Hiljainen avunpyyntö //Chryseis//

[Lakubo]

//Chryseis Velciansa kanssa tänne päin : D// Tässä on tullut kyllä niin pitkä tauko, että meni jonkin aikaa saada 'moottori' taas päälle : D//

Felix'é

Levänvihreä aarnikotkan poikanen kulki hiukan varovin askelin puiden keskellä. Poikasen toinen kylki huusi lepoa, joka askeleella, mutta Fé jatkoi matkaansa hiljaisena etsien katseellaan jotakuta, joka voisi ehkäpä hiukan auttaa poikasta. Felix'é oli tavannut aikuisen theóderilaisen ja muistoksi aarnikotkan poikanen oli tuolta saanut naarmuja selkäänsä ja kipeän kyljen. Ainakin jotain positiivista tuolloin oli tapahtunut, Fé oli löytänyt veljensä. Nyt Felix'é etsi aikuista aarnikotkaa, oikeastaan enemmänkin uros etsi parantajaa kipeälle kyljelleen.
Levänvihreä poikanen istahti erään korkean puun juurelle katsellen ympärilleen. Maa oli lumen peitossa, mutta aurinko paistoi korkealla taivaalla ja taivasta koristi vain muutama pilvenhattara.

[Chryseis]

//Jaaettä kuka puhuu pitkästä tauosta?! :'D Pahoitteluniii~ ^^'

Velcia asteli kaikkien mahdollisten lumipaakkujen päällä etsiessään metsästä viileää kohtaa, johon asettua hetkeksi.
Sokealla naaraalla oli kuuma, se oli juossut karkuun raivopäistä karhua ja vaikka hengitys oli jo tasaantunut, kuumotus jatkui.
'Viimeisiä lumia...' Velcia huoahti hiljaa mielessään. 'Kohta alkaa taas kuumien päivien jakso, mustan turkin kantajille luvassa on tukalat päivät'.
Aarnikotkan jalat huusivat juoksun ja edestakaisen kävelemisen rasituksesta, joten Velcia luopui ajatuksestaan etsiä mahdollisimman luminen paikka. Tulenkajo tyytyi ohueen lumipeitteeseen ja asettui makuulle suuren, sammaleisen kiven varjoon antaen viileyden levitä maasta kehoonsa.
Aarnikotka lällätteli mielessään auringolle, joka ei päässyt paahteellaan tavoittamaan varjossa oleskelevaa kotkaa.

Kauaa Velcian kuumuus ei kestänyt. Torkahdettuaan huomaamattaan Tuenkajo heräsi kylmyyteen ja nousi itsekseen mumisten pystyyn. Ravisteltuaan sulaneet lumet ja kevään roskat pois turkistaan sokea naaras mietti hetken, ennen kuin tunnusteli tiensä kivelle ja hyppäsi siivillään menoa hieman avittaen sen päälle.
Kiven pinta oli lämmin, mutta Velcia lämmitti itseään myös sisältä päin omalla tulellaan. Tällä kertaa Velcia piti kiinni varovaisuudesta, ettei pian taas kärsisi kuumasta.
Tulenkajo haukotteli. Naaras luuli pienen hetken ajan lähistöltä kuuluvien, pienten askeleiden äänen olevan haukottelun aiheutamasta tukoksesta avautuvien korvien ääntä.
Kun ääni ei kuitenkaan lakannut, Velcia syventyi ympäristön energiaan ja hahmotti ontuvan rusakon lisäksi nuoren aarnikotkan, jonka menosta puuttui se normaali nuoruuden puhti.
'Ehjä jotain on sattunut...' Mustaturkki nousi seisomaan kivellään ja ajatteli mennä toista vastaan. Venyteltyään ja hypättyään sokeuden takia hieman kömpelösti alas Tulenkajo yllättyi. 'Oho, lähempänä kuin luulinkaan... ja tulee tähän suuntaan ellen vallan erehdy.'
Tumma naaras istahti kiven eteen. Nuorikko saisi tulla jos tuli, ja kääntyä jos oli kääntyäkseen. Kävi miten kävi, yksikseen kulkeva pokanen kiinnosti ja hieman huoletti naarasta.

//Kökks. óuò'

[Lakubo]

//Non problemo : DD//

Felix'é

Istuttuaan hetken aikaa puun juurella Felix'é huomasi kömpelösti lähemmäs loikkaavan aarnikotkanaaraan. Levänvihreä poikanen nousi ylös ynähtäen hiljaa ja asteli lähemmäs. Jokin tuossa naaraassa vaikutti jollain tavalla oudolta, mutta silti niin tutulta. Ohut lumipeite natisi poikasen jalkojen alla. Fé käveli tumman aarnikotkanaaraan eteen hiljaa katsoen toista hiukan arastellen.
"Hei.." Felix'é sanoi hiljaa. Uros ei tiennyt kuinka aloittaa, sillä aarnikotka tahtoi pyytää hiukan tukea ja suojaa jonkun luota, sillä poikanen ei kyennyt kunnolla juoksemaan, saatikka saamaan minkäänlaista saalista kiinni. Levänvihreää pelotti. Entä jos tämäkin aarnikotka käyttäytyisi raivokkaasti poikasta kohtaan, jos tämä kertoisi missä laumassa tämä olisi? Felix'é päätti lähteä keskustelemaan hiukan varovaisemmin tällä kertaa.
"Tuota...o-oleskeletko sinä täällä päin..?" Felix'é koetti kysyä keskustelua vieden, että mahtoiko tummalla naaraalla olla pesäpaikkaa Puulaaksossa. Levänvihreä nielaisi ynähtäen ja katsahti kylkeään, joka vaati urosta lepäämään. Poikanen istahti varovasti paikalleen.

[Chryseis]

Velcia odotti nuorikon lähestymistä rauhallisesti, silmät puoliummessa. Toinen selvästi arasti, mikä oli kyllä täysin normaalia, eihän tuntemattomia aina kannattanut lähestyä tanssien.
Nuoren hymyyn sokea naaras vastasi hymyllä ja nyökkäyksellä avaten näkemättömät silmänsä kokonaan. Tulenkajo yritti parhaansa mukaan välttää äkkiliikkeitä ja istahti alas pitäen koko olemuksensa perin rauhallisena. Velcia kuunteli nuoren kysymyksen ja naurahti pienesti.
"Oleskelen täällä, kyllä. Kuljen mihin jalkani vievät ja pesäni on siellä missä satun olemaan", pieni filosofia putkahti ulos naaraan nokasta. "Ja koska tuntemattomien kanssa voi joskus olla häiritsevää puhua, nimeni on Velcia."
"Vaikutat jotenkin kolhitulta, enkä nyt tarkoita pelkästään ruumiillisesti." Tulenkajo kallisti hieman päätään. Velcia tunsi kipuaallot omassa kyljessään kutittavina tuulahduksina.
"Minusta melkein tuntuu että kylkesi yittää kertoa sinulle jotain lepäämisestä..."

// Kökkk olipas vaikeaa, Velcia heittäytyi turhan mystiseksi oho :'''D

[Lakubo]

// :D//

Felix'é

"N-Nimeni on Felix'é.." levänvihreä sopersi hiljaa katsoen hymyilevää naarasgriippiä, joka vaikutti ainakin päällisin puolin ystävälliseltä ja mukavalta. Poikanen huomasi Velcian silmissä jotain samanlaista kuin veljelläänkin, oliko naaras sokea, Fé mietti naaraan kallistaessa päätään. Uros rentoutui hieman ja hymyili hiukan epävarmasti.
"No kun..se iso uros vain tuli ja sillä oli vihreät silmät ja.." poikanen selitti nielaisten itkunsa. Felix'é oli säikähtänyt pahanpäiväisesti Gado-nimistä aarnikotkaa, joka oli Fén lausahduksista alkanut retuuttaa tyhmänrohkeaa poikasta. Poikanen ei kuitenkaan tiennyt tuon griipin nimeä ja pelkkä ajatus alkoi pelottamaan urosta. Entä jos Gado tulisi takaisin? Felix'e nieli itkuaan katsoen apeana Velciaa.