|
Post by Sasa on Apr 24, 2011 22:30:56 GMT 7
Gado huokaisi, vaikka se tuntuikin kyljessä. Hänen siipensä olivat väsyneet ja niiden liikuttaminen tuntui kipuna kyljessä. Toisaalta muutaman tunnin kävely-… konkkausmatkakin tuntui liian rankalta. Kymmenen minuuttia olisi niin ihanan lyhyt. ”Voisin kyllä yrittää lentää”, hän tuhisi. Gado nosti vaivalloisesti riippuvan päänsä, ja katsahti Roriakiin. Koiras veti henkeä nenän kautta, pitkästä aikaa, ja värähti. Hajut tuntuivat voimakkailta, karhu ja se veri, Gado oma veri ja Roriakin ominaishaju. Miksi se rautainen haju oli niin voimakas, ja miksi sitä leijaili Gadon edestä? Hiekanruskea griippi tihrusti Roriakia. Lopulta tämä katse osui naaraan jalkoihin. Maassa oli tumma kohta, väriä hän ei pimeältä erottanut. Gadon katsoi ylöspäin, toisen kylkeen. Hän kurotti hieman kaulaansa sivulle. ”Vuodat verta”, Gado sanoi, ja hoippui ontuen lähemmäksi Roriakia. Naaraan valkoinen mahanalus näytti tummalta ja ilkeän näköinen haava ammotti kyljessä. Koko kotka näytti vuotavan kuiviin, jollei haavaa tukkisi. Gado vain oli avuton kaikessa sairaanhoitoon liittyvässä. Hän osasi kyllä iskeä jotakuta selkään, jos tämä olisi tukehtumassa, jos Gado ylipäätään halusi, ettei toinen tukehtuisi. Vahingoittaa hän osasi, muttei oikein parantaa.
|
|
|
Post by Sihiro on Apr 26, 2011 1:09:20 GMT 7
"Jos sinusta tosiaan tuntuu siltä, yritähän toki", Roriark sanoi ja oli jo valmis yrittämään ilmaan, kunnes Gado ilmoitti hänen vuotavan verta. Naaras itse oli hieman hämmentynyt, sillä hän ei vaan huomannut mitään. Mutta kun hän tarkemmin katseli hieman epäuskoisena itseään, loisti suuri haava hänen kyljestään kuin ammottava kita. "Ei hemmetti", hän vain sanoi, osittain ihmetyksestä ja osittain shokista. Hän katsoi vain haavansa mitäänsanomaton ilme nokallaan, ja yritti saada aivonsa tajuamaan että hänellä todella oli haava. Ja nyt kun hänen huomionsa oli kiinnittynyt siihen, hän hieman horjahti. Roriark ei ollut tottunut saamaan haavoja itse, ainoastaan hoitamaan niitä sillä hänestä ei todellakaan ollut hyötyä taisteluissa sun muissa vaarallisissa puuhissa. "Tästä taitaakin tulla pieni mutka", hän totesi hieman liian kevyesti. Haava alkoi nyt vasta muistuttaa itsestään kun se oli huomattu. Nyt se tuntui lähinnä pieneltä epämukavalta tykytykseltä, mutta se tulisi varmasti ajan kuluessa häiritsemään paljon enemmän.
"Gado, nyt on lähdettävä samantien, ennenkuin alan kärsimään verenhukasta", hän sanoi tavalliseen tapaansa ja kyyristyi ottamaan vauhtia lentoon lähtöön. Hänen ei tarvinnut kuin pari kertaa lyödä pitkillä ja vahvoilla siivillään, kunnes oli jo kiitettävällä korkeudella. Haava protestoi heti, muttei vielä niin kovaa että se olisi häirinnyt lentämistä. Toki haavan olisi voinut tukkia tai muuta, mutta nyt Roriark ei osittaisen paniikin takia osannut ajatella kovin suoraan.
|
|
|
Post by Sasa on Apr 27, 2011 1:16:29 GMT 7
Toisen tokaisu ei ollut ihme. Toisen tarkastellessa haavaansa, Gado tuhisi hiljaa vieressä, vain valmiina lähtöön, tai estämään toisen kaatumista. Olihan hän kuitenkin henkensä velkaa Roriakille. Kun naaras huojahti hieman, Gado jo melkein syöksähti tueksi, muttei syöksynytkään huomattuaan, että Roriak pysyi tolpillaan. Koiraan keskittymiskyky ei ollut läheskään huipussaan, päinvastoin. Väsymys, uupumus ja kipu olivat verottaneet voimia niin paljon, että kahteenkin asiaan keskittyminen oli jo liikaa. Gado kuitenkin ehti seisomis-operaatioltaan pohtia Roriakin kummallisen kevyttä lausahdusta. Luulisi, että hän ottaisi oman haavansa hieman vakavammin, kun kerran oli sairaanhoitaja. Kai.
Gado havahtui taas Roriakin ääneen. Koiraalta kesti hieman tajuta mitä piti tehdä, toinen oli jo saanut kohtuullisesti korkeutta itselleen. Gado ravisti päätään selvittääkseen ajatuksiaan ja alkoi loikkia itselleen vauhtia. Kipu sykähti joka ikisellä askeleella kylkeen ja murtuneeseen jalkaan. Seuraavalla ontuvalla loikalla hän löi siipiään, toisen kerran, ja kolmannen, kunnes vihdoin väsyneet siivet saivat riittävästi nostetta alleen. Gado lennähti puiden latvojen yläpuolelle, mutta kuitenkin hieman alemmas ja taemmas kuin Roriak, joka näyttäisi tien. Oli onni, että vahingoittunut jalka sai nyt lepoa, Gado painoi sen varovasti rintaansa vasten, ja kannatteli sitä toisella eturaajallaan. Kipu ei enää ollut niin paha. Kylki oli nyt pahempi, jokaisella siiveniskulla se valitti ja vastusteli. Tästä tulisi tuskainen kymmenen minuuttia.
|
|
|
Post by Sihiro on Apr 27, 2011 3:38:11 GMT 7
Roriarkin kylki tiputteli hiljalleen verta matkan aikana, jättäen taakse ikävän raudalta haisevan hajuvanan. Täytyisi vain toivoa ettei mikää peto löytäisi sitä. Naaraan siivet heittelehtivät hieman yltyvän kivun että hänen lentonsa yleisen hallitsemattomuuden takia. Hän aina vähän väliä kurkisteli taakseen, ja lensi melko hiljaista vauhtia, jotta Gado vammoineen pysyisi sen suuremmin ponnistelematta perässä.
Roriarkin näkö heittelehti hieman, selvänä merkkinä liiallisesta verenvuodosta. Hän ravisti hieman päätään, ja yritti parhaansa mukaan keskittyä ainoastaan sairaalalle pääsyyn. Haavasta ehtisi huolehtia myöhemminkin.
// Tuli hieman lyhkänen //
|
|
|
Post by Sasa on Apr 28, 2011 1:35:36 GMT 7
Gado seurasi katseellaan Roriakin häntätupsua. Sitä ei saanut kadottaa. Aina kun tupsu alkoi muuttua sumeaksi silmien alkaessa painua kiinni, koiras havahtui. Tapa vaikutti kummalliselta, ja Gado ääliöltä, mutta se oli varsin tehokas keino pysyä toisen perässä. Ainakin niin kauan, kuin siivissä riitti voimaa. Griippi oli hengästynyt, ja kylkeen pisti, koska happea ei pystynyt saamaan tarpeeksi. Kylki niskoitteli aina vain pahemmin. Siipien tasainen hump ääni ei enää pysynyt yhtä tasaisena. Hiljalleen Gado menetti korkeutta, sen tajuttuaan koiras yritti puristaa vielä vähän voimaa itsestään, jotta pysyisi ilmassa.
Miksei hän ollut ajatellut loppuun? Gado ei ikinä pääsisi alas. Ensinnäkin, hän ei jaksaisi räpytellä siipiään jarruttaakseen. Toisekseen, kolmella jalalla lentäisi aika varmasti nokalleen. Neljänneksi, hänen keskittymiskykynsä oli varmasti miinuksen puolella. Griippi koitti vain seurata parhaansa mukaan tummaan hahmoa taivaalla. Onneksi jostain edes sai voimaa kestää. Jos he pääsisivät sairaalalle asti ehjinä, voisi edes hetken levähtää turvassa. Gado seurasi sokeana muulla toisen griipin hahmoa, ja toivoi, että tämä jaksaisi haavaltaan vielä hetken, edes sairaalalle.
// Ei se mittään :) Pitäisikö muuten siirtyillä tuonne Roriakin pesän ilmatilaan? Vai jatketaanko täällä? //
|
|
|
Post by Sihiro on Apr 28, 2011 16:39:34 GMT 7
// Siirrytään vaan. Pistän seuraavan pelailun sinne EDIT Tässä//
|
|