Post by mirim on May 29, 2011 18:42:29 GMT 7
Nimi: Kaj
Syntymäpäivä: 3.4.2010
Ikä: reilu puolivuotias
Sukupuoli: uros/koiras (miten kukin haluaa sanoa : D)
Lauma: laumaton
Asema/ammatti: Kaj ei tiedä vielä ammattiaan, eikä ole varma haluaako tai voiko ryhtyä miksikään sokeutensa vuoksi.
Laji: aarnikotka
Magia: Koska Kaj on sokea, on se oppinut tuntemaan maan värähtelyt jalkojensa avulla. Uros tuntee lähes kaiken lähettyvillään, kauempana käyskentelevän kauriin Kaj huomaa vain kuulonsa avulla. Värähtelystä Kaj voi tuntea esineen/asian summittaisen koon, tulkita hiukan paremmin tunteita ja tietää lähes tarkalleen esineen/asian olinpaikan. Tunteiden tulkitsemisesta Kaj on oppinut vasta muutaman kikan. Mm. maahan painuvat kynnet: hermostuneisuutta tai vihaisuutta, vaihteleva asento: iloisuutta tai hermostuneisuutta. Uros yrittää parhaansa mukaan oppia enemmän maan värähtelystä. Pienen aarnikotkan verkkokalvoille ei piirry kuvaa sen ympäristöstä, mutta se voi kuvitella ja värittää aistimuksensa. Kaj tuntee olonsa turvattomaksi ilmassa ja vedessä, koska ilmassa uros ei ”tunne” lainkaan ympäristöään ja vedessä vain hämärästi ja heikosti. Senpä vuoksi griippi on altis ilmahyökkäyksille, eikä ui tai lennä mielellään.
Kajn isä opetti poikastaan hallitsemaan maata. Nyt sokea aarnikotka voi muokata maastoa mielensä mukaan, kohtuuden rajoissa tietenkin. Kaj voi luoda maahan kuopan, nostattaa seinämän suojakseen, luoda pienimuotoisia siltoja jokien yli tai irrottaa maamöhkäleen/kivenjärkäleen ja syöstä sen haluamaansa suuntaan. Uros yrittää keksiä luovia käyttötapoja taioilleen. Myös pieni kasvien kasvattaminen tai kuihduttaminen onnistuu, kunhan ne ovat juurineen kiinni maassa.
Vahinkoa uhrille Kajn taiat tuottavat riippuen niihin iskeytyvän massan ja voiman suuruudesta - pienistä haavaumista luun murtumiin ja kuolemaan.
Sama pätee Kajhin, jos uros jatkuvasti käyttää loitsujansa tai keskittää voimansa yhteen suureen hyökkäykseen, voimat hupenevat aimo harppauksin ja heikentävät, mahdollisesti pyörryttävät aarnikotkanpoikasen. Myös taikojen vahvuus heikkenee sitä mukaa, miten Kaj käyttää voimavaransa.
Luonne: Kaj on hiljainen ja ennen kaikkea rauhallinen aarnikotka. Suuressa joukossa, joissa Kaj tuskin koskaan liikkuu, ei vaisua urosta edes huomaa. Kaj seurailee tilanteita kaikilla aisteillaan, paitsi tietenkin näöllään (menneisyys selventää :) ). Hän on oppinut kuulemaan, haistamaan, tuntemaan ja aistimaan muiden eläinten tunnetiloja hämmästyttävän tarkasti. Heikkohermoisempi saattaisi kuvitella Kajn lukevan ajatuksia. Ensitapaamiselta Kaj saattaa vaikuttaa ujolta ja helposti huijattavissa olevalta, mutta todellisuudessa Kaj on suorasanainen ja topakka, etenkin vauhtiin päästessään, eikä välttämättä kaunistele totuutta. Nuori griippi ei kuitenkaan tarkoita olla ilkeä tai kylmä, vaan rehellinen. Kun oppii tuntemaan Kajn paremmin, saa huomata, että Kaj on varsin sydämellinen ja ystävällinen sekä luotettava. Kaj ei ole erityisen optimistinen, vaan saattaa ottaa jotkin asiat erityisen raskaasti ja kieritellä niitä mielessään useaan otteeseen.
Ulkonäkö: Kajn kuva
Kaj on pieni ja pitkäraajainen. Pää ja nokka ovat pyöreämuotoiset. Häntä on siro ja suhteellisen pitkä. Kajn siivet ovat jääneet pieniksi, koska uros ei pidä lainkaan lentämisestä. Heikoilla siivillä ei griippi muuta teekään, kuin avita itseään pienissä hypyissä sun muissa. Uroksen karva- ja sulkapeite on violetinkirjava, siipien pisimmät sulat, vatsa, ryntäät, raajojen sisäosat ja hännän ”lärpäke” ovat valkeita. Turkki ja sulat ovat pörheät ja lämpimät, etenkin niskassa. Aarnikotkan etujalat ja nokka ovat vaaleanoranssit. Kaj on saanut muutaman haavan mennessään, mutta ne eivät vaivaa urosta lainkaan. Vaaleansiniset – myös pupilli – silmät kertovat aarnikotkanpoikasen sokeudesta, ja arvet silmissä ja niiden ympärillä kertovat, minkä vuoksi. Kaj ei siis näe runnelluilla silmillään mitään.
Menneisyys: Kaj syntyi huhtikuisena iltana veljensä ja sisarensa kanssa aarnikotkanaaraalle, joka tunnettiin nimellä Pasma. Pasma tunnettiin tunnollisena ja huolehtivaisena naaraana, mutta poikasten synnyttyä melko nuorelle naaraalle oli tullut taka-ajatuksia. Pasman puoliso, voimakas aarnikotkauros oli tarkka jokaisesta Pasman liikkeestä eikä jättänyt naarasta rauhaan hetkeksikään. Vaikka Pasma ei urosta huomannut, tämä tarkasteli naarasta paraikaa jostain syrjäisestä paikasta. Pasmaa tarkkailu suivaannutti, vaikka ei tiennytkään kuinka paljon naaras joutui uroksen silmän alle. Naaras ei silti pystynyt sanomaan urokselle mitään, koska pelkäsi tämän tekevän jotain kauheaa naaraalle. Aarnikotkan ’fantasia’ upeasta elämästä komean uroksen ja poikasten kanssa alkoi hajota ja kun poikasetkaan eivät olleet kovin mieleisiä.
Pasma alkoi murtua jo pelkästään nähdessään urosaarnikotkan, mutta tämä ei paljoa kysellyt toisen kyynelehtivien silmien alta vaan yritti kasvattaa poikasia itse ja saada Pasmankin vain toimimaan oman näkemyksensä mukaan. Naaras oli koettanut jo useita kertoja sanoa urokselle asiasta, mutta tämä oli vain hoitanut poikasia piittaamatta Pasmasta. Kun poikaset alkoivat enemmän kiintyä urosaarnikotkaan, naaras alkoi muuttua rauhattomaksi. Poikaset odottivat urosta innoissaan eikä äidin syli kiinnostanut kolmikkoa enää ollenkaan. Naarasta alkoi kismittää uros ja poikaset, mutta hiukan pelottavankin uroksen kanssa naaras ei uskaltanut ottaa kantaa asiaan. Ennen poikasia tuo uros oli ollut mitä rakkain ja mukavin, mutta tämän jälkeen uros oli kuin sieluton. Pasman päässä alkoi pyöriä ajatuksia, jotka alkoivat hitaasti murskata naaraan tunnollisia näkemyksiä pienistä poikasista ja pian naaras kehitti huolimattoman suunnitelman, jolla saada entinen uros takaisin.
Kaj näki kunnollisen auringonvalon ensimmäistä kertaa kahden kuukauden ikäisenä, kun Pasma vei poikaset Darwinin metsään. Naaras ei ollut vieläkään suhtautunut poikasiin hyväksyvästi vaan aikoi tällä retkellä hylätä poikaset tänne. Uros oli mennyt metsästämään eikä ollut paikalla katsomassa Pasmaa ja poikasia. Pasma johdatti poikaset tiheälle metsäalueelle ja aikoi esittää, että joku oli tappanut kaikki aarnikotkan poikaset. Pasma ei tehnyt tätä mielellään, mutta ei tahtonut joutua koko loppuikäänsä aarnikotkauroksen vahtimaksi ja lapsienkaitsijaksi. Naaras äkkäsi ensimmäisenä silmäänsä Kajn. Aarnikotka otti poikasen kiinni ja sokeutti tämän molemmat silmät. Kuunnellen poikasen tuskaista itkua naaras tajusi vasta mitä oli tekemässä. Pasma ei kuitenkaan pystynyt hulluudeltansa lopettamaan aloittamaansa hirmutekoa vaan tappoi seuraavaksi Kajn sisaren, Applen katkaisemalla tämän selkärangan pieksämällä tätä puunrunkoa vasten. Kaj kuuli tuskaisen itkunsa alta, kuinka Fé huusi hädissään isäänsä paikalle. Pasma ei kuitenkaan tiennyt, että poikasten isä oli tarkkaillut naarasta kauempaa ja tämä oli jo rientämässä paikalle hätäisesti. Hämärästi Kaj ymmärsi, että Felix’é yritti sähisten suojella veljeään. Veljesten isä lennähti paikalle koettaen saada Pasman heräämään aggressiivisesta sokistaan. Pasma heräsi pian tajuten mitä oli aiheuttanut ja anoi itkien urokselta anteeksiantoa. Uros ei kuitenkaan tahtonut vahingoittaa rakastamaansa naarasta ja vei nuoret poikaset pois Pasman luota. Uros kasvatti poikaset itse kertomatta kummallekaan mitään näiden välikohtauksesta tai sisaresta. Veljekset eivät tienneet tai muistaneet enää tätä tapahtumaa…
Neljän kuukauden ikäisenä Kaj oli oppinut luottamaan veljeensä täysin. Fé kuvaili kaikkea näkemäänsä Kajlle ja opasti sokeaa veljeään. Poikasten isä oli huomannut Fén ja Kajn katkaisemattoman siteen ja päätti käyttää tätä hyödyksi alkaessaan opettaa poikasilleen magiaa. Kajn veljeä magia ei tuntunut kiinnostavan, mutta Kaj kuunteli mielellään isänsä oppeja. Kajn isä huomasi poikansa ehdottomaksi vahvuudeksi maataiat ja alkoi työstää niitä. Sokea poikanen hyötyi taioistaan ja oppi nopeasti.
Kun poikaset saavuttivat puolen vuoden iän, eivät ne enää kulkeneet kaikkialle yhdessä. Kaj oli oppinut elämään sokeutensa kanssa, ja Fé seikkaili päivät pitkät mailla ja mannuilla.
Koitti useiden päivien myrsky ja rankkasateet. Kaj, Felix’é ja veljesten isä olivat suojassa, mutta Fé tahtoi silti tässä säässäkin lentää. Kajn veli oli saanut varsinaisen päähänpinttymän lentämisestä. Isä koetti suojella poikaansa ja kielsikin jyrkästi urosta, vaikka tämä kuinka uhmasi isänsä tahtoa. Kaj kuunteli hiljaa veljensä ja isänsä sanaharkkaa ja kiistelyä. Kuten Kaj oli arvannutkin, Fé karkasi, kun isä ei huomannut. Isä lähti huolestuneena etsimään Fétä, jättäen Kajn yksin. Nuori ja vieläpä sokea aarnikotka joutui paniikkiin. Myrskytuuli ulvoi pesän ulkopuolella, äänet kuulostivat erilaisilta ja vierailta, eikä isän ja Fén ruumiit lämmittäneet pesää, joka oli nyt kylmä ja kolho. Kaj huusi hädissään ja lähti pesästä isäänsä tai Fétä etsimään. Itkua tihrustaen Kaj juoksenteli vailla päämäärää ympäri metsää, eikä enää muistanut, mistä oli tullut tai tiennyt missä oli. Epätoivo ja pelko valtasivat sokean griipin, eikä se enää tajunnut keskittyä ympäristön aistimiseen tai järkevään ajatteluun.
Harhailtuaan aikansa metsikössä Kaj uupui. Uros oli huutanut äänensä käheäksi, pieniä jalkoja särki ja väsymys valtasi Kajn. Aarnikotka kuuli solkenaan virtaavan Darwinjoen humun ja seurasi ääntä, väsymykseltään kuin hauraassa unessa. Kaj oli vaeltanut Darwinjoen alajuoksulle. Vanhan koivun paksu, maata viistävä runko roikkuvine oksineen loi suojan sokealle griipille, joka käpertyi suosiolla nukkumaan puun suojaan. Koivuvanhuksen ympärillä kasvavat pihlajat ja lepät turvasivat uupuneen Kajn unen.
Herätessään Kaj olisi mieluummin nukkunut ikuisesti. Todellisuus iski kasvoja vasten: uros kaipasi turvaa ja seuraa, mutta se oli aivan yksin tuntemattomassa paikassa. Pienten onnistumisten kautta, kuten oman ruoan nappaamisen, Kaj alkoi päästä jaloilleen ja tottua yksinäiseen elämään. Uros ei kuitenkaan uskaltanut lähteä houreissaan löytämästään suojasta, vaan asettui Darwinjoen rannalle, vanhan koivun suojiin ja alkoi rakentaa pientä pesää, koivunsa alle.
Muuta:
~Kaj sokeutui kahden kuukauden ikäisenä
~Kajlla on veli, Felix'é (tiedot Gerbéroksen lauman hahmoista), jota Kaj ei ole kohtalokkaan myrskyn jälkeen tavannut
Syntymäpäivä: 3.4.2010
Ikä: reilu puolivuotias
Sukupuoli: uros/koiras (miten kukin haluaa sanoa : D)
Lauma: laumaton
Asema/ammatti: Kaj ei tiedä vielä ammattiaan, eikä ole varma haluaako tai voiko ryhtyä miksikään sokeutensa vuoksi.
Laji: aarnikotka
Magia: Koska Kaj on sokea, on se oppinut tuntemaan maan värähtelyt jalkojensa avulla. Uros tuntee lähes kaiken lähettyvillään, kauempana käyskentelevän kauriin Kaj huomaa vain kuulonsa avulla. Värähtelystä Kaj voi tuntea esineen/asian summittaisen koon, tulkita hiukan paremmin tunteita ja tietää lähes tarkalleen esineen/asian olinpaikan. Tunteiden tulkitsemisesta Kaj on oppinut vasta muutaman kikan. Mm. maahan painuvat kynnet: hermostuneisuutta tai vihaisuutta, vaihteleva asento: iloisuutta tai hermostuneisuutta. Uros yrittää parhaansa mukaan oppia enemmän maan värähtelystä. Pienen aarnikotkan verkkokalvoille ei piirry kuvaa sen ympäristöstä, mutta se voi kuvitella ja värittää aistimuksensa. Kaj tuntee olonsa turvattomaksi ilmassa ja vedessä, koska ilmassa uros ei ”tunne” lainkaan ympäristöään ja vedessä vain hämärästi ja heikosti. Senpä vuoksi griippi on altis ilmahyökkäyksille, eikä ui tai lennä mielellään.
Kajn isä opetti poikastaan hallitsemaan maata. Nyt sokea aarnikotka voi muokata maastoa mielensä mukaan, kohtuuden rajoissa tietenkin. Kaj voi luoda maahan kuopan, nostattaa seinämän suojakseen, luoda pienimuotoisia siltoja jokien yli tai irrottaa maamöhkäleen/kivenjärkäleen ja syöstä sen haluamaansa suuntaan. Uros yrittää keksiä luovia käyttötapoja taioilleen. Myös pieni kasvien kasvattaminen tai kuihduttaminen onnistuu, kunhan ne ovat juurineen kiinni maassa.
Vahinkoa uhrille Kajn taiat tuottavat riippuen niihin iskeytyvän massan ja voiman suuruudesta - pienistä haavaumista luun murtumiin ja kuolemaan.
Sama pätee Kajhin, jos uros jatkuvasti käyttää loitsujansa tai keskittää voimansa yhteen suureen hyökkäykseen, voimat hupenevat aimo harppauksin ja heikentävät, mahdollisesti pyörryttävät aarnikotkanpoikasen. Myös taikojen vahvuus heikkenee sitä mukaa, miten Kaj käyttää voimavaransa.
Luonne: Kaj on hiljainen ja ennen kaikkea rauhallinen aarnikotka. Suuressa joukossa, joissa Kaj tuskin koskaan liikkuu, ei vaisua urosta edes huomaa. Kaj seurailee tilanteita kaikilla aisteillaan, paitsi tietenkin näöllään (menneisyys selventää :) ). Hän on oppinut kuulemaan, haistamaan, tuntemaan ja aistimaan muiden eläinten tunnetiloja hämmästyttävän tarkasti. Heikkohermoisempi saattaisi kuvitella Kajn lukevan ajatuksia. Ensitapaamiselta Kaj saattaa vaikuttaa ujolta ja helposti huijattavissa olevalta, mutta todellisuudessa Kaj on suorasanainen ja topakka, etenkin vauhtiin päästessään, eikä välttämättä kaunistele totuutta. Nuori griippi ei kuitenkaan tarkoita olla ilkeä tai kylmä, vaan rehellinen. Kun oppii tuntemaan Kajn paremmin, saa huomata, että Kaj on varsin sydämellinen ja ystävällinen sekä luotettava. Kaj ei ole erityisen optimistinen, vaan saattaa ottaa jotkin asiat erityisen raskaasti ja kieritellä niitä mielessään useaan otteeseen.
Ulkonäkö: Kajn kuva
Kaj on pieni ja pitkäraajainen. Pää ja nokka ovat pyöreämuotoiset. Häntä on siro ja suhteellisen pitkä. Kajn siivet ovat jääneet pieniksi, koska uros ei pidä lainkaan lentämisestä. Heikoilla siivillä ei griippi muuta teekään, kuin avita itseään pienissä hypyissä sun muissa. Uroksen karva- ja sulkapeite on violetinkirjava, siipien pisimmät sulat, vatsa, ryntäät, raajojen sisäosat ja hännän ”lärpäke” ovat valkeita. Turkki ja sulat ovat pörheät ja lämpimät, etenkin niskassa. Aarnikotkan etujalat ja nokka ovat vaaleanoranssit. Kaj on saanut muutaman haavan mennessään, mutta ne eivät vaivaa urosta lainkaan. Vaaleansiniset – myös pupilli – silmät kertovat aarnikotkanpoikasen sokeudesta, ja arvet silmissä ja niiden ympärillä kertovat, minkä vuoksi. Kaj ei siis näe runnelluilla silmillään mitään.
Menneisyys: Kaj syntyi huhtikuisena iltana veljensä ja sisarensa kanssa aarnikotkanaaraalle, joka tunnettiin nimellä Pasma. Pasma tunnettiin tunnollisena ja huolehtivaisena naaraana, mutta poikasten synnyttyä melko nuorelle naaraalle oli tullut taka-ajatuksia. Pasman puoliso, voimakas aarnikotkauros oli tarkka jokaisesta Pasman liikkeestä eikä jättänyt naarasta rauhaan hetkeksikään. Vaikka Pasma ei urosta huomannut, tämä tarkasteli naarasta paraikaa jostain syrjäisestä paikasta. Pasmaa tarkkailu suivaannutti, vaikka ei tiennytkään kuinka paljon naaras joutui uroksen silmän alle. Naaras ei silti pystynyt sanomaan urokselle mitään, koska pelkäsi tämän tekevän jotain kauheaa naaraalle. Aarnikotkan ’fantasia’ upeasta elämästä komean uroksen ja poikasten kanssa alkoi hajota ja kun poikasetkaan eivät olleet kovin mieleisiä.
