Aamun kastehelmi

[Lakubo]

//kawaii&Ailae//

Felix'é

Aamu oli alkanut valjeta Kyyneljärven rannalle. Ilmassa oli runsaasti kosteutta ja pienet vesipisarat tarttuivat lyhyeen ruohoon. Tämä sai ruohikon näyttämään pelkältä timantti- tai helmimereltä.
Erään pensaikon takaa asteli aarnikotkan poikanen. Tämä nuori uros katseli ympärilleen kuunnellen ympäristöään. Felix'é huomasi särkemättömän järven pinnan ja ryntäsi järven rannalle katsomaan tätä näkyä. Innosta silmät säihkyen aarnikotkan poikanen katsoi omaa pelikuvaansa miltei hämmästyneenä. Kuinka tyyni järven pinta olikaan! Kuin peiliä..
Uros katsoi siniselle taivaalle, jolla ei näkynyt pilven hattaraakaan. Aarnikotka veti keuhkot täyteen ilmaa valmiina huutamaan innosta.
"Huomenta kaikki isot ja pienet, on aika herätä!" uros kailotti Kyyneljärven rannalla nauraen. Aarnikotka toisti tätä jonkin aikaa, kunnes uros alkoi haukotella oikein makeasti.
"Hehe, taisin unohtaa herättää itsenikin.." Felix'é sanoi hieraisten silmiään oikealla etujalallaan.

[kawaii]

>> Jee! <<

Ailae ei ollut niitä griippejä, jotka nukkuivat pitkälle puoleen päivään. Päin vastoin, se oli niitä, jotka saivat paljon aikaan heti aamusta. Sen päivärytmi oli hyvin paljon samanlainen; ylös, ulos, partioimaan, raportti, nukkumaan. Useimmat olisivat sanoneet Ailaen rytmiä todella pitkästyttäväksi, mutta itse harmaapukeinen naaras piti siitä.
Nyt se oli kuitenkin pitämässä harvinaisen vapaata aamua. Se ei ollut sännännyt pää kolmantena jalkana tarkkailemaan kaikkea. Naaras nautti aamun hitaasta heräämisestä. Se veti keuhkoihinsa raitista ilmaa ja sulki harmaat silmäluomensa nautiskellen. Vesipisarat lyhyessä ruohossa kastelivat kotkan- ja leijonanjalat pitäen harmaapukeisen hereillä.

Aamun rauhallista hetkeä ei kuitenkaan jatkunut kovinkaan kauaa. Ilmoille kajahti huuto, jota seurasi nauru. Linnut läheisestä puusta säikähtivät ilmaan ja Ailae ponnahti voimakkaille siivilleen. Kissapetomaisen sulavana se lähti kohti ääntä kiukkuisena, mutta kaikesta huolimatta uteliaana. Naaras löi ilmaa siivillään ja haravoi katseellaan järven rantaa.
Häirikkö löytyi nopeasti. Kyseessä oli harmahtava, levänvihreä nuorikko. Ailae laskeutui vähän matkan päähän ja rykäisi herättääkseen nuorikon huomion.

"Kailotatko joka aamu yhtä viehkeän serenadin?" kenraali heitti ilmaan kysymyksen.

[Lakubo]

Felix'é

Uros nauroi ja huokaisi sitten katseltuaan särkymätöntä vedenpintaa. Pian aarnