|
Post by Sihiro on Nov 23, 2011 1:01:25 GMT 7
Gado tuntui kolmijalkaisuudestaan huolimatta pääsevän ihan mukavasti eteenpäin, joten Roriarkin ei sentään tarvinnut roikkua koiraassa ihan kiinni. Kun kävely oli toisella päässyt mukavaan vauhtiin, naaras uskaltautui loittonemaan toisesta hieman ja antamaan omaa tilaa.
Suuaukolla ruskeasulkainen naaras odotti että Gado kulkisi ensin, ja seuraisi sitten perästä. Ulkona oli mitä kaunein ilma. Aurinko paistoi pilvettömällä taivaalla luoden lämpimiä, mutta ei kuumia säteitä sen alla tallusteleville. Roriarkilla oli hymy herkässä kun tämä katsoi kirkkaalle taivaalle iloisena. Nyt olisi mitä mainion sää lentämiseen. Mutta eihän Roriark tietenkään voinut, pääasiassa Gadon tähden. Niin, ja ehkä se haavakin haittaisi hieman...
Antamatta moisen lannistaa, Roriark suuntasi suuaukosta heti vasemmalle, varmistaen että Gado seuraisi. Oli ihan yleistä että potilaat kyllästyivät makoiluun, ja siksi vasemmalle käännyttäessä vastaan tuli pienenpieni polku. Tosin Roriarkin mielestä se oli alkanut käydä turhankin näkyväksi...
"Tänne päin", naaras kutsui varmistaen ettei Gado seikkaillut minnekkään kauas. Polku olisi suojassa, useiden rautapuiden katveissa kulkeva hiljainen reitti jolla tuskin olisi ketään näin aamusti.
|
|
|
Post by Sasa on Nov 24, 2011 1:28:58 GMT 7
Aurinko tuntui tunkeutuvan sulkien ja turkin läpi, mutta se lämmittikin mukavasti, ei likaa, eikä liian vähänkään. Ilma oli kaunis ja vaikka Gado pitikin siitä harmaudesta ja hämärästä, koiraan oli myönnettävä että aurinkoakin oli mukava nähdä, varsinkin näin, ettei se porottanut liian kuumasti. Lentäminen siinä säässä olisi ollut ihanaa, mutta Gado tiesi, että se tulisi olemaan käytännössä mahdotonta, tai ainakin melkein. Siitä huolimatta koiraan oli pakko levittää tomuiset siipensä, ja antaa pienenpienen tuulenvireen oikoa sulkia.
Nautittuaan hetken siitä lyhyestä hetkestä, hän kuuli Roriakin kutsun ja kääntyi vasemmalle naarasta kohti, huomaten pienen polun joka kiemurteli puiden katveisiin. Gado taitteli eilisestä kipeytyneet siipensä kyljille ja kulki naaraan vierelle omalla konkkaavalla tavallaan. Siihenkin alkoi pikkuhiljaa tottua. Koiras ei jaksanut enää huomioida niitä kaikkia mustelmia ja naarmuja, mitkä olivat edellispäivänä syntyneet. Ne paranisivat kyllä.
Gado oli utelias näkemään, minkälainen polun ympäristö olisi, joten hän oli jo menossa suojaisten puiden lomaan, katsoen samalla taakseen Roriakiin.
|
|
|
Post by Sihiro on Nov 26, 2011 18:56:31 GMT 7
Gadon katsoessa peräänsä, selkeästi odottaen että Roriark seuraisi, naaras kulki koiraan perään hymyillen.
"Ihanaa päästä viimein ulkoilmaan. Tuntui kuin olisin ollut jumissa pedillä ikuisuuden", naaras sanoi käveltyään rivakasti koiraan viereen. Polku oli ihan hyvin leveä kahdelle, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi. Naaraan siivet jatkuvasti hipoivat Gadon omia, mutta naarasta se ei niinkään haitannut, hänen ollessa tottunut ahtauteen. Hän sattui meinaan kasvamaan tavallista suuremmassa pesueessa.
// Äh, inpis ei riittäny enempään //
|
|
|
Post by Sasa on Nov 27, 2011 15:18:51 GMT 7
// Eipäs mittään :'D //
”Niin on”, Gado vastasi lyhyesti Roriakille. Vaikka sairaalassa ei joutunut olemaan kuin se yksi yö, Gadostakin tuntui, että hän olisi joutunut nuutumaan siellä ikuisuuden. Hän oli muutenkin tottunut pysymään liikkeellä, paitsi toki nukkuessaan tai muissa sellaisissa tilanteissa. Ehkä se oli kuitenkin vain hyväksi hänelle antaa haavojen ja muiden vammojen parantua edes yhden yön.
Roriakin siiven tunteminen omassa siivessään oli Gadolle hieman mutkikasta. Yleensä hän olisi ottanut hieman lisää etäisyyttä, silläkin uhalla että olisi joutunut kävelemään polun viertä, mutta nyt hän ei halunnut. Koiras tietyllä lailla luotti jo Roriakiin, ja vaikka hän olikin pahemmanlaatuinen yksinäinen susi, hänkin kaipasi joskus toista lähelleen. Ei kotka halunnut välittää sen enempää Roriakin siivestä kuin surisevasta kärpäsestä jossain puiden oksien seassa, eivät kärpäsetkään Gadon kimppuun hyökänneet.
// Mä ja mun kärpäsvertaukseni... //
|
|
|
Post by Sihiro on Jan 7, 2012 4:55:53 GMT 7
// Taas meni vaihteeksi hetki vastaamiseen. Jessus. //
Roriarkin katse kierteli puissa, sillä aamun auringonavlo siivilöityi lehtien seasta varsin kauniisti. Naaras ei ollut yleensä sitä tyyppiä joka ihasteli luonnon kauneutta, mutta tässä polulla, ahtaasti käveltäessä Roriarkin katse oli löytänyt itsensä oksiin, puheenaiheen puuttuessa. Gado oli ihan mukavaa suraa, ja naaras huomasi nauttivansa siitä vaikka koiras ei selkeästi puheliainta sorttia ollut. Koiras jätti puhetyön pääasiassa Roriarkille joka ei itsekkään ollut kaikkein sosiaalisinta sorttia. Keskustelun aloittaminen oli ollut aina naaraan heikoimpia puolia.
Mutta tuskin tässä oikeastaan keskustelua tarvittiinkaan. Roriark pääasiassa nautti kävellessään hiekkaisella polulla, keskittyen tuntemaan jokaisen kuhmun jalkojensa alla. Tämä peittosi makaamisen mennen tullen, ja naaras yrittikin nauttia siitä ennenkuin joutuisi taas makaamaan pedille. Kummankin tarvitsi kuitenkin pääasiassa säästää voimansa haavojensa parantumiseen, eikä kävelyretken voinut siksi antaa olla kovin pitkä. Se oli harmittavaa, mutta eipä sille voinut mitään. Roriark huomasin toteamuksensa jälkeen vilkuilevan Gadoa, kuin etsien väsymisen merkkejä. Koiraan vammat olivat kuitenkin vaikeampaa sorttia kuin hänen, eikä hän siis voinut estää itseään tarkkailemasta toisen vointia. Ammattitauti, voisipa melkein sanoa.
// Hieman kökköä, mutta tuopahan hieman eloa forkalle :D //
|
|
|
Post by Sasa on Feb 12, 2012 16:02:19 GMT 7
// Menikö multa kuukausi? Sori tää kesto... //
Konkaaminen alkoi hiljalleen tuntua vasemmassa käpälässä, joutuihan se nyt kantamaan koko eturuumiin painon, joka oli ennen jaettu tasan oikean käpälän kanssa. Gadolla oli alun perinkin lihaksia ja voimaa, mutta tämä voisi voimistaa vasuria lisää, ei siitä haittaakaan ollut, päinvastoin. Loukkaantuneen raajan kohtalo oli todennäköisesti päinvastainen, mutta kai sekin siitä kuntoutuisi, ainakin melkein. Koiras voisi sitten parannuttuaan rääkätä itseään oikein kunnolla, vaikka rökitellä vihollislauman jäseniä, jos tulisi tarve.
Polku alkoi kaartua, kenties jo takaisinpäin? Se harmitti Gadoa, sillä se merkitsi taas petiin joutumista. Koiras kyllä ymmärsi, että vammojen pitäisi saada parantua, ja niin kauan olisi otettava rauhallisesti, eikä pitäisi rasittaa itseään liikaa. Tämä, suurimmalta osin hiljaisuudessa kävelty lenkki oli kuitenkin piristänyt soturia huomattavasti. Roriak vaikutti ihan hyvältä tyypiltä, johon voisi ehkä yrittää tutustua hieman paremmin.
|
|
|
Post by Sihiro on May 12, 2012 23:38:06 GMT 7
// HA! Mullapas kesti kokonaiset kolme kuukautta. Eipä oo oikein ylpeydenaihe :''''''I //
Tosiaan, se täytyi myöntää. Polku alkoi kääntyä jo takaisin. No, se olikin juuri tarkoitettu yhä sairaille joten heille se taisi olla juuri sopiva. Roriark oli lähinnä hivenen pettynyt. Mutta, hyvä puoli on se että kylki oli vielä yhä parantumatta, ja Gadon jalka vieläkin arka. Joten heidän ei tarvitsisi erota vielä.
Naaras naurahti hiljaa mielessään moisesta ajatuksesta. Oliko oikein ajatella noin? Tottakai hän halusi Gadon paranevan, mutta häntä harmittaisi eroaminen. Jostain syystä naaras ei tahtoisi tehdä sitä vielä. Gado oli hänen mielestään mielenkiintoinen, ja tällä olisi varmasti tarinoita jaettavanaan. Roriark olisi mielellään kuulemassa näitä. "Se taisi olla aika lyhyt lenkki", Roriark naurahti kun näki tutun suuaukon edessään.
|
|