Pasma alkoi murtua jo pelkästään nähdessään urosaarnikotkan, mutta tämä ei paljoa kysellyt toisen kyynelehtivien silmien alta vaan yritti kasvattaa poikasia itse ja saada Pasmankin vain toimimaan oman näkemyksensä mukaan. Naaras oli koettanut jo useita kertoja sanoa urokselle asiasta, mutta tämä oli vain hoitanut poikasia piittaamatta Pasmasta. Kun poikaset alkoivat enemmän kiintyä urosaarnikotkaan, naaras alkoi muuttua rauhattomaksi. Poikaset odottivat urosta innoissaan eikä äidin syli kiinnostanut kolmikkoa enää ollenkaan. Naarasta alkoi kismittää uros ja poikaset, mutta hiukan pelottavankin uroksen kanssa naaras ei uskaltanut ottaa kantaa asiaan. Ennen poikasia tuo uros oli ollut mitä rakkain ja mukavin, mutta tämän jälkeen uros oli kuin sieluton. Pasman päässä alkoi pyöriä ajatuksia, jotka alkoivat hitaasti murskata naaraan tunnollisia näkemyksiä pienistä poikasista ja pian naaras kehitti huolimattoman suunnitelman, jolla saada entinen uros takaisin.
Kaj näki kunnollisen auringonvalon ensimmäistä kertaa kahden kuukauden ikäisenä, kun Pasma vei poikaset Darwinin metsään. Naaras ei ollut vieläkään suhtautunut poikasiin hyväksyvästi vaan aikoi tällä retkellä hylätä poikaset tänne. Uros oli mennyt metsästämään eikä ollut paikalla katsomassa Pasmaa ja poikasia. Pasma johdatti poikaset tiheälle metsäalueelle ja aikoi esittää, että joku oli tappanut kaikki aarnikotkan poikaset. Pasma ei tehnyt tätä mielellään, mutta ei tahtonut joutua koko loppuikäänsä aarnikotkauroksen vahtimaksi ja lapsienkaitsijaksi. Naaras äkkäsi ensimmäisenä silmäänsä Kajn. Aarnikotka otti poikasen kiinni ja sokeutti tämän molemmat silmät. Kuunnellen poikasen tuskaista itkua naaras tajusi vasta mitä oli tekemässä. Pasma ei kuitenkaan pystynyt hulluudeltansa lopettamaan aloittamaansa hirmutekoa vaan tappoi seuraavaksi Kajn sisaren, Applen katkaisemalla tämän selkärangan pieksämällä tätä puunrunkoa vasten. Kaj kuuli tuskaisen itkunsa alta, kuinka Fé huusi hädissään isäänsä paikalle. Pasma ei kuitenkaan tiennyt, että poikasten isä oli tarkkaillut naarasta kauempaa ja tämä oli jo rientämässä paikalle hätäisesti. Hämärästi Kaj ymmärsi, että Felix’é yritti sähisten suojella veljeään. Veljesten isä lennähti paikalle koettaen saada Pasman heräämään aggressiivisesta sokistaan. Pasma heräsi pian tajuten mitä oli aiheuttanut ja anoi itkien urokselta anteeksiantoa. Uros ei kuitenkaan tahtonut vahingoittaa rakastamaansa naarasta ja vei nuoret poikaset pois Pasman luota. Uros kasvatti poikaset itse kertomatta kummallekaan mitään näiden välikohtauksesta tai sisaresta. Veljekset eivät tienneet tai muistaneet enää tätä tapahtumaa…
Neljän kuukauden ikäisenä Kaj oli oppinut luottamaan veljeensä täysin. Fé kuvaili kaikkea näkemäänsä Kajlle ja opasti sokeaa veljeään. Poikasten isä oli huomannut Fén ja Kajn katkaisemattoman siteen ja päätti käyttää tätä hyödyksi alkaessaan opettaa poikasilleen magiaa. Kajn veljeä magia ei tuntunut kiinnostavan, mutta Kaj kuunteli mielellään isänsä oppeja. Kajn isä huomasi poikansa ehdottomaksi vahvuudeksi maataiat ja alkoi työstää niitä. Sokea poikanen hyötyi taioistaan ja oppi nopeasti.
Kun poikaset saavuttivat puolen vuoden iän, eivät ne enää kulkeneet kaikkialle yhdessä. Kaj oli oppinut elämään sokeutensa kanssa, ja Fé seikkaili päivät pitkät mailla ja mannuilla.
Koitti useiden päivien myrsky ja rankkasateet. Kaj, Felix’é ja veljesten isä olivat suojassa, mutta Fé tahtoi silti tässä säässäkin lentää. Kajn veli oli saanut varsinaisen päähänpinttymän lentämisestä. Isä koetti suojella poikaansa ja kielsikin jyrkästi urosta, vaikka tämä kuinka uhmasi isänsä tahtoa. Kaj kuunteli hiljaa veljensä ja isänsä sanaharkkaa ja kiistelyä. Kuten Kaj oli arvannutkin, Fé karkasi, kun isä ei huomannut. Isä lähti huolestuneena etsimään Fétä, jättäen Kajn yksin. Nuori ja vieläpä sokea aarnikotka joutui paniikkiin. Myrskytuuli ulvoi pesän ulkopuolella, äänet kuulostivat erilaisilta ja vierailta, eikä isän ja Fén ruumiit lämmittäneet pesää, joka oli nyt kylmä ja kolho. Kaj huusi hädissään ja lähti pesästä isäänsä tai Fétä etsimään. Itkua tihrustaen Kaj juoksenteli vailla päämäärää ympäri metsää, eikä enää muistanut, mistä oli tullut tai tiennyt missä oli. Epätoivo ja pelko valtasivat sokean griipin, eikä se enää tajunnut keskittyä ympäristön aistimiseen tai järkevään ajatteluun.
Harhailtuaan aikansa metsikössä Kaj uupui. Uros oli huutanut äänensä käheäksi, pieniä jalkoja särki ja väsymys valtasi Kajn. Aarnikotka kuuli solkenaan virtaavan Darwinjoen humun ja seurasi ääntä, väsymykseltään kuin hauraassa unessa. Kaj oli vaeltanut Darwinjoen alajuoksulle. Vanhan koivun paksu, maata viistävä runko roikkuvine oksineen loi suojan sokealle griipille, joka käpertyi suosiolla nukkumaan puun suojaan. Koivuvanhuksen ympärillä kasvavat pihlajat ja lepät turvasivat uupuneen Kajn unen.
Herätessään Kaj olisi mieluummin nukkunut ikuisesti. Todellisuus iski kasvoja vasten: uros kaipasi turvaa ja seuraa, mutta se oli aivan yksin tuntemattomassa paikassa. Pienten onnistumisten kautta, kuten oman ruoan nappaamisen, Kaj alkoi päästä jaloilleen ja tottua yksinäiseen elämään. Uros ei kuitenkaan uskaltanut lähteä houreissaan löytämästään suojasta, vaan asettui Darwinjoen rannalle, vanhan koivun suojiin ja alkoi rakentaa pientä pesää, koivunsa alle.
Muuta:
~Kaj sokeutui kahden kuukauden ikäisenä
~Kajlla on veli, Felix'é (tiedot Gerbéroksen lauman hahmoista), jota Kaj ei ole kohtalokkaan myrskyn jälkeen tavannut