minua" uros nykäisi uudestaan Kajta ja poikanen kääntyi sitten katsomaan Gadoa. 'Toivottavasti Theóderin saasta ei enää hyökkää..' Felix'é mietti mielessään yrittäen olla taas 'kovis'.
|
|
|
Post by Sasa on Jul 1, 2011 13:20:12 GMT 7
Levänvihertävä poikanen vapisi. Gado tiesi, että siinä olisi ollut hyvä tilaisuus, mutta hän antoi olla. Hetken kun vain jaksaisi näyttää siltä, että voisi vielä lähteä perään. Koiras seurasi katseellaan, kun Gerbéroslainen griipinpuolikas lähti veljensä luo. Hitaasti Gado oikaisi itsensä irti puusta, ja lähti askel kerrallaan poikasen perään. Yhden asian Gado vannoi mielessään. Jos pentu tosiaankin pääsisi soturiksi, Gado haastaisi tämän, eikä antaisi armoa, se olisi henkeen ja vereen.
Gado ehätti paikalle juuri sopivasti kuulemaan Felix’én sanat. Koiras oli uupunut, mutta aikoi näyttää väitteen olevan väärin. Hetken hän haravoi viimeisiä voimiaan kasaan, ehkä pelkkä pelottelu voisi riittää. Gado oikaisi ryhtinsä ja nosti päänsä korkealle, samalla nostaen siipensä tummaa taivasta kohti. Koiras yllättyi siitä, miten painavat siipensä olivat. Se vaati paljon pitää ne korkealla ja levitettyinä, mutta jos veljekset vain jättäisivät hänet rauhaan. Gado asteli tavalliseen tapaansa ontuen kuusen oksien lomasta, kasvoillaan kummallinen ilme. Vihaa ja väsymystä, mutta silmistä katsoi päättäväinen katse. Vasenta silmäänsä koiras ei saanut vieläkään kunnolla auki.
|
|
mirim
Full Member
Posts: 231
|
Post by mirim on Jul 3, 2011 1:13:04 GMT 7
Veljen pieni nokka nyki löysää niskanahkaa. Kaj kohotti päänsä ja hymyili. "Sitähän minä sanoin", Kaj huokaisi, kun Fé totesi nyt olevan paon aika. Jalkoja heikotti yhä, eikä Kaj onnistunut noustamaan edes ylävartaloaan, vaan kokosi jalkojaan lähemmäs kehoaan. "Tulee taas", sokea griippi sanahti, kun tanner tärähteli vihollisen liikkuessa. "Se tulee tänne, Fé. En jaksa liikkua." Lausahduksen loppu hiipui lähes äänettömiin. Askeleet olivat raskaat, eikä olemus ollut enää yhtä uhoava ja voimakas. Suuri uros oli pysähtynyt veljesten lähelle.Siitäkin huolimatta Kajn sydän hakkasi lujemmin uroksen ollessa lähellä.
Sade ryöpsähteli taivaalta puuskittaisesti. Myrsky oli tainnut ohittaa huippuhetkensä, mutta piiskasi silti yhä maata. "Fé en jaksa", Kaj valitti ja potki sammaleen paloja yrittäessään epätoivoisesti liikkua kauemmas tuntemattomasta koiraasta.
//Lakubolle, lähtevätkös Fé ja Kaj yhdessä karkuun (ja siis karkuun taitavat lähteä ellen väärin ole käsittänyt : D) vai eroavatko tiet? (://
|
|
Lakubo
Full Member
Aktiivisuus: Aktiivinen
Posts: 116
|
Post by Lakubo on Jul 3, 2011 1:41:09 GMT 7
//mirim, kyllä nämä voisivat yhdessä karkuun lähteä, ei näitä vissiin viitsi vielä tapattaa : DD//
Felix'é
Se tulee tänne, Fé. En jaksa liikkua.. Felix'é kuuli veljensä sanat, mutta oli naulinnut katseensa suoraan Gadon silmiin. Aarnikotka tuli uhkaavasti lähemmäs ja levänvihreä poikanen nojasi täristen veljeensä. Uros oli pelosta mykkä ja poikanen katsoi aikuisen levitettyjä siipiä. Salama välähti ja poikanen näki Gadon koko olemuksen kunnolla, mikä sai griipinpoikasen vapisemaan kauttaaltaan.
Felix'é käännähti veljeensä, joka koetti päästä jaloilleen. Fé, en jaksa valitus sai uroksen vapinan loppumaan ja katsomaan psykoottisen tyhjänä Gadon silmiin. Felix'é ei puhunut aarnikotkalle mitään vaan antoi Gadon lukea nokaltaan poikasen ajatukset. 'Älä koske enää veljeeni, saasta..' Felix'é sanoi äänettä ja kääntyi sitten veljeensä huolissaan. Uros koetti puskea nokallaan Kajn etujalan alta veljeään ylös ja auttaa vuorotellen sitten vaaleaa griippiä niskasta. Felix'én vapina oli alkaa taas, mutta uros sulki hetkeksi tiukasti silmänsä ja koetti sulkea mielestään suuren theóderilaisen. Ukkosen jylinä ja paiskiva sade oli jo suljettu poikasen mielestä, mutta silti ne saivat griipin hätkähtämään.
"Kaj.." Fé huokaisi hädissään ja huolissaan ja koetti saada veljeään ylös hiukan kovemmin ottein. "Ä-älä välitä siitä.." uros sanoi veljelleen vapisevalla äänellä, jossa oli hiukan rauhoittavaa sävyä.
|
|