Feel it, express it, and let go of it

[Sihiro]

// Miriamin Brella suvaitkoon saapua nöyrään seuraamme //

Roriark

Darwininjoki oli houkutellut nälkäisen Roriarkin luokseen. Kevään alkaessa jo raottaa talven kylmää verhoa, olivat kalat suvainneet saapua runsaimmin takaisin Darwininjoen kylmään turvaan. Tai no, ei niinkään turvaan. Saapuessaan naaras huomasi heti kuinka kalat hyppivät joessa iloisesti, vailla huolta. No, nyt ne saisivat luvan pelätä.

Roriark laskeutui omaan kömpelöön tapaansa aivan Darwininjoen uomaan, laskostaen pitkät siipensä selkänsä päälle siististi. Vesi suorastaan herahti hänen nokalleen hänen katsellessa kaloja, ja vatsa kurisi nälkäänsä äänekkäästi. Vesi tosin olisi vielä jokseenksin kylmää, mutta se ei sinnikästä Roriarkia tulisi estämään! Sitä paitsi, hän harvemmin tuli syömään jotain muuta kuin sairaalan läheltä löytyviä jäniksiä ja peuranvasoja, joten tänään hän aikoisi metsästää kaloja oikein olan takaa, ja syödä niin että halkeaisi!

Hän lähestyi kuitenkin varovasti näin keväällä leveytynyttä, rajua jokea ja alkoi tosissaan miettiä kalastuksen kannattavuutta.

[mirim]

//Täältähän myö lönkytellään paikalle : D//

Brella oli päättänyt lähteä jälleen oikein kunnolla liikkeelle. Theóderlaisen uroksen kanssa käyty tappelu oli saanut naaraan onneksi vain mustelmille, sillä uros ei ollut juurikaan käyttänyt kynsiään. Lavat olivat saaneet osansa terävistä kynsistä, mutta syvät pistohaavat eivät jättäneet suuria arpia.
Nyt naaras liihotteli puiden latvojen korkeudella ja nautti keväästä.

Vuolaana virtaava Darwinjoki kimalteli auringossa. Kalat alkoivat näihin aikoihin herätä kevääseen. Rasvainen kala tekisi hyvää kaikkien fasaanien ja vasojen jälkeen, joita Brella oli napsinut suuhunsa lepäillessään. Joen uomat tosin saattoivat olla liukkaat tai heikot talven jälkeen.
Suunnatessaan liitonsa kohti Darwinjokea, Brella havaitsi ruskean griipin kyyristelevän joen reunalla, mitä luultavimmin metsästyspuuhissa. Nuorukainen päätti laskeutua kauemmas, jottei jälleen joutuisi tappeluun.
Kauempaa hän löysikin oivallisen tähystelupaikan. Kuusen oksien takaa Brella saattoi katsella toista, mutta oli itse suojassa katseilta. Saisi nähdä, mitä seuraavaksi kävisi.

[Sihiro]

Kalastamisesta rannalta käsin ei tulisi oikein mitään. Ainoa tapa jolla jotenkin saisi kalaa käpäliinsä, olisi lentää virran yläpuolella - mutta niinkin vaappuvalle lentäjälle kuin Roriarkille moinen ei oikein käynyt. Hän olisi vedessä ennenkuin huomaisikaan.
Roriark yritti pähkäillä jotain muuta vaihtoehtoa, mutta ei tuntunut saavan mitään järkevää päähänsä. Ja sitä paisti hänen oli alkanut tehdä mieli kalaa aivan hirveästi. Taleven eleltyään peuroilla ja linnuilla oli alkanut jo tympiä, joten kala olisi hyvää vaihtelua.

Naaras huokaisi, ja nousi ilmaan. Hän keräsi hieman rohkeutta itselleen etsiessään sopivaa kohtaan kalojen kuin lentämisenkin puolesta. Lopulta hän tyytyi melko rauhalliseen kohtaan joessa, jossa kalat uiskentelivat virtaa vastaan rauhassa. Nei eivät osanneet odottaa vielä nälkäisiä metsästäjiä, joten ne eivät juurikaan tajunneet paeta tummaa varjoa yllään kunnes oli liian myöhäistä. Roriark nappasi siivet vaappuen nopeasti virrasta kaksi vierekkäin uinutta paksua lohta, ja suuntasi takaisin rannalle. Laskeutuessaan hän olisi niin mielellään jo käyny lohiin käsiksi, mutta antoi niiden odottaa. Oli paljon mukavampaa kerätä itselleen aimo kasa, ja syödä kaikessa rauhassa ilman että tarvitsi nousta hakemaan välillä lisää.

Laitettuaan kalat kivikkoiselle rannalle, Roriarkilla oli epämukava tunne että joku tarkkaili häntä. Hän katsahti takana siintävään puurajaan, ja tirkisteli jos siellä vaikka näkyisi liikettä. Naaras kuitenkin nousi uudestaan ilmaan, yrittäen karistaa tuon epämukavan olon ja keskittyä kalastamiseen.

[mirim]

Aarnikotka, jonka puuhia Brella oli tarkkaillut jo tovin, oli paljastunut hajunsa perusteella naaraaksi. Nimetön naaras oli tehnyt viisaasti, eikä ollut yrittänyt napata kaloja heikolta törmältä, vaan vaappui joen yllä. Hän näytti keräävän aimo kasan lohia ennen ateriointiaan.

Brella oli kahden vaiheilla; mennäkö vai eikö mennä tervehtimään ruskeaa naarasta. Viimein uteliaisuus voitti ja Brella ponnisti piilostaan korkealle kevättaivaalle. Toinen ei välttämättä pitäisi siitä, että Brella astelisi kylmän viileästi vaikoilupiilostaan esille. Niinpä nuorukainen kaarsi hiukan kauemmas ja laskeutui sitten Darwinjoen rannalle. Matkan päähän tuntemattomasta naaraasta, mutta kuitenkin sen silmien eteen näkyville. Suunnitellusti Brella oli laskeutunut toiselle puolelle kuin missä nimettömän kalakasa oli.

"Iltapäivää", nuorukainen tervehti. Hän yritti olla luonnollinen, mutta varautuneisuus kuulsi äänestä hiukan läpi. Brella toivoi vain, että toinen naaras ei olisi hyökkääväinen.
"Joki tulvii taas vaarallisesti. Huomattavasti viisaampaa lennellä veden yllä, kuin killua penkereellä", naaras yritti viritellä jonkinlaista keskustelua ilmaan.

[Sihiro]

Roriark oli juuri nappaamassa veden alla siintävän lohen, kun kuuli tervehdyksen läheltään. Naaras ei ollut kuullut toisen saapumista keskittymiseltään, ja ihmetteli tämän takia mistä toinen oli paikalle tupsahtanut. Hän pysähtyi ilmaan hetkeksi hämmentyneenä ja katsoen toista uteliaana, kunnes tajusi laskeutua toiselle puolelle rantaa, missä hänen kalansakin olivat. Paikallaan lentäminen ottaa kovasti siiville, eikä ruskeasulka halunnut itselleen kipeitä siipilihaksia. Hieman vaappuen, mutta kuitenkin helposti hän laskeutui kalojensa luo, unohtaen vieraan saapumisen tähden hetkeksi nälkänsä.
"Iltaa vain", hän tervehti ja laskosti huolellisesti pitkät siipensä. Toinen kuulosti hieman varautuneelta hänen korviinsa, mutta hän ei ihmetellyt miksi kun tuuli toi mukanaan gerbéros-lauman hajun. Naarasta se ei toki haitannut, kunhan toinen ei hyökkäisi tai olisi vihamielinen.

"Se on sitä Darwininjokea katsos", Roriark naurahti kepeästi "eihän rannasta olisi saanut mitään muuta kuin märät käpälät ja kiukkuisen mielen", naaras jatkoi hymyillen. Hän tunsi ettei tästä toisesta naaraasta olisi harmia, joten hän ajatteli kutsua toisen hieman lähemmäs.
"Tule toki tänne", hän kutsui melkein huutaen joen pienen pauhun yli. Olisi paljon mukavampaa keskustella kun ei tarvitsisi korottaa ääntään ja tihrustella silmien kanssa nähdäkseen toisen.

[mirim]

Siro ruskea naaras hämmästyi silmin nähden Brellan tervehdystä. Nuorukainen odotti rauhassa, kun toinen laskeutui kalojensa viereen ja taitteli siipensä mukavasti. Darwinjoki kohisi kotkien välissä, eikä Brella ollut kuulla toisen naaraan kutsua joen sille puolen. Kirjavat siivet löivät kerran ilmaa, suoristuivat ja kantoivat Brellan Darwinjoen toiselle puolelle. Siniset silmät kiilsivät iloisesti, etsien violettien silmien vastausta.

"Taidat olla Theóderista?" Brella tokaisi, kysyen ja jo todeten asian samaan aikaan. "Minä olen Gerbéroksesta, mutta ei sillä niin väliä minusta ole." Vaikka aihe saattoi olla arka, ei nuorukainen katunut päätöstään tervehtiä ruskeaa naarasta.
"Olen Brella. Mikä sinun nimesi on?" Nuori naaras istahti alas. Huomaamattaan sen eleet kertoivat, ettei se aikonut lähteä ihan heti, vaan jutustella jonkin aikaa. Kenties Brellan alitajunta kaipasi järkevää keskustelua vaihteeksi.

[Sihiro]

// Oho, tuli emämoka edelliseen viestiin. No, korjataan //

Ruskeasulka katseli hiljaa kun vieras laskeutui hänen vierelleen, kuitenkin yksityisen tilan ulkopuolelle. Toisesta naarasta lemahti heti gerbéroksen haju, mikä ei sinällänsä haitannut Roriarkia.

"Hmm, kyllähän minä theóderista olen lähtöisin ", naaras vastasi hymyillen toiselle, lainkaan ihmettymättä tai kyselemättä toisen gerbéroslaisuudesta. Hänelle sillä ei ollut merkitystä sitten tuon taivaallista. Toki hän oli uskollinen laumalleen, mutta Roriarkin mielestä koko kahden lauman välinen vihanpito oli silkkaa energian haaskua.
"Niin, ja Roriark on nimeni".

Toinen luotti Roriarkiin sen verran, että uskalsi istahtaa alas. Ruskeasulka oli mielissään tästä, ja otti mallia toisesta.
"Mikä sinut on näin aikaisin ajanut Darwininjoelle?", hän kysyi uteliaana kun veti kasaamastaan kalakeosta pulskan lohen. Hän päätti tarjota toiselle myös, merkkinä kohteliaisuudesta.
"Ja ota toki myös kalaa itsellesi, sitä kyllä riittää näin keväästä", hän hymyili. Kukaan ei ollut ilmeisesti vielä huomannut joen jäätyneen pinnan sulaneen, ja paljastaneen suuren määrän kutemismatkalla olevia kaloja.

// En ole ihan varma milloin lohet/muut kalat kutevat, mutta tämä onkin Freya :P //

[mirim]

//Mikä emämoka? 8DD en mie vaa huomaa mitää x))//

Kuten Brella oli arvannutkin, tämä suklaanruskea griippi oli Theóderista. Nuorempi naaras maisteli toisen nimeä Roriark suussaan. Roriarkin istuutui ja kysyi, kuinka Brella oli saapunut Darwinjoelle.
"Jouduin tappeluun erään aarnikotkan kanssa", sinisilmä huokaisi väsyneesti. "Lepäilin jonkin aikaa Darwinin metsässä ja nyt päätin lähteä liikkeelle, ennen kuin tulen aivan höperöksi. Matkallani muualle muistin, että nyt joesta saa helppoa ja hyvää kalaa ja satuin laskeutumaan samoille paikoille kuin sinä." Viimeistä lausetta oli edeltänyt lähes huomaamattoman hiljaisuus. Brella ei viitsinyt kertoa täyttä totuutta. Pieni valkoinen valhe oli silloin tällöin paikoillaan. Eikä Roriarkiakaan kiinnostaisi kuulla, kuinka Brella oli kyhjöttänyt vakoilemassa tätä.
Hetken ajan naaraan omatunto naputteli ovea, mutta törkeästi nälkä työnsi sen pois.
"Kiitos." Brella hymyili Roriarkille ja kävi sitten mehevän kalan kimppuun.

Riipiessään lohi-ressustaan vielä suupaloja, naaras päätti avata suunsa muutenkin kuin vain syödäkseen.
"On vain ajan kysymys, milloin taistelu Kiljuvan kotkan kalliosta taas alkaa", Brellan kulmat painuivat alas harmistuksen vuoksi. "Taistelut häiritsevät metsästäjän työtä: joka puskasta loikkaa vastustaja tai oman puolen sotilas, saaliit ovat herkkinä koko ajan." Naaras käänsi katseensa Roriarkia kohti. Sodan syttyessä tämä rehti ja sievä aarnikotka saattaisi nähdä loppunsa, kuten myös Brellakin, mutta tavalliseen tapaansa naaras ei ajatellut omaa kohtaloaan.
"Unohtui aivan mainita, olen metsästäjä", Nuorukainen virnisti nolona. "Et taida olla soturi, vai?"
Roriark ei näyttänyt tai vaikuttanut sotilaalliselta, mutta Brella ei sulkenut vaihtoehtoa tyystin pois.

//No olipas kummallinenpätkä ^^ Kai ne kalat keväällä kutee mut onkos sillä väliä, niinku sanoit, tää on Freya :>//

[Sihiro]

Roriark rypisti kulmiaan tavalliseen sairaanhoitajan tapaansa kuultuaan toisen oltua tappelussa. Se oli jotenkin tavallinen reaktio häneltä, naaraan huolen iskiessä päälle. Se oli itseasiassa aika ärsyttävää välillä - pienikin vihjaisu tappelusta jonkun kanssa ja hän huolehti kuin kanaemo, tarkastaen heti vaistomaisesti toisen kehoa haavojen varalta.
"Toivottavasti ei mitään vakavaa, otaksun?" hän päästi ulos nokastaan ennenkuin ehti estää itseään. Perskuta. Roriark tukahdutti itselleen tarkoitetun huokaisun, ja keskittyi hetkeksi tauonneeseen lohen syöntiinsä.

"Älä muuta sano", Roriark tuhahti "omasta mielestäni voisimme keskittyä hieman tärkeämpiinkin asioihin. Monet typerykset haaskaavat aikaansa ja energiaansa kalliolla olevien gerbérosten kimppuun hyökkäilemiseen", Roriark sanoi rypistäen kulmansa kiukkuiseen kurtistukseen. Niin monia hyviä henkiä menetetty, ja mikä tärkeintä - turhaan. Roriarkia ei niinkään kiinnostanut laumansa nimeä kantavan griipin etsiminen. Hänelle olivat tärkeintä olivat elävät, eivät kuolleet.
"Niinpä, niinpä", hän tokaisi ajatuksissaan, vain puolittain kuunnellen toista.

"Soturiko? En sentään", naaras ratkesi nauramaan sydämmellisesti. Hän alkoi todella pitää tämän toisen naaraan mutkattomasta, vihavapaasta kohtelusta.
"Ei, minä olen sairaanhoitaja", Roriark hymyili. "Joten ilmoita toki jos on jotain vaivoja joihin haluaisit apua", naaras hymyili jos vaikka naaraalla olisi jotain jälkiä tappelusta.

// Vihavapaa? Onko se edes sana? 8D //

[mirim]

Kun Brella kertoi joutuneensa tappeluun, Roriarkin äidillinen reaktio hymyilytti nuorempaa naarasta.
"En ole ainakaan huomannut mitään vakavaa", Brella totesi ja katsasti nopeasti päällisen ulkonäkönsä.

Nuorukainen katseli sinisillä silmillään ruskeaa naarasta, nyökytteli tarmokkaasti ja rypisteli kulmiaan, kun Roriark selitti kantansa saaren ainaisiin sotiin.
"Turhaa touhua, mutta ei sille oikein mahda mitään", Brella hymähti hiljaa, juuri ennen kuin Roriark purskahti nauruun. Nuoren naaraan poskia kihelmöi, mutta Brella ei voinut olla liittymättä nauruun.
"Sairaanhoitajana näkee varmasti paljon kaikenlaista", Brella sanoi, lähes kysyvään sävyyn. Nuorukaisen toteamus oli sellainen kohtelias kannanotto toisen kommenttiin. "Enpä taida nyt tarvita mitään, kiitos vain. Joka paikka on hiukan jäykkänä, mutta kyllä se siitä sutjaantuu. Saat olla varma, että jonain päivänä tulen ja pyydän josjonkin sortin lääkettä." Brellan syvänsiniset silmät välkehtivät Darwinjoen kuohujen lailla. Hetkeksi naaras keskittyi taas napsimaan rasvaisesta kalastaan suupaloja. Pian ei lohesta ollut jäljellä muuta kuin riekaleita nahasta ja ruoto pääkalloineen päivineen.

"Kiitos kalasta Roriark, onnistuit nappaamaan varsin herkullisen yksilön", Brella virnisti ruskealle tuttavuudelleen. Ahne varis tuijotti herkeämättä naaraan kaluaman kalan jätteitä, uskaltamatta kuitenkaan tulla hakemaan ruokaa itselleen.

//Vihavapaa, lisätty sanakirjaan : DD Varikset tuskin syö kalaa tolleen mutta hei, tää onkin Freya!
Jösses miten veinkään tarinaa eteenpäin, ampukaas minut : D: Mitähän suurempaa tässä ois nyt tapahtumassa, minkäänlaisia ideoita? Oma pääni hakkaa mukavasti tyhjää, sori :C//

[Sihiro]

"Kaikenlaista, todellakin", naaras vastasi ehkä hieman happamastikin. Kaikenmaailman toheloita joutui hänkin välillä hoitamaan.

Roriark heräsi mietteistään Brellan kiittäessä kalasta.
"Eipä mitään, mutta ota toki toinenkin", hän tarjosi, kaloja ollessa siinä vieressä vielä aimo kukkurallinen. Kasa oli hieman liian suuri kahdelle syötäväksi, ehkä jopa kolmellekkin, joten Roriark ajatteli ottavansa ne mukaan sairaalalle. Sielläkun oli aina nälkäisiä suita, eikä ollut mitään sen parempaa kuin tuore kala helpottamaan oloa. Ongelma oli ettei naaraalla ollut mitään millä kantaa tuo kaikki. Hän ei olut kuvitellut saavansa näin paljoa kalaa.

// Täälläkin hakkaa tyhjää, vielä, mutta uskon että se tulee sitten aikanaan. Voidaanhan sitä ottaa aina toinen peli jos se sitten vaikka antaisi hieman enemmän. Jösses, kylläpä vastaamisella taas kesti näin vaihteeksi //