mirim
Full Member
Posts: 231
|
Post by mirim on May 17, 2011 23:02:24 GMT 7
//Lakubo ja Felix'é tanssikaapas tännepäin//
Taivas oli seljennyt iltapäivää kohden, eikä Brellan saapuessa Kyyneljärvelle ajelehtinut taivaalla kuin muutama yksinäinen ja hahtuvainen pilvi. Iltalinnut virittelivät ääniään illan konserttia varten. Aurinko kultasi puiden lehdet, rungot, kivet ja taivaan, kaiken mihin sen säteet ylsivät. Nuorukaisen siniset silmät säihkyivät onnesta, jota griippi tunsi tällaisina, täydellisinä hetkinä.
Kirjavat siivet kantoivat Brellan turvallisesti aina Kyyneljärven rannalle asti, jolle laskeuduttuaan Brella katsasti nopeasti ympäristönsä. Ei näkyviä vaaroja, joten naaras tepasteli järvelle ja upotti nokkansa kirkkaaseen veteen. Sammutettuaan janonsa, Brella kävi maaten kauemmas rannasta. Aurinko oli lämmittänyt maan kuin ansaksi. Vain näkyvällä paikalla oli lämmintä ja leppoisaa. Naaras ei jaksanut huolehtia vaaroista nyt, vaan laskosti siipensä kyljilleen ja jäi seurailemaan koppakuoriaisen puuhia. Naaras tunsi ilon kuplivan sisällään ja alkoi hyräillä hiljaa vanhaa lapsuudesta tuttua lauluaan.
//Loppuipas tää pätkä nyt hiukan könkösti : D: Ja otsikon keksin... öö... jostain Cx//
|
|
Lakubo
Full Member
Aktiivisuus: Aktiivinen
Posts: 116
|
Post by Lakubo on May 17, 2011 23:28:47 GMT 7
//Täältä tullaan : DD//
Felix'é
Aarnikotkan poikanen on palannut aamupäiväiseltä tutkimusretkeltään taas kotikonnuillensa. Uros asteli erään pensaan lävitse kohti Kyyneljärven rantaa. Felix'é pyyhki kasvoilleen jääneet risut pois ja istahti sitten järven rannalle. Aarnikotkalle oli jo kehkeytynyt tapa katsella itseään järven pinnasta vain viettääkseen siinä aikaansa. Nostaessaan katseensa eteenpäin huomasi poikanen Kyyneljärven rantamilla myös toisen aarnikotkan. Aarnikotka oli varttuneempi kuin Fé itse, mutta aarnikotka oli silti innostunut. "Hei vain!" Felix'é huudahti toiselle aarnikotkalle ja nousi ylös tullakseen lähemmäs toista. "En kai häiritse?" uros kysyi heti perään yrittäen olla hiukan kohtelias.
|
|
mirim
Full Member
Posts: 231
|
Post by mirim on May 18, 2011 20:41:26 GMT 7
Kuoriainen kiipesi pitkälle ruohonkorrelle, kiikkui hetken sen päässä ja pyrähti sitten suristen lentoon. Siniset silmät seurasivat otuksen lentoa, mutta pysähtyivät matkan varrelle huomatessaan toisen aarnikotkan. Vihertävän harmaalla ja hailakan violetilla varustettu griippi oli myös selvästi huomannut Brellan. Naaras huomasi, ettei tämä aarnikotka ollut varmasti vielä vuottakaan. Kovin vapaan lapsuuden vuoksi Brella ei tajunnut ihmetellä, miksi noin nuori aarnikotka haahuili itsekseen Kyyneljärven rannalla.
"Hei", Brella vastasi iloisesti nuoremman tervehdykseen ja nousi istumaan. "Älä huoli, et häiritse lainkaan." Nuoresta naarasta oli mukava olla seurassaan vanhempi. Sinisilmää kiehtoi kummallisella tavalla se, että hän oli elänyt seuralaistaan kauemmin. Poikasten viattomuus oli ihailtavaa ja lapsellinen käytös hauskaa seurattavaa. Hetken ajan Brella katseli vihertävää tuttavuuttaan haikeasti hymyillen. "Nimeni on Brella, entäpä sinun nimesi?" ruskea griippi kysyi nuoremmalta.
|
|
Lakubo
Full Member
Aktiivisuus: Aktiivinen
Posts: 116
|
Post by Lakubo on May 21, 2011 18:06:43 GMT 7
Felix'é
Uros huokaisi ilosta toisen kertoessa ettei nuori aarnikotka häirinnyt naarasta. "No, sehän on hyvä" Felix'é sanoi tomerasti ja lähti kulkemaan ripeästi kohti itseään vanhempaa naarasta. Uros hymyili toisen kertoessa nimensä ja nyökkäsi iloisesti. "Minun nimeni on Felix'é!" uros sanoi lapsimaisen innokkaasti ja katsoi suoraan toisen aarnikotkan silmiin. Fén punertavanruskeat silmät suorastaan hehkuivat innosta ja viattomuudesta. "Sinäkin olet ilmeisesti eksynyt tänne..Kyyneljärven rannalle" aarnikotka sanoi katsahti järveä ja sitten iloisesti hymyillen Brellaa.
|
|
mirim
Full Member
Posts: 231
|
Post by mirim on May 22, 2011 20:33:11 GMT 7
Nuori aarnikotka esittäytyi Felix'éksi. Pidempää taukoa pitämättä uros jatkoi puhumistaan, mikä ei Brellaa haitannut. Felix'én lausahdus ei ollut varsinaisesti kysymys, mutta sinisilmä vastasi: "Kyllä vain. Nälkä vaivasi, ja muistin, että täältähän saa helposti hyvää kalaa, ja maisematkin ovat nätit. Mikä sinut on tänne saattanut?" Brellasta keskustelu soljui mukavasti eteenpäin, ilman vaivaantuneita taukoja tai turha yrittämistä. Iltapäivän aurinko ramaisi naarasta, joka venytteli uneliaasti ja säpsähti, kun sudenkorento ampaisi Brellan korvan vierestö takana olevaan metsään.
|
|
Lakubo
Full Member
Aktiivisuus: Aktiivinen
Posts: 116
|
Post by Lakubo on May 23, 2011 22:43:52 GMT 7
Felix'é
Uros tunsi itsensäkin hieman nälkäiseksi Brellan kertoessa tulleen kalastamaan. Aarnikotka nosti nokalleen hymyn toisen kysyessä miksi Fé itse oli Kyyneljärvellä. "Minä asustelen täällä ja minusta valitsinkin juuri hyvän paikan elääkseni. Tulen viettämään täällä vielä pitkän ajan!" Felix'é sanoi hiukan ylimielisesti, mutta sitten purskahtaen lapsimaiseen nauruun. Uros katsahti järveä ja sitten käänsi katseensa taas Brellaan. Pieni hymynhäive muuttui taas iloksi aarnikotkan poikasen keksiessä hieman arvattavan ajatuksen. "Tuota..minullakin on nälkä..mitäs jos..kalastettaisiin yhdessä? En ole oikein hyvä siinä ja tarvitsisin..ehkä hieman opettajaa" uros tokaisi ja hymyili sitten Brellalle oikein viattomasti ja vetäen korviaan hiukan alaspäin kuten sanoen 'kilttii...'. Uros heilautti häntäänsä kuin tehostaakseen viattomuuttaan.
|
|
mirim
Full Member
Posts: 231
|
Post by mirim on May 24, 2011 1:03:13 GMT 7
Vaikka Brellakin oli lähtenyt aikaisin omille teilleen, ei se ollut puolivuotiaana asunut ominpäin ja yksikeen. Naaraan raukea ilme väistyi hetkeksi hämmästyksen tieltä, mutta kun Felix'ékin ohitti aiheen niin sujuvasti ei Brella jäänyt roikkumaan toteamukseen. Sinisilmä yhtyi Felix'én naurunpyrskähdykseen, eikä hymy häipynyt huulilta vielä senkään jälkeen. Harmahtavan, pienen seuralaisen seuraava kysymys olisi nostattanut punan Brellan poskille, jos aarnikotka vain olisi kyennyt punastumaan. "Kalastetaan vaan", naaras vastasi silmät säihkyen. Felix'én suloiset eleet olivat turhia Brellan silmissä. "Toivottavasti osaan auttaa, etkä jää ilman ruokaa ja oppeja vaille", Brella totesi muistuttavaan sävyyn ja nousi kaikille raajoilleen. Griippi paransi siipiensä asentoa ja lähti tassutti Kyyneljärven rannalle. "Tästä rannalta saat vain pikkukaloja ja sammakkoita. Kyllähän nekin riittävät, mutta kunnon saaliin nappaat, kun liitelet järven yllä ja hyökkäät sitten", naarasta alkoi jännittää, osaisiko se opettaa Felix'én kalastamaan. Tummat kynnet upposivat soraiseen ja märkään maahan. "Jotkut kalastavat myös syöksymällä päin vettä, korkealta yläilmoista, mutta minä yleensä lepattelen lähellä vettä. Viisaammat kalat saattavat väistää varjoa, tyhmempi jää saaliiksi, ja toivottavasti myös makoisampi", Brella hymähti ja katsoi Felix'éen.
|
|
Lakubo
Full Member
Aktiivisuus: Aktiivinen
Posts: 116
|
Post by Lakubo on May 24, 2011 21:03:03 GMT 7
Felix'é
Brellan muistutellessa uros nyökkäsi hymyillen ja kuunteli keskittyneenä naarasta. Naaraan kertoessa liitämisestä ja syöksymisistä veteen ilmassa Fé huokaisi hieman masentuen. Poikanen kuitenkin muutti ilmeensä takaisin hymyyn piakkoin. Olihan se harmillista ettei lentotaito ollut kovinkaan hyvä, kun kukaan ei ollut urosta opettanut kuin oma kokemus. Aarnikotka haluaisi nousta siivilleen pian, mutta jos joka kerta laskeutuminen tapahtuisi nopeasti ja ei niin kovin kauniisti oli vaikeaa saada uutta otetta harjoituksiin. Félix'é kuunteli Brellaa ja toisen hymähtäessä uros naurahti hymyillen. Aarnikotkan poikanen katsoi rantaveteen ja naurahti. 'Onneksi sentään rannasta pienten kalojen noukkiminen on helppoa' uros naurahti mielessään ja katsoi hymyillen Brellaan päin.
|
|
mirim
Full Member
Posts: 231
|
Post by mirim on May 25, 2011 20:22:25 GMT 7
Nuori naaras tunsi itsensä sekä tärkeäksi että hölmöksi samaan aikaan puhuessaan Felix'élle kalastuksesta. Nuorempi hymyili ja nyökytteli kuunnellessaan sinisilmäisen puhetta. Sanottuaan kaiken tarpeellisen, Brella hymähti, vilkaisi kultaisena kimmeltävään järveen ja suuntasi katseensa jälleen Felix'éen. "Ainiin", naaras muisti "sinä kun olet vielä niin nuori - anteeksi, tämä kuullostaa hiukan tökeröltä - mutta osaatko lentää?" Naaras käänsi katseesna jälleen Kyyneljärven selälle päin, katseli hetken, kuinka suuri itikkaparvi muutti muotoaan ja liikkui hitaasti ympäri selännettä. "Voimme kalastaa tästä rannastakin. Aamulla ja illalla kalat ovat helpoimmin kiinni saatavissa, kenties isommatkin ajautuvat matalaan rantaan", totesi Brella, joka hymyili sitten pienelle aarnikotkaurokselle. Se itse rakasti lentämistä ja muisti, kuinka oppiessaan lentämään, se oli ihmetellyt ihan ääneenkin, miten oli selvinnyt ennen tätä taitoa.
|
|
Lakubo
Full Member
Aktiivisuus: Aktiivinen
Posts: 116
|
Post by Lakubo on May 25, 2011 23:03:32 GMT 7
Felix'é
Brellan kysyessä uroksen lentotaidosta poikanen huokaisi tämän ilmeen muuttuen taas hieman masentuneeksi. "En minä vielä osaa.." Fé sanoi painaen päänsä hetkeksi maata kohti, kunnes se huokaisi vastapainoksi murheilleen ja hymyili taas silti vielä hiukan surullisesti. Felix'é olisi tahtonut osata jo lentää ja vaikka pienet ja matalat matkat sujuivatkin niin ei poikanen vielä uskaltanut järven päällä lennellä. Uros katsahti siipiinsä hetkeksi ja räpytteli niitä hetken kääntäen katseensa sitten Brellan silmiin hymyillen. Poikanen pudisti päätään ja naurahti. "Ei tämä vielä onnistu, mutta ainakin olen yrittänyt paljon!" Felix'é tokaisi tomerasti katsoen järven rantaa. "Totta puhut, kyllä minäkin olen saanut aivan mukavan kokoisia saaliita tästä rannasta. Ainakin niistä on vatsa täyttynyt" uros naurahti ja kauhaisi sitten veden pintaa vasemmalla etujalallaan naurahtaen iloisesti. "Vesi on vielä kylmää. Isä sanoi joskus, että siitä tulee kesän mittaan lämmintä.." aarnikotkan poikanen sanoi mietiskellen ja katsoen järven pintaa.
|
|
mirim
Full Member
Posts: 231
|
Post by mirim on May 26, 2011 21:44:41 GMT 7
Nuoren, vihertävän aarnikotkan surullinen ja hiukan alentuvakin hymy sulatti Brellan sydämen. Uros oli niin vilpitön ja pieni. Räpsyteltyään siipiään Felix'é hymyili ruskealle naaralle, joka vastasi hymyyn. "Kyllä sinä vielä opit", Brella sanoi rohkaisevasti. "Varsinkin jos jatkat harjoittelua! Mutta nyt, kalastetaanko?" Naaras etsi hyvää paikkaa ja löysikin pienen kumpareen, joka tipahti pystysuorana veteen, muttei ollut metriäkään korkea. Brella kyykistyi aivan kumpareen reunalle ja laski toisen etujalkansa valmiina nappaamaan kaloja. "Vesi on vielä tosiaan kylmää, mutta nopea kauhaisu, etkä edes huomaa vettä. Pitää pysytellä aivan aloillaan ja olla koko ajan valmiina, kuten olet varmasti huomannut. Harjoitus tekee mestarin, kuten sanotaan", nuorukainen totesi pitäen sinisten silmiensä katseen vedessä. Brella näki muutaman suomukyljen uiskentelevan kauempana rannasta, mutta sillä ei ollut kiirettä ja se luotti onneensa, jokin hölmö kala uisi pian sen luo.
|
|
Lakubo
Full Member
Aktiivisuus: Aktiivinen
Posts: 116
|
Post by Lakubo on May 29, 2011 22:33:31 GMT 7
Felix'é
Uros seurasi Brellaa tämän asetuttua paikalleen järven reunamalle. Poikanen naurahti miltei äänettä ja miltei kulki ryömimällä rantaan hiukan kauemmas naarasgriipistä. Rantapaikka oli aivan veden rajassa, mutta heti sen edessä järvi syveni erittäin jyrkästi. Urosta jännitti ja tämä hymyili keskittyneenä. Kalat vilahtelivat kauempananuoren poikasen ohitse ja uros käänteli katsettaan jokaisen kalan suuntaan. Felix'é nosti oikeaa etujalkaansa ja haroi pienesti ilmaan kuin tunnustellen. 'Tämähän on hauskaa!' uros mietti ja jatkoi hetken, kunnes nuoren poikasen keskittyneisyys palautui ja tämä jäi etsimään katseellaan sopivan kokoisia kaloja. Uroksen edestä ui komea suomukylki, mutta poikasen keskittyneisyys herpaantui ja aarnikotka hypähti taaksepäin. 'Oho!' uros hymyili ja oli kissamaisessa asennossa häntä puolelta toiselle viuhuen. Poikanen katsoi säikkymätöntä suomukylkeä huokaisten ja siirtyi sitten taas rannan tuntumaan. Uros katsoi kalan perään, joka pyrähti pian omille teilleen.
|
|
mirim
Full Member
Posts: 231
|
Post by mirim on May 31, 2011 22:50:56 GMT 7
Metsästä alkoi kaikua käen kukuntaa. Pienet hyönteiset pöristelivät ja suristelivat iltapäivän hiljaisuudessa. Jos Brella ei olisi keskittynyt katselemaan kimaltelevia kaloja, se olisi saattanut kuulla aikaisen siilin tepastelevan metsän reunalla. Felix'é hypähti naaraan vierellä, säpsäyttäen myös Brellan, jonka seurailema pikkukala karkasi paikalta. Naarasta ei haitannut moisen sintin menettäminen. Brellalle pälkähti mieleen, miltä he näyttivät takaapäin katsottuna, pyllistelemässä Kyyneljärven rannalla. Naurunpyrskähdys karkasi ilmoille, kun sinisilmä ajatteli asiaa tarkemmin. "Kunhan tässä mietiskelin, miltä näytämme takaapäin", Brella kuiskasi, hymähti ja huomasi sitten erään kalan uineen vaarallisen lähelle. Naaras olisi helposti saanut kalan, mutta se olisi pelästyttänyt muut kalat kauemmas pitkäksikin aikaa. 'Sitä paitsi olisi hauskempaa, jos Felix'é saisi ensimmäisen suomukyljen.' Brella tuumasi ja jäi katselemaan hölmön kalan uiskentelua nokkansa alla.
|
|
Lakubo
Full Member
Aktiivisuus: Aktiivinen
Posts: 116
|
Post by Lakubo on Jun 2, 2011 19:11:33 GMT 7
Felix'é
Fé naurahti Brellan kertomalle ajatukselle ja jäi sitten pälyilemään vedestä edes pienikokoista kalaa. Aarnikotkan poikanen keskittyi tiukasti veden pintaan ja tarkisti katseellaan pienetkin vedenpinnan rikkoutumiset. Pienet vesiötökät saivat urospoikasen keskittymisen karkaamaan ja poikanen seurasi hetken sukeltajakuoriaisen uiskentelua. Pian Felix'én eteen uiskenteli keskikokoinen leveäkylkinen kala. Suomukyljen pyrstö oli eritoten leveä ja se pystyisi yhdellä potkaisulla pääsemään pitkällekin. Uros mietti hetken kuinka saisi tuollaisen kalan ylös, kun se näytti vielä osin melko limaiselta. Olihan joillakin kaloilla tähän aikaan vuodestakin kutuaika. Suomukyljen seuraksi ui hiukan solakampi ja melko lailla samankokoinen kala. Poikanen huokaisi innostuksesta ja katseli kuinka se pysähtyi paikoilleen lähelle urosta, mutta silti tämän ulottumattomissa. "Brella.." uros hihkaisi naarasaarnikotkalle miltei kuiskaten ja osoitti suomukylkeä varovasti toisella etujalallaan. Kala ilmeisesti ei ollut kovin tottunut osoitteluun ja lähti liikkeelle Brellaa päin. "Nyt se tulee sinne..!" Fé hihkaisi kuiskaten Brellalle jännittyneesti hymyillen.
|
|
mirim
Full Member
Posts: 231
|
Post by mirim on Jun 3, 2011 1:26:34 GMT 7
Rusertava naaras oli jäänyt tuijottelemaan edessään uivaa kalaa, mutta Felix'én hädin tuskin kuultava hihkaisu terävöitti taas Brellan. Siniset silmät keskittyivät seuraamaan kalan liikuskelua. Naaras odotti sopivaa hetkeä oikea etujalka aivan likellä vedenpintaa. Siinä samassa Brella kouhaisi vettä ja nappasi punertavan kalan kiinni. Välittömästi Brellan iskun jälkeen, hyönteiset pyrähtivät rannalla ja vedessä ilmaan. Kauempaa kaislikosta lähti vaakkuen ja hurjasti räpytellen sorsapari lentoon. Kaikki kalat lähistöllä pakenivat pohjaa myöten kauas rannasta. Hiljaisuus alkoi jälleen laskeutua Kyyneljärven rannalle.Vain jonkin linnun säksätys metsässä, ja veden vaimea liplatus rantaa vasten rikkoivat hiljaisuuden. "Hahhaa!" Brella huudahti pitäen tiukasti punasuomuisesta kalasta kiinni. Muutaman kerran saalis lähes pääsi karkuun, mutta aarnikotkanaaras ei päästänyt irti. "Haluatko pitää tätä?" Brella kysyi ja sysäsi jo rimpuilevaa kalaa pienelle seuralaiselleen.
|
|