|
Post by Sasa on Mar 18, 2011 0:37:24 GMT 7
Hiekanruskea aarnikotka laahusti eteenpäin. Pilvet hämärsivät iltaa lisää. Gado ontui hieman vasenta eturaajaansa, se oli vääntynyt alastulossa, joka vaikutti enemmänkin putoamiselta, kuin karsealta laskeutumiselta. Siipien lihakset olivat niin väsyneet, etteivät ne jaksaneet kannatella suuria siipiä, vaan ne laahasivat ruskehtavaa heinikkoa pitkin. Hengitysilma muuttui vesihöyryksi, Gadon puuskuttaessa. Tuuli kirveli lavan pintanaarmuissa.
Jokin suoja olisi löydettävä ennen yötä, tai sitten oli levättävä kulman viiman armoilla. Kipu oli turruttanut loukkaantunutta jalkaa jonkin verran, muttei kuitenkaan tarpeeksi. Uroksen katse oli tyhjä, samalla kun hän kulki hitaasti eteenpäin. Lehdettömät puut jäivät taakse, samalla kun niitä ilmestyi edestä. Gado pysähtyi yhden viereen, ja rojahti nojaamaan sitä vasten. Hän sulki silmänsä, ja yritti tasata hengitystään.
|
|
|
Post by Sihiro on Mar 18, 2011 0:59:54 GMT 7
Roriark
Vaisto oli ajanut tummanruskean naaraan lentämään Puulaakson ylle. Hän ei ollut lainkaan varma miksi, mutta hänelle oli tullut tarve lähteä lentämään kyseiselle alueelle, ja naaras päätti totella tätä kutsumusta.
Ja se kannatti. Jotain ruskeaa, ja laahustavan näköistä käveli hieman hänestä eteenpäin. Naaras siristi kotkansilmiään, ja huomasi aarnikotkan laahavan kipeän näköisenä heiniko keskellä. Siivet laahasivat väsyneesti maata, ja otus ontui etujalkaansa. Roriark rypisti kulmiaan huolesta ja säälistä ja lähti rauhalliseen sukellukseen tätä kohti. Hän lensi hiljaa lähemmäs, yrittämättä säikyttää kotkaparkaa, joka nyt nojasi puuhun puuskuttaen.
Roriark laskeutui mahdollisimman rauhallisesti, varomasta säikyttämättä urosta. Hajusta huomasi tämän olevan myös Theóderista, mikä helpotti asiaa hieman. Olisi ollut hankalaa ja kiusallista. Laskeutuminen kuitenkin aiheutti hieman rasahduksia, olihan alustana hieman heinikkoa. "Hei", hän tervehti huolissaan ja rauhallisesti. Äänestä kuulsi hienoinen huoli, ja hän astui varovasti eteenpäin. Ties millaisessa shokissa uros saattoi olla.
|
|
|
Post by Sasa on Mar 18, 2011 1:36:59 GMT 7
Loviset korvat kääntyivät hitaasti, jostain kuuluin rasahdus. Ei, ei juuri nyt... Rauhallinen tervehdys sai Gado räväyttämään silmänsä auki, ja kampeamaan itsensä täysin omien jalkojen varaan. Hetken hän luuli joutuvansa taistelemaan jälleen hengestään, mutta luulo väistyi pian jalassa jyskyttävän kivun seurauksena. Uros varasi painonsa kolmen raajan varaan. Edessä seisoi toinen aarnikotka. Toinen näytti hieman huolestuneelta. ”Hei”, Gado sanoi heikon oloisesti ja hiljaisella äänellä. Hän koetti ryhdistäytyä, ja kätki kivun parhaansa mukaan. Uupumusta oli vain mahdollista nukkua pois, mutta siihen ei nyt liiennyt tilaisuutta. Ei mikään kuitenkaan mennyt putkeen. Gado astui yhden pienen askeleen taaksepäin, ja oli melkein rojahtaa maahan jalan petettyä. Uros onnistui kuitenkin pelastamaan tilanteen irvistäen. Hän sulki vihreät silmänsä, ja käänsi päätään hieman poispäin toisesta. Itsensä heikoksi tunteminen ei ollut niitä Gadon lempiasioita. Päinvastoin, hän vihasi sitä.
|
|
|
Post by Sihiro on Mar 18, 2011 2:02:34 GMT 7
Uros tuntui horjuvan pahasti, ja Roriark syöksyi heti hänen kyljelleen vaistomaisesti. Toivottavasti se auttoi. Hän haroi katseellaan nopeasti ympäristöä, ja etsi jonkinlaista suojaa. Kaikkein parhain paikka olisi tietysti sairaala, mutta se oli poissa kysymyksestä. Paikka oli aivan liian kaukana, eikä uros millänsäkkään pääsisi sinne.
Ainoa vaihtoehto olisi täälä hetkellä oikealla sijaitseva kaatunut puunrunko, johon oli joku eiläin möyrtänyt itselleen jotain koloa muistuttavaa ja luovuttanut. "Oikealla on kaatunut puunrunko jossa on suojaa. Jaksatko sinne asti?" Roriark kysyi hellästi, aivankuin poikasta puhuttelisi. Hän ei tehnyt tätä tietoisesti, vaan se tuli häneltä automaattisesti. Ja sitä paitsi, jos se piti uroksen rauhallisena ja tyynenä, ei siitä olisi juurikaan haittaa. Ellei se sitten haitannut hiekanruskeaa herraa itseään.
|
|
|
Post by Sasa on Mar 18, 2011 2:27:36 GMT 7
Gado ei meinanut pysyä mukana toisen liikkeissä. Uros oli liian sekaisin pysyäkseen mukana missään. Toisen aarnikotkan tuki kuitenkin auttoi, ja uros saattoi helpommin pysyä pystyssä, ja välttää luokkantuneen raajan käytöä. Vasta lähempää Gado alkoi huomata toisen ulkönäköä. Naaraan selkä oli ruskensävyinen ja vatsapuoli vaaleampi. "Yritän." Gado sanoi hiljaa, ja nojasi toiseen toivoen, ettei kaataisi molempia. Naaras oli Gadoa paljon kevytrakenteisempi. Oikealla tosiaan näkyikin kaatuneen puun runko. Gado ihmetteli, miksei ollut huomannut sitä. Kysymykset hiipivät hänen mieleensä. Toisen käytös oli ihmeen auttavaista siihen nähden, että kumpikaan ei ollut edes koskaan nähnyt toista. Gado kuitenkin tiesi, ettei selviäisi ilman apua. Uros oudoksui hieman toisen tapaa puhua hänelle. Luokaantumisesta huolimatta Gado ei mielestään ollut kovinkaan pieni pentu. Hän kuitenkin antoi aisian olla, ja astui varovaisia askeleita kohti runkoa, yrittäen välttää nopeita liikkeitä. Hänkään ei sietäisi kipua kovin pitkään.
//Osaan kirjoittaa... Uros = Urso xD//
|
|
|
Post by Sihiro on Mar 18, 2011 3:20:11 GMT 7
// Melkoisen sitkeä pirulainen tuo sanavirhemonsteri >:| //
Roriark alkoi hiljaa ja varovasti tehdä tietään rungon luo, askeltaen uroksen oman tahdin mukaan. Hänellä oli melkoinen työ liikkua, sillä uros oli paljon isompi ja painavampi, mikä ei kulkenut käsi kädessä naaraan kevytrakenteisuuden kanssa. Hän kuitenkin keskittyi vain puun luo pääsyyn, mihin onneksi ei ollut paljoa matkaa. Puunrunko oli kahdeen suuren puun takana, eikä siten näkynyt kovin herkästi. Kaiketi tämä oli syy miksei uros ollut ilmeisesti nähnyt sitä.
Puunrungon luona hän kumartui hieman, jotta uros voisi halutessaan hivuttatua maahan makaamaan, jolloin naaras voisi lähetä etsimään parantavia yrttejä uroksen pintahaavalle, ja ilmeisen ontuvalle jalalle.
|
|
|
Post by Sasa on Mar 18, 2011 21:24:46 GMT 7
// Siltä vaikuttaa, mutta mitäpä niistä, virheitä tulee ja menee :P //
Naaran kumartuessa vähän Gado oli kiitollinen, että molemmat olivat päässet tänne asti kompuroimatta. Hän laskeutua varoen maata vasten, ja pakotti toisen siipensä kehonsa päälle tuulen ja kylmän suojaksi. Uros asetti loukkantuneen jalkansa suoraksi, ja koski raajaa hellästi nokallaan. Hänen päänsä kuitenkin kavahti kauemmas kivun takia. Raaja oli herkempi mitä uros luuli. Pikkuruinen pelko heräsi hänen sisällään. Mitä jos se ei parantuisikaan ennalleen?
Uros siristi silmiään, ja ravisti ajatukset tiehensä. Sitten olisi enää kolme raajaa jäljellä, ja kyllä niilläkin pärjäisi. Se saattaisi hankoloittaa elämää, mutta silti pysyisi hengissä. Gado kuitenkin uskoi ja toivoi, ettei vammasta jäisi merkkiäkään.
Paikka oli suojainen, ja hyvä. Naaras oli sen huomannut, ja siitä oli hyötyä. Gado tähyili hetken ympäristöä, hämärä oli jo sulkenut puut tummaan verhoonsa. Lännessä näkyi pieni oranssi kajo.
|
|
|
Post by Sihiro on Mar 18, 2011 22:42:08 GMT 7
Uros laskeutui maahan ilmeisen kiitollisena, ja aseeti itsensä mukavampaan asentoon. Hän piti kuitenkin loukkaantuneen etujalkansa suorana, jota Roriark tarkasteli seisoessaan tarkemmin. Uros kokeili jalkaansa hieman nokallaan, mutta sävähti pian taaemmas. Oliko jalka murtunut?
Hän kuitenkin ajatteli, että olisi parasta lähteä etsimään yrttejä pintanaarmua, ja erityisesta jalkaa varten. "Käyn etsimässä hieman yrttejä, mutta olen kyllä huutomatkan päässä" Roriark sanoi, peruen aiemman lauseensa, tiiraillen heinikon takana siintävään metsään. Tai no, koko ympäristö oli metsää, mutta puolestaan hänen takanaan olevan heiniko takana oli todella synkeän ja pimeän näköinen kohta, jossa puuta kasvoivat tiuhaan. Aurinkokin oli laskemassa, mikä pimesi metsikköä edelleen. Naaraan kulmat rypistyivät hieman, kun hän katseli laskevaa aurinkoa. Kun lämpöään hohkaava pallo olisi maan tuolla puolen, olisi yö kylmä. Eikä se ikinä tiennyt hyvää toipillaalle. Huoli varjosti ruskeasulan mieltä, ja hän pelkäsi uroksen puolesta. Tämä yö tulisi olemaan vaikea, mutta hän ei sentään joutunut olemaan yksin. Parempaa yksilöä et voisi ollut saada paikalle, kuin itse Theóderin Ylimmän Sairaanhoitajan! Pienestä itsekehusta naaraan mieli koheni hieman, eikä häntä huolettanut enää paljoa. Mutta kuitenkin sen tarvittavan määrän.
|
|
|
Post by Sasa on Mar 20, 2011 22:29:32 GMT 7
”Selvä”, Gado mumisi. Oli tosiaan hyvä, ettei naaras menisi kauas, sillä Gadolla ei ollut voimia edes siipien kannattelemiseen, saati siten itsensä puolustamiseen. Hiekanruskea uros huokasi raskaasti. Hän tuijotti jalkaansa, ja murahti hiljaa. Häntä inhotti olla avuton, muiden hoidettavana ja vahdittavana. Mieluummin aarnikotka piti itse huolen itsestään. Toinen vaikutti kuitenkin tietävän yrteistä, ja muista sellaisista enemmän. Se oli onni. Gado itse ei tuskin olisi osannut edes löytää ajoissa tätä suojaisempaa paikkaa.
Jokin kalvoi urosta siltikin enemmän. Mikä jalassa oli? Huonossa laskussa se oli vääntynyt hänen alleen, tai ainakin hän oli maannut sen päällä tullessaan tajuihinsa. Raaja oli turtunut niin, ettei se sattunut levossa, mutta tunto alkoi hiljalleen palata paikallaan olemisen seurauksena. Se tarkoitti kivunkin palaamista. Gado yritti taas keskittyä miettimään, mikä oli ongelmana. Hänen katseensa pysähtyi terveeseen raajaan. Kynnet olivat tomuiset, ja varpaiden väliin oli takertunut muutama kuivunut heinän ripe. Se oli kuitenkin muuten normaalin näköinen. Toinen, loukkaantunut jalka taas oli hieman epäluonnollisessa asennossa. Kyynär- ja värttinäluu tuskin olivat ihan normaalisti. Uros nosti päätään ja vilkuili ympärilleen. Missään ei näkynyt vaaroja, ei Gado myöskään haistanut, tai kuullut mitään.
|
|
|
Post by Sihiro on Mar 22, 2011 1:03:16 GMT 7
Jalka vaikutti nopeasti vilkaistuna siltä kuin se olisi lievästi murtunut. Kyynär- ja värttinäluut olivat paikoiltaan, tai pahimassa tapauksessa katkenneet. Roriark ei ikävä kyllä voinut auttaa asiaan kuin antamalla urokselle yrttejä lieventämään kipua - yksin ei saanut murtumia parannettua, oli sitten kuinka hyvä hoitaja hyvänsä. Magia olisi auttanut asiaa paljonkin, mutta se veisi liikaa voimia jolloin he molemmat olisivat suuressa vaarassa jos joku vihamielinen sattuisi paikalle.
Naaras etsi katseellaan mustalehtistä pitkää kasvia joka tunnettiin nimeltä mustatähdekki. Se olisi oiva tällaisessa tilanteessa, mokoma kun poisti kivun lähes kokonaan. Ainoa miinuspuoli olisi kova päänsärky aamulla. Roriark harmitteli ettei hänellä ollut mitään mihin laittaa kasvi, sillä laukku ei tietenkään ollut sattunut mukaan. Naaras antoi itselleen muistutuksen ottaa laukku aina kaikkialle mukaan. Hän poimi kasvin varovasti maasta, katkaisten sen aivan tyvestä asti. Olisi vielä hyvä jos löytyisi kotkanruohoa rauhoittamaan uroksen mieltä... Sitä yleensä kasvoi mäntyjen juurikossa, jota itseasiassa näytti kasvavan suuressa joukossa matkan päässä. Naaras käveli puiden luo, konkaten hieman koska hän kantoi mustatähdekkiä vasemmassa etujalassaan. Muuta paikkaa kasville ei oikein ollut, sillä suuhun sitä ei voinut laittaa - se menettisi tehonsa heti. Nokka maata viistoten naaras etsi pitkävartista, putkimaista kasvia joka tuoksui useimpien kotkien mielestä vastustamattomalta. Se oli hyvä, sillä useimmat eivät olleet enää niin innoissaan kuullessaan se olevan lääke. Roriarkin nenään leijui heti huumaava tuoksu, joka muistutti häntä monesta asiasta mistä hän piti. Kalasta, kostean maan tuoksusta, ja kumma kyllä - pilvistä. Roriarkia kiehtoi kuinka tuo kasvi tuoksui jokaisen nenään omanlaiselta. Tuoksu voimistui ja pian näkyviin ilmestyi tuo vihreä kasvi. Muut olisivat varmaan syöneet sen samointein, mutta Roriark oli oppinut siirtämään halunsa sivuun. Moni lääkkeisiin käytettävä kasvi tuoksui hyvältä, mutta oli syötynä tappava. Oli siis osattava hillitä himonsa. Naaras nyhtäisi aimo kasan kotkanruohoa mukaansa, joutuen oudon näköisenä nilkuttamaan takaisin uroksen luo. "Tässä. Kotkanruohoa rauhoittamaan mieltäsi", naaras sanoi tarjoten urokselle putkilomaista kasvia.
// Älä ihmettele kasvien nimiä, vedän ne täysin päästä //
|
|
|
Post by Sasa on Mar 22, 2011 23:21:15 GMT 7
// Jep, en ihmettele, hyviä nimiä kyllä keksit :D //
Vastustamaton tuoksu tulvahti uroksen sieraimiin. Pakkasen tuoksu, tuore saalis, sade, ukkonen, synkkä tiheä metsä, männyt… Niin monia hajuja, ja Gado piti kaikista. Suklaanruskean sävyinen naaras konkkasi paikalle oudon näköisesti muutama kasvi vasemman etujalkansa otteessa. ”Ömh… Kiitos.” Gado tuhisi käheästi ja nappasi kasvin toiselta. Mieltä rauhoittava kasvi olisi hyödyllinen, sillä Gado toivoi sen todella selkeyttävän ajatuksia. Kotka oli sekaisin ja ajatukset harhailivat lähestulkoon koko ajan kipuun ja muihin asioihin, ylivarovaisuuskin voisi häipyä. Huumaava tuoksu pakotti uroksen syömään kasvin heti, ja sen maku oli yhtä ihana, kuin hajukin. Hän nielaisi vihreän kasvin rippeet vastahakoisesti. Se vaikuttaisi pian. Gado keskittyi taas naaraaseen. ”Kiitos että autat”, hän sopersi, ja käänsi katseensa naaraan syvänvioletteihin silmiin. Gadon katse ei ollut lainkaan uhkaava, enemmänkin kiitollinen ja hieman huojentunut.
|
|
|
Post by Sihiro on Mar 23, 2011 2:31:39 GMT 7
Roriark nauroi hieman mielessään Gadon ilmeelle tämä haistaessa kotkanruohon. Hän katsoi hyvillään kuinka uros söi kasvin mukisematta, ja kiittikin vielä perään. "Eipä kestä", naaras hymyili aidosti samalla kun kumartui uroksen ilmeisesti murtuneen etujalan puoleen. Hän laski mustatähdekin maahan, ja kumartui uroksen jalan puoleen.
"Aion kokeilla hieman mitä jalassasi on oikein tapahtunut, joten varaudu kipuun", naaras sanoi odottaen uroksen hyväksyntää. Vasta siiten häneen iski ettei hän ollut kysynyt lainkaan uroksen nimeä. "Mikä on muuten nimesi?" hän kysyi nostaen katseensa jalasta uroksen kasvoihin. Ne eivät näyttäneet kuuluvan mitenkään maailman kilteimmälle yksilölle, mutta uroksen kiitokset ja muutenkin ihan hyvä käytös saivat naaraan miettimään minkälainen tämä hiekan värinen griippi oikein oli miehiään. Kyllä hän Roriarkista vaikutti ihan mukavalta. Mutta, toisaalta tilanne oli sen verran epätavallinen ettei uros pakosti kivussaan näyttänyt todellista luonnettaan. Eipä sillä niin väliä naaraalle. Kunhan uros vain parantuisi.
// Hyvä etteivät kasvit kuulostaneet ihan tyhmiltä. Kotkanruoho kuulostaa vaan niin tylsältä, kun keksin sen kissanmintun kautta. Äh, laatu vähän heittelee //
|
|
|
Post by Sasa on Mar 23, 2011 13:00:42 GMT 7
”Kokeile vaan”, Gado sanoi varmemmin mitä oli. Hän veti muutaman kerran syvään henkeä valmistautuakseen, kunnes kuuli toisen kysymyksen. Vasta nyt hänkin tajusi, että kumpikaan ei tiennyt toisen nimeä. ”Gado. Entä sinun?” uros kysyi katsoen toista. Kasvi, jota hän oli syönyt, tuntui vaikuttavan. Kipua se ei poistanut, mutta Gadon olo oli rauhallisempi.
Uros keskittyi taas jalkaansa. Jos siihen oli kerran sattunut Gadon itse koskiessa siihen, niin nyt voisi tuntua vielä enemmän. Hän kuitenkin päätti kestää sen mukisematta. Enemmän siitä oli hyötyä, että joku, joka tiesi asiasta, tutkisi jalan.
// Sun pitäis kehitellä noita paljon, tehdä vaikka lista, että mihin kasvi X auttaa yms. Ja missä sitä kasvaa jne. Sitten siitä voisi katsoa, että ahaa, mustaleinikki auttaa kun joku lensi puuta päin xD //
|
|
|
Post by Sihiro on Mar 23, 2011 18:55:08 GMT 7
"Roriark", naaras sanoi hymyillen, kun otti Gadon jalan hyvin varovasti käpäliinsä. Hän parhaansa mukaan tunnusteli luita nahan alla varovasti, kuunnellen samalla uroksen reaktioita. Jokin tuntui tosiaan olevan poikki ranteen kohdalla. Hän siveli etujalkaa, kokeillen oliko jotain muutakin väärin jalassa.
Lopulta hän nousi ylös, istahtaen kuitenkin alas. Hän nousi kokonaan takajalkojensa varaan, ottaen mustatähdekin käpäliinsä. Hän repi kaikessa hiljaisuudessa tummat lehdet irti, laski jäljelle jääneen korren maahan ja murskasi lehdet käpäliensä välissä. Lehdistä alkoi heti pusertua violehtihtavaa nestettä, joka alkoi nopeasti imeytyä naaraan omiin jalkoihin. Hän nopeasti siveli kaikki nesteet Gadon jalkaan ennenkuin ne ehtivät sen pahemmin imeytyä häneen itseensä. Lehtien mehu tuoksahti hieman kitkerältä, ja se alkoi samointein imeytyä uroksen nahan läpi. "Noin. Tuon pitäisi turruttaa jalkasi kokonaan, joten ole varovainen ettet telo itseäsi", Roriark selitti ja tarkasteli omia jalkojaan. Mehu ei ollut ehtinyt imeytyä juuri lainkaan, joten hänen ei tarvinnut pestä niitä. Mustatähdekki oli oiva kipulääke, mutta se tarvitsi puristaa ja laittaa potilaan jalkaan nopeasti, jottei se imeytyisi hoitajaan hoidettavan sijasta.
Naarasasettui vielä lopulta uroksen kylkeen kiinni, lämmittämään tätä. Yöstä tulisi kylmä, ja Gado tarvitsisi kaiken lämmön mitä saisi. Hän nosti vielä toisen siipensä tämän päälle, jolloin pitkän siiven kärki lämmitti jotenkin myös toista kylkeä. Roriark ajatteli jossain vaiheessa yötä vaihtavansa puolta tarvittaessa.
// Se voisikin olla hyvä. En vain tiedä minne laittaisin sen :| Ooo, Roriark *moittiva sävy*. Mitäs se nyt tuollain >:3 //
|
|
|
Post by Sasa on Mar 25, 2011 2:33:17 GMT 7
Kun Roriakiksi esittäytynyt naaras aloitti jalan tutkimisen, Gadon ilme muuttui tyhjäksi. Katse oli vain silmät, ja muu naama oli peruslukemilla kiristyneitä suupieliä lukuun ottamatta. Se oli uroksen tapa kestää kipua, vain kestää se yksinkertaisuudessaan. Uros keskittyi sydämenlyönteihinsä. Hän tunsi niiden kiihtyvät vähä vähältä. Vaistot käskivät vetää jalan pois toisen käpälistä, mutta Gado piti sen väkisin paikoillaan. Toisen, terveen raajan kynnet riipiytyivät maahan, vetäen siihen kolme syvää uraa. Kun toinen lopulta lopetti, ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen, kaikki tuntui taas selkenevän.
Kun Roriak alkoi murskata toista kasvia, Gado sulki silmänsä ja hengitti muutaman kerran syvään. Ennen kuin hän huomasikaan, naaras oli jo sivelemässä kitkerän hajuista ja violetinsävyistä nestettä. Gado säpsähti hieman. Jalka toivottavasti turtuisi pian. Mutta Gado tiesi, mitä se tarkoitti. hän ei tuntisi mitään, vaikka jalka menisi pahemmaksi. Mutta oli silti parempi, että kipu katoaisi.
Gadon vielä tasatessa hengitystään, naaras asettui tämän viereen lämmittämään urosta. ”Kiitos”, Gado sihahti käheällä äänellä. Hän ei voinut ilmaista kiitostaan sanoina kunnolla. Toinen oli kuitenkin oikeastaan pelastanut hänet. Gado tiesi, että oli ottanut riskejä, jos toinen olisi syöttänyt tälle jotain myrkyllistä tai vastaavaa, uros olisi jo vainaa. Mutta niin sekaisessa mielentilassa, ja tilanteessa, se oli vain pelastanut uroksen. Äkkiä outo tunne valtasi uroksen. Kuin hän olisi katunut sitä, että epäili Roriakia. Hämmennyksensä kätkien uros käänsi katseensa toiseen.
|
|