Post by Lakubo on May 10, 2011 11:05:46 GMT 7
Nimi: Felix’é
Lempinimi: Fé (Viittaa rautaan kemiallisena merkkinä)
Syntymäpäivä: 3.4.-10
Ikä: Noin 1½ vuotta
Sukupuoli: Uros
Lauma: Gerbéros
Asema/Ammatti: Ei vielä ammattia, mutta aikoo tulla soturiksi.
Tunnari: Naast - Mauvais Garçon
"]
Felix'én kokokuva nuorikkona TÄSTÄ
Magia:
Felix’é ei tiedä vielä, mutta tulee osaamaan magiaa. Uros taitaa sähkön elementtiä, mutta se on melko heikkoa. Kun Fé keskittyy tarpeeksi, aarnikotka pystyy iskemään etujaloistaan ja nokastaan sähköä pallosalamien muodossa kohteeseensa. Salamat voivat iskeytyä joko ryhminä, peräkkäin tai yksittäin. Jos pallosalamat osuvat muualle kuin määritettyyn kohteeseen (esimerkiksi puuhun tai maahan), ne eivät hajoa vaan kimpoavat pois ja alkavat liikkua holtittomaksi. Pallosalamien liikkeen loputtua niiden energia katoaa ja salamat haihtuvat ilmaan. Taisteluissa yksitellen iskeytyvien pallosalamien voima on oikeastaan mitätön eikä se aiheuta juuri minkäänlaisia vammoja kohteelle. Jos taas pallosalamat iskeytyvät ryhmissä tai tiheässä tahdissa (eräänlaisessa jonossa), nämä voivat aiheuttaa kohteelle lihaskramppeja osumakohdan lihaksiin.
Pallosalamista on muutakin hyötyä kuin puolustautuminen tai taisteleminen. Felix’é voi luoda yksittäisen pallosalaman seuraamaan itseään ja tuottamaan valoa ympärilleen. Valon kirkkaudesta riippuen pallosalama vie urokselta voimia. Aarnikotka voi myös sytyttää sähköstä syntyvillä kipinöillä tarvittaessa nuotion.
Jos Fé on käyttänyt voimiaan useasti lyhyessä aikavälissä, tämä aiheuttaa unettomuutta ja silmien valonarkuutta. Uroksen käyttäessä voimiaan paljon ja pitkään kerralla, aarnikotka menettää tajuntansa ja kärsii pahoinvoinnista. Myös ohimenevää sokeutta voi ilmetä.
Luonne:
Aarnikotka on luonteeltaan vilkas ja innokas vielä näin lapsuusiässä. Uros on utelias ja kyseleekin usein asioista joita ei tiedä. Felix’é on hieman ylimielinen ja vahvaluonteinen. Uros kertoo usein itsestään ja kehuskelee, kuinka “hänestä tulee vielä jonain päivänä suuri soturi”. Fé uskoo vielä lapsuudessaan pieniin metsissä liikkuviin hirviöihin sun muihin otuksiin, jotka voivat viedä lapsia. Siitä uros muistaa varoitella hieman isommillekin aarnikotkille.
Felix’é on uhkarohkea ja ilkikurinen luonteeltaan. Uros on myös karismaattinen ja koettaakin pitää kaikkia ystävinään. Jos urokselle luvataan haasteita tämä vastaan haasteeseen mielellään. Aarnikotka ei koskaan hyväksy sanaa ‘ei’. Uros tekee mitä vain, jotta saisi toisten mielipiteet puolelleen.
Aarnikotka on erittäin uskollinen ystävilleen. Jos Fén tuttu on edes kerran tehnyt jotain tärkeää uroksen puolesta, tämä tulee hyvittämään asian, vaikka sitten vuosienkin päästä. Vihamiehilleen Felix’é antaa helpostikin anteeksi, mutta uros ei silti anna näiden olla ilman pientä kostoa. Taisteluissa uros käyttää enemmänpuhetta, kuin voimaa. Toisen alistaminen riittää urokselle, mutta pystyy aarnikotka tarpeen tullen tappamaankin. Fé ei ole koskaan kieltäytynyt tekemästä mitään kiellettyä, vaarallista tai uutta. Aarnikotkaa kiinnostavat kavahdetutkin tavat, kuten kannibalismi.
Uros on melko lailla rehellinen kaveri, mutta valkoiset valheet eivät ole jääneet tämän luonteessa unholaan. Erittäin kiperät tilanteet uros yleensä ratkaisee kertomalla, jonkinlaisen tarinan, joista ehkäpä vain pari sanaa saattaa olla todenpuoleista.
Vielä nuorena poikanen rakastaa painimista ja uskoo olevansa vahvempi kuin muut. Tappelut ja sanaharkat ovat välttämättömiä..
Ulkonäkö: Kokokuva (aikuisena)
Fé on rakenteeltaan melko lailla normaalinkokoinen aarnikotka, ei tavallista suurempi tai pienempi. Kuitenkin ruumis on hiukan kokoonpuristettu ja jalat ovat tavallista lähempänä toisiaan. Tämän takia uroksen häntä näyttää muuhun ruumiiseen verrattuna pitkältä. Felix’én takatassut ovat leveät ja melko suuret, kun taas etujalat ovat sirot. Uroksen pää on pieni ja kapea, josta lähtevät siron suipot korvat. Aarnikotkan nokka on suuri ja terävä. Felix’én turkki on rinnasta, jaloista ja niskasta hiukan paksumpaa. Felix’én siivet eivät ole kasvaneet vielä täyteen mittaansa, mutta ne ovat silti pitkäsulkaiset ja pörheät.
Aarnikotkan turkki on harmahtavan levänvihreä. Turkissa on kuitenkin valkoisia sattumia, myös levänvihreän värisen turkin alla on valkoista. Hännäntupsu on tummanharmaa. Fén nokassa on samankaltaista väriä, kuin sisäkorvissa. Nokan pää on tummanruskea. Etujalat ovat oranssit, kynnet tummanharmaat. Aarnikotkan siivet ovat vaaleansiniset, mutta niiden reunat ovat sinivioletit. Fén silmät ovat punaruskeat.
Menneisyys:
Felix’é syntyi huhtikuisena iltana veljensä ja sisarensa kanssa aarnikotkanaaraalle, joka tunnettiin nimellä Pasma. Pasma tunnettiin tunnollisena ja huolehtivaisena naaraana, mutta poikasten synnyttyä melko nuorelle naaraalle oli tullut taka-ajatuksia. Pasman puoliso, voimakas aarnikotkauros oli tarkka jokaisesta Pasman liikkeestä eikä jättänyt naarasta rauhaan hetkeksikään. Vaikka Pasma ei urosta huomannut, tämä tarkasteli naarasta paraikaa jostain syrjäisestä paikasta. Pasmaa tarkkailu suivaannutti, vaikka ei tiennytkään kuinka paljon naaras joutui uroksen silmän alle. Naaras ei silti pystynyt sanomaan urokselle mitään, koska pelkäsi tämän tekevän jotain kauheaa naaraalle. Aarnikotkan ‘fantasia’ upeasta elämästä komean uroksen ja poikasten kanssa alkoi hajota ja kun poikasetkaan eivät olleet kovin mieleisiä.
Pasma alkoi murtua jo pelkästään nähdessään urosaarnikotkan, mutta tämä ei paljoa kysellyt toisen kyynelehtivien silmien alta vaan yritti kasvattaa poikasia itse ja saada Pasmankin vain toimimaan oman näkemyksensä mukaan. Naaras oli koettanut jo useita kertoja sanoa urokselle asiasta, mutta tämä oli vain hoitanut poikasia piittaamatta Pasmasta. Kun poikaset alkoivat enemmän kiintyä urosaarnikotkaan, naaras alkoi muuttua rauhattomaksi. Poikaset odottivat urosta innoissaan eikä äidin syli kiinnostanut kolmikkoa enää ollenkaan. Naarasta alkoi kismittää uros ja poikaset, mutta hiukan pelottavankin uroksen kanssa naaras ei uskaltanut ottaa kantaa asiaan. Ennen poikasia tuo uros oli ollut mitä rakkain ja mukavin, mutta tämän jälkeen uros oli kuin sieluton. Pasman päässä alkoi pyöriä ajatuksia, jotka alkoivat hitaasti murskata naaraan tunnollisia näkemyksiä pienistä poikasista ja pian naaras kehitti huolimattoman suunnitelman, jolla saada entinen uros takaisin.
Felix’é näki kunnollisen auringon valon ensimmäistä kertaa kahden kuukauden ikäisenä, kun Pasma vei poikaset Darwinin metsään. Naaras ei ollut vieläkään suhtautunut poikasiin hyväksyvästi vaan aikoi tällä retkellä hylätä poikaset tänne. Uros oli mennyt metsästämään eikä ollut paikalla katsomassa Pasmaa ja poikasia. Pasma johdatti poikaset tiheälle metsäalueelle ja aikoi esittää, että joku oli tappanut kaikki aarnikotkan poikaset. Pasma ei tehnyt tätä mielellään, mutta ei tahtonut joutua koko loppuikäänsä aarnikotkauroksen vahtimaksi ja lapsienkaitsijaksi. Naaras äkkäsi ensimmäisenä silmäänsä Fén veljen, Kajn. Aarnikotka otti poikasen kiinni ja sokeutti tämän molemmat silmät. Kuunnellen poikasen tuskaista itkua naaras tajusi vasta mitä oli tekemässä. Pasma ei kuitenkaan pystynyt hulluudeltansa lopettamaan aloittamaansa hirmutekoa vaan tappoi seuraavaksi Felix’én sisaren, Applen katkaisemalla tämä selkärangan pieksämällä tätä puunrunkoa vasten. Fé oli huutanut isäänsä kauhuissaan itkien paikalle, ja oli jo luopumassa sokeasta veljestään ja juoksemassa pakoon. Pasma ei kuitenkaan tiennyt, että poikasten isä oli tarkkaillut naarasta kauempaa ja tämä oli jo rientämässä paikalle hätäisesti. Felix’é koetti puolustaa Kajta, mutta poikasen sähiseminen ei pelottanut naarasta. Uros lennähti paikalle koettaen saada Pasman heräämään aggressiivisesta sokistaan. Pasma heräsi pian tajuten mitä oli aiheuttanut ja anoi itkien urokselta anteeksiantoa. Uros ei kuitenkaan tahtonut vahingoittaa rakastamaansa naarasta ja vei nuoret poikaset pois Pasman luota. Uros kasvatti poikaset itse kertomatta kummallekaan mitään näiden välikohtauksesta tai sisaresta. Veljekset eivät tienneet tai muistaneet enää tätä tapahtumaa…
Neljän kuukauden ikäisenä Felix’é oli kiintynyt sokeaan veljeensä täysin. Uros opasti veljeään kaikkialle ja kuvaili tälle kaikkea mitä näki. Myös Kaj luotti veljeensä täydellisesti. Veljekset olivat erottamattomat ja näiden isä piti sidettä hyödyllisenä. Uros tiesi, että tämän poikaset osaisivat magiaa ja päätti alkaa opettaa tätä jo poikasten ollessa vielä nuoria. Uros käytti hyödykseen tietoa, että veljekset tekisivät mitä vain yhdessä. Tämä voisi siis olla Kajnkin onni elämässään. Uros koetti opettaa nuoria poikasia parhaansa mukaan, mutta Fé ei tahtonut kuunnella isäänsä. Nuori aarnikotkauros ei uskonut millään tavalla magiaan ja piti sitä aivan hyödyttömänä. Niinpä Felix’é vain unohti isänsä opetukset ja keskittyi elämässään seikkailuihin.
Tullessaan lähelle puolen vuoden ikää Fé alkoi viihtyä yksikseen pois sokean veljensä luota. Uros alkoi tuntea valtavaa vetoa ilmojen korkeuksiin ja alkoi opetella innoissaan lentämään. Kuitenkaan tämä ei oikein tuottanut tulosta ja pettyneenä alkoi kertoa veljellensä tämän siivistä. Kuitenkin kuin taikaiskusta Fé keksi, että voisi yrittää harjoitella hyppimällä korkeilta paikoilta. Uros alkoi kohentaa kuntoaan vaeltamalla pohjoisille vuorille veljensä kanssa. Ajan kuluessa Felix’én hyppypaikat muuttuivat yhä korkeimmiksi ja korkeimmiksi. Felix’én isä huomasi eräänä päivänä poikansa vaaralliset puuhat ja uros kielsi heti pojaltansa tämän. Fé ei tahtonut kuitenkaan luovuttaa ja mietti kuinka saisi harjoteltua vuorilla vasten isänsä tahtoa.
Koitti useiden päivien myrsky ja rankkasateet. Felix’é, Kaj ja veljesten isä olivat suojassa, mutta Fé tahtoi silti tässä säässäkin lentää. Isä koetti suojella poikaansa ja kielsikin jyrkästi urosta, vaikka tämä kuinka uhmasi isänsä tahtoa. Fé juoksi ulos rajumyrskyyn ja etsi korkean paikan, jolta voisi mahdollisesti hypätä myrskytuulen auttaessa poikasta nousemaan siivilleen. Isä kadotti katsekontaktinsa poikaseen ja lähti etsimään tätä hajanaisesti hermostuneena. Tässä ajassa veljesten isä ei huomannun Kajnkin paenneen suojasta. Felix’é hyppäsi juuri oikealla hetkellä myrskyn riepottelemaksi ja avasi pienet siipensä. Myrsky riepotteli aarnikotkaa kovasti, mutta ei laskenut maahan. Poikanen pelkäsi jo henkensä edestä, mutta pian uros pääsi pois myrskypatsaasta. Uros ei halunnut palata isänsä luokseen vaan koetti liitämällä päästä etäämmäs tästä uroksesta. Liitäminen tai lentäminen ei onnistunut vaan aarnikotka putosi maahan. Uroksen muutama kylkiluu murtui rytäkässä ja kipu tuntui aarnikotkasta sietämättömältä. Silti Fé ei tahtonut palata vaan suunnisti eteenpäin hitaasti, mutta varmasti. Urosaarnikotka löysi pian suojapaikan pienehköstä luolasta, mutta ei huomannut, että siellä oli jo toinenkin aarnikotka. Aikuinen naarasaarnikotka huomasi Felix’én kyljessä olevan jotain kummallista astellen lähemmäs. Fé katsahti melko lailla tuskissaan naarasta ja aarnikotkan poikasen silmäkulmiin vierivät kyyneleet. Uros tunsi tässä naaraassa jotain lohduttavaa ja katsoi tätä suoraan silmiin. Naaras kysyi Felix’én vointia ja mitä tälle oli sattunut. Uros kertoi aarnikotkalle myrskypatsaasta ja maahan iskeytymisestä ja purskahti sitten tuskaiseen itkuun. Naaras lohdutti Fétä ja kertoi osaavansa parantaa vammoja, mutta näiden parantamisessa naaraalla menisi aikaa. Uros kuunteli nyökäten naarasta ja jäi tämän kanssa luolaan, jossa aarnikotkanaaras hoiti pienen poikasen kuntoon. Päivien kuluessa Felix’é alkoi tulla kuntoon ja pian kylkiluut olivat paremmassa kunnossa, mutta ne eivät olleet parantuneet aivan täydellisesti. Uros ei silti enää tahtonut vaivata naarasta vaan lähti tämän kiittäen. Fé etsi itselleen pientä aluetta ja asettui Kyyneljärven lähelle ja alkoi kutsua tätä paikkaa kodikseen.
Suhteet:
Ailae (kawaii) - "Olen hiukan epäluuloinen tätä naarasta kohtaan, jollakin tavalla pelottavakin.."
Brella (mirim) - "Mukava omanikäiseni aarnikotka, ystävystyisin mielelläni häneen.."
Kaj (mirim) - "Veljeä ei jätetä vaikka mikä tulisi! Paras ystäväni tähän mennessä.."
Gado (Sasa) - "Aah! En kyllä tahdo törmätä tähän urokseen uudestaan..ainakaan vähään aikaan.."
Peleissä tapahtunutta:
Aamun kastehelmi: Aamu on alkanut valjeta Kyyneljärven rannalle ja nuori aarnikotkan poikanen kailottaa rannalla iloisesti. Felix'é tapaa tässä välikohtauksessa naarasgriippi Ailaen. Naaras ei ollut kovin mielissään uroksen kailottamisesta. (Kesken)
Lastenleikkiä: Urosaarnikotka palaa Kyyneljärvelle päivittäisen tutkimusretken jälkeen. Tällä kertaa poikanen ei olekaan ainoa, joka Kyyneljärven rannalla viettää aikaansa. Nuori, mutta silti Fétä vanhempi naarasaarnikotka Brella tapaa uroksen. Felix'é ja naaras päättävät alkaa kalastaa Kyyneljärven rannalla.
"Miksi aina vasen!?":
Felix'é tapaa veljensä Kajn ja theóderilaisen Gadon, joka ei ole kovin innostunut poikasista. Gado hyökkää poikasten kimppuun Fén haukkuessa Theóderin laumaa ja paljastaen näin ollen olevansa itse Gerbérosista. Kolmikko saa kukin kipeät muistot välikohtauksesta. Tässä tapaamisessa poikanen saa ensimmäiset kokemukset omilla siivillä lentämisestä.
Aamulla veljekset jäävät metsään nuolemaan haavojaan pelästyneinä. (Kesken)
Lempinimi: Fé (Viittaa rautaan kemiallisena merkkinä)
Syntymäpäivä: 3.4.-10
Ikä: Noin 1½ vuotta
Sukupuoli: Uros
Lauma: Gerbéros
Asema/Ammatti: Ei vielä ammattia, mutta aikoo tulla soturiksi.
Tunnari: Naast - Mauvais Garçon
"]Felix'én kokokuva nuorikkona TÄSTÄ
Magia:
Felix’é ei tiedä vielä, mutta tulee osaamaan magiaa. Uros taitaa sähkön elementtiä, mutta se on melko heikkoa. Kun Fé keskittyy tarpeeksi, aarnikotka pystyy iskemään etujaloistaan ja nokastaan sähköä pallosalamien muodossa kohteeseensa. Salamat voivat iskeytyä joko ryhminä, peräkkäin tai yksittäin. Jos pallosalamat osuvat muualle kuin määritettyyn kohteeseen (esimerkiksi puuhun tai maahan), ne eivät hajoa vaan kimpoavat pois ja alkavat liikkua holtittomaksi. Pallosalamien liikkeen loputtua niiden energia katoaa ja salamat haihtuvat ilmaan. Taisteluissa yksitellen iskeytyvien pallosalamien voima on oikeastaan mitätön eikä se aiheuta juuri minkäänlaisia vammoja kohteelle. Jos taas pallosalamat iskeytyvät ryhmissä tai tiheässä tahdissa (eräänlaisessa jonossa), nämä voivat aiheuttaa kohteelle lihaskramppeja osumakohdan lihaksiin.
Pallosalamista on muutakin hyötyä kuin puolustautuminen tai taisteleminen. Felix’é voi luoda yksittäisen pallosalaman seuraamaan itseään ja tuottamaan valoa ympärilleen. Valon kirkkaudesta riippuen pallosalama vie urokselta voimia. Aarnikotka voi myös sytyttää sähköstä syntyvillä kipinöillä tarvittaessa nuotion.
Jos Fé on käyttänyt voimiaan useasti lyhyessä aikavälissä, tämä aiheuttaa unettomuutta ja silmien valonarkuutta. Uroksen käyttäessä voimiaan paljon ja pitkään kerralla, aarnikotka menettää tajuntansa ja kärsii pahoinvoinnista. Myös ohimenevää sokeutta voi ilmetä.
Luonne:
Aarnikotka on luonteeltaan vilkas ja innokas vielä näin lapsuusiässä. Uros on utelias ja kyseleekin usein asioista joita ei tiedä. Felix’é on hieman ylimielinen ja vahvaluonteinen. Uros kertoo usein itsestään ja kehuskelee, kuinka “hänestä tulee vielä jonain päivänä suuri soturi”. Fé uskoo vielä lapsuudessaan pieniin metsissä liikkuviin hirviöihin sun muihin otuksiin, jotka voivat viedä lapsia. Siitä uros muistaa varoitella hieman isommillekin aarnikotkille.
Felix’é on uhkarohkea ja ilkikurinen luonteeltaan. Uros on myös karismaattinen ja koettaakin pitää kaikkia ystävinään. Jos urokselle luvataan haasteita tämä vastaan haasteeseen mielellään. Aarnikotka ei koskaan hyväksy sanaa ‘ei’. Uros tekee mitä vain, jotta saisi toisten mielipiteet puolelleen.
Aarnikotka on erittäin uskollinen ystävilleen. Jos Fén tuttu on edes kerran tehnyt jotain tärkeää uroksen puolesta, tämä tulee hyvittämään asian, vaikka sitten vuosienkin päästä. Vihamiehilleen Felix’é antaa helpostikin anteeksi, mutta uros ei silti anna näiden olla ilman pientä kostoa. Taisteluissa uros käyttää enemmänpuhetta, kuin voimaa. Toisen alistaminen riittää urokselle, mutta pystyy aarnikotka tarpeen tullen tappamaankin. Fé ei ole koskaan kieltäytynyt tekemästä mitään kiellettyä, vaarallista tai uutta. Aarnikotkaa kiinnostavat kavahdetutkin tavat, kuten kannibalismi.
Uros on melko lailla rehellinen kaveri, mutta valkoiset valheet eivät ole jääneet tämän luonteessa unholaan. Erittäin kiperät tilanteet uros yleensä ratkaisee kertomalla, jonkinlaisen tarinan, joista ehkäpä vain pari sanaa saattaa olla todenpuoleista.
Vielä nuorena poikanen rakastaa painimista ja uskoo olevansa vahvempi kuin muut. Tappelut ja sanaharkat ovat välttämättömiä..
Ulkonäkö: Kokokuva (aikuisena)
Fé on rakenteeltaan melko lailla normaalinkokoinen aarnikotka, ei tavallista suurempi tai pienempi. Kuitenkin ruumis on hiukan kokoonpuristettu ja jalat ovat tavallista lähempänä toisiaan. Tämän takia uroksen häntä näyttää muuhun ruumiiseen verrattuna pitkältä. Felix’én takatassut ovat leveät ja melko suuret, kun taas etujalat ovat sirot. Uroksen pää on pieni ja kapea, josta lähtevät siron suipot korvat. Aarnikotkan nokka on suuri ja terävä. Felix’én turkki on rinnasta, jaloista ja niskasta hiukan paksumpaa. Felix’én siivet eivät ole kasvaneet vielä täyteen mittaansa, mutta ne ovat silti pitkäsulkaiset ja pörheät.
Aarnikotkan turkki on harmahtavan levänvihreä. Turkissa on kuitenkin valkoisia sattumia, myös levänvihreän värisen turkin alla on valkoista. Hännäntupsu on tummanharmaa. Fén nokassa on samankaltaista väriä, kuin sisäkorvissa. Nokan pää on tummanruskea. Etujalat ovat oranssit, kynnet tummanharmaat. Aarnikotkan siivet ovat vaaleansiniset, mutta niiden reunat ovat sinivioletit. Fén silmät ovat punaruskeat.
Menneisyys:
Felix’é syntyi huhtikuisena iltana veljensä ja sisarensa kanssa aarnikotkanaaraalle, joka tunnettiin nimellä Pasma. Pasma tunnettiin tunnollisena ja huolehtivaisena naaraana, mutta poikasten synnyttyä melko nuorelle naaraalle oli tullut taka-ajatuksia. Pasman puoliso, voimakas aarnikotkauros oli tarkka jokaisesta Pasman liikkeestä eikä jättänyt naarasta rauhaan hetkeksikään. Vaikka Pasma ei urosta huomannut, tämä tarkasteli naarasta paraikaa jostain syrjäisestä paikasta. Pasmaa tarkkailu suivaannutti, vaikka ei tiennytkään kuinka paljon naaras joutui uroksen silmän alle. Naaras ei silti pystynyt sanomaan urokselle mitään, koska pelkäsi tämän tekevän jotain kauheaa naaraalle. Aarnikotkan ‘fantasia’ upeasta elämästä komean uroksen ja poikasten kanssa alkoi hajota ja kun poikasetkaan eivät olleet kovin mieleisiä.
Pasma alkoi murtua jo pelkästään nähdessään urosaarnikotkan, mutta tämä ei paljoa kysellyt toisen kyynelehtivien silmien alta vaan yritti kasvattaa poikasia itse ja saada Pasmankin vain toimimaan oman näkemyksensä mukaan. Naaras oli koettanut jo useita kertoja sanoa urokselle asiasta, mutta tämä oli vain hoitanut poikasia piittaamatta Pasmasta. Kun poikaset alkoivat enemmän kiintyä urosaarnikotkaan, naaras alkoi muuttua rauhattomaksi. Poikaset odottivat urosta innoissaan eikä äidin syli kiinnostanut kolmikkoa enää ollenkaan. Naarasta alkoi kismittää uros ja poikaset, mutta hiukan pelottavankin uroksen kanssa naaras ei uskaltanut ottaa kantaa asiaan. Ennen poikasia tuo uros oli ollut mitä rakkain ja mukavin, mutta tämän jälkeen uros oli kuin sieluton. Pasman päässä alkoi pyöriä ajatuksia, jotka alkoivat hitaasti murskata naaraan tunnollisia näkemyksiä pienistä poikasista ja pian naaras kehitti huolimattoman suunnitelman, jolla saada entinen uros takaisin.
Felix’é näki kunnollisen auringon valon ensimmäistä kertaa kahden kuukauden ikäisenä, kun Pasma vei poikaset Darwinin metsään. Naaras ei ollut vieläkään suhtautunut poikasiin hyväksyvästi vaan aikoi tällä retkellä hylätä poikaset tänne. Uros oli mennyt metsästämään eikä ollut paikalla katsomassa Pasmaa ja poikasia. Pasma johdatti poikaset tiheälle metsäalueelle ja aikoi esittää, että joku oli tappanut kaikki aarnikotkan poikaset. Pasma ei tehnyt tätä mielellään, mutta ei tahtonut joutua koko loppuikäänsä aarnikotkauroksen vahtimaksi ja lapsienkaitsijaksi. Naaras äkkäsi ensimmäisenä silmäänsä Fén veljen, Kajn. Aarnikotka otti poikasen kiinni ja sokeutti tämän molemmat silmät. Kuunnellen poikasen tuskaista itkua naaras tajusi vasta mitä oli tekemässä. Pasma ei kuitenkaan pystynyt hulluudeltansa lopettamaan aloittamaansa hirmutekoa vaan tappoi seuraavaksi Felix’én sisaren, Applen katkaisemalla tämä selkärangan pieksämällä tätä puunrunkoa vasten. Fé oli huutanut isäänsä kauhuissaan itkien paikalle, ja oli jo luopumassa sokeasta veljestään ja juoksemassa pakoon. Pasma ei kuitenkaan tiennyt, että poikasten isä oli tarkkaillut naarasta kauempaa ja tämä oli jo rientämässä paikalle hätäisesti. Felix’é koetti puolustaa Kajta, mutta poikasen sähiseminen ei pelottanut naarasta. Uros lennähti paikalle koettaen saada Pasman heräämään aggressiivisesta sokistaan. Pasma heräsi pian tajuten mitä oli aiheuttanut ja anoi itkien urokselta anteeksiantoa. Uros ei kuitenkaan tahtonut vahingoittaa rakastamaansa naarasta ja vei nuoret poikaset pois Pasman luota. Uros kasvatti poikaset itse kertomatta kummallekaan mitään näiden välikohtauksesta tai sisaresta. Veljekset eivät tienneet tai muistaneet enää tätä tapahtumaa…
Neljän kuukauden ikäisenä Felix’é oli kiintynyt sokeaan veljeensä täysin. Uros opasti veljeään kaikkialle ja kuvaili tälle kaikkea mitä näki. Myös Kaj luotti veljeensä täydellisesti. Veljekset olivat erottamattomat ja näiden isä piti sidettä hyödyllisenä. Uros tiesi, että tämän poikaset osaisivat magiaa ja päätti alkaa opettaa tätä jo poikasten ollessa vielä nuoria. Uros käytti hyödykseen tietoa, että veljekset tekisivät mitä vain yhdessä. Tämä voisi siis olla Kajnkin onni elämässään. Uros koetti opettaa nuoria poikasia parhaansa mukaan, mutta Fé ei tahtonut kuunnella isäänsä. Nuori aarnikotkauros ei uskonut millään tavalla magiaan ja piti sitä aivan hyödyttömänä. Niinpä Felix’é vain unohti isänsä opetukset ja keskittyi elämässään seikkailuihin.
Tullessaan lähelle puolen vuoden ikää Fé alkoi viihtyä yksikseen pois sokean veljensä luota. Uros alkoi tuntea valtavaa vetoa ilmojen korkeuksiin ja alkoi opetella innoissaan lentämään. Kuitenkaan tämä ei oikein tuottanut tulosta ja pettyneenä alkoi kertoa veljellensä tämän siivistä. Kuitenkin kuin taikaiskusta Fé keksi, että voisi yrittää harjoitella hyppimällä korkeilta paikoilta. Uros alkoi kohentaa kuntoaan vaeltamalla pohjoisille vuorille veljensä kanssa. Ajan kuluessa Felix’én hyppypaikat muuttuivat yhä korkeimmiksi ja korkeimmiksi. Felix’én isä huomasi eräänä päivänä poikansa vaaralliset puuhat ja uros kielsi heti pojaltansa tämän. Fé ei tahtonut kuitenkaan luovuttaa ja mietti kuinka saisi harjoteltua vuorilla vasten isänsä tahtoa.
Koitti useiden päivien myrsky ja rankkasateet. Felix’é, Kaj ja veljesten isä olivat suojassa, mutta Fé tahtoi silti tässä säässäkin lentää. Isä koetti suojella poikaansa ja kielsikin jyrkästi urosta, vaikka tämä kuinka uhmasi isänsä tahtoa. Fé juoksi ulos rajumyrskyyn ja etsi korkean paikan, jolta voisi mahdollisesti hypätä myrskytuulen auttaessa poikasta nousemaan siivilleen. Isä kadotti katsekontaktinsa poikaseen ja lähti etsimään tätä hajanaisesti hermostuneena. Tässä ajassa veljesten isä ei huomannun Kajnkin paenneen suojasta. Felix’é hyppäsi juuri oikealla hetkellä myrskyn riepottelemaksi ja avasi pienet siipensä. Myrsky riepotteli aarnikotkaa kovasti, mutta ei laskenut maahan. Poikanen pelkäsi jo henkensä edestä, mutta pian uros pääsi pois myrskypatsaasta. Uros ei halunnut palata isänsä luokseen vaan koetti liitämällä päästä etäämmäs tästä uroksesta. Liitäminen tai lentäminen ei onnistunut vaan aarnikotka putosi maahan. Uroksen muutama kylkiluu murtui rytäkässä ja kipu tuntui aarnikotkasta sietämättömältä. Silti Fé ei tahtonut palata vaan suunnisti eteenpäin hitaasti, mutta varmasti. Urosaarnikotka löysi pian suojapaikan pienehköstä luolasta, mutta ei huomannut, että siellä oli jo toinenkin aarnikotka. Aikuinen naarasaarnikotka huomasi Felix’én kyljessä olevan jotain kummallista astellen lähemmäs. Fé katsahti melko lailla tuskissaan naarasta ja aarnikotkan poikasen silmäkulmiin vierivät kyyneleet. Uros tunsi tässä naaraassa jotain lohduttavaa ja katsoi tätä suoraan silmiin. Naaras kysyi Felix’én vointia ja mitä tälle oli sattunut. Uros kertoi aarnikotkalle myrskypatsaasta ja maahan iskeytymisestä ja purskahti sitten tuskaiseen itkuun. Naaras lohdutti Fétä ja kertoi osaavansa parantaa vammoja, mutta näiden parantamisessa naaraalla menisi aikaa. Uros kuunteli nyökäten naarasta ja jäi tämän kanssa luolaan, jossa aarnikotkanaaras hoiti pienen poikasen kuntoon. Päivien kuluessa Felix’é alkoi tulla kuntoon ja pian kylkiluut olivat paremmassa kunnossa, mutta ne eivät olleet parantuneet aivan täydellisesti. Uros ei silti enää tahtonut vaivata naarasta vaan lähti tämän kiittäen. Fé etsi itselleen pientä aluetta ja asettui Kyyneljärven lähelle ja alkoi kutsua tätä paikkaa kodikseen.
Suhteet:
Ailae (kawaii) - "Olen hiukan epäluuloinen tätä naarasta kohtaan, jollakin tavalla pelottavakin.."
Brella (mirim) - "Mukava omanikäiseni aarnikotka, ystävystyisin mielelläni häneen.."
Kaj (mirim) - "Veljeä ei jätetä vaikka mikä tulisi! Paras ystäväni tähän mennessä.."
Gado (Sasa) - "Aah! En kyllä tahdo törmätä tähän urokseen uudestaan..ainakaan vähään aikaan.."
Peleissä tapahtunutta:
Aamun kastehelmi: Aamu on alkanut valjeta Kyyneljärven rannalle ja nuori aarnikotkan poikanen kailottaa rannalla iloisesti. Felix'é tapaa tässä välikohtauksessa naarasgriippi Ailaen. Naaras ei ollut kovin mielissään uroksen kailottamisesta. (Kesken)
Lastenleikkiä: Urosaarnikotka palaa Kyyneljärvelle päivittäisen tutkimusretken jälkeen. Tällä kertaa poikanen ei olekaan ainoa, joka Kyyneljärven rannalla viettää aikaansa. Nuori, mutta silti Fétä vanhempi naarasaarnikotka Brella tapaa uroksen. Felix'é ja naaras päättävät alkaa kalastaa Kyyneljärven rannalla.
"Miksi aina vasen!?":
Felix'é tapaa veljensä Kajn ja theóderilaisen Gadon, joka ei ole kovin innostunut poikasista. Gado hyökkää poikasten kimppuun Fén haukkuessa Theóderin laumaa ja paljastaen näin ollen olevansa itse Gerbérosista. Kolmikko saa kukin kipeät muistot välikohtauksesta. Tässä tapaamisessa poikanen saa ensimmäiset kokemukset omilla siivillä lentämisestä.
Aamulla veljekset jäävät metsään nuolemaan haavojaan pelästyneinä. (Kesken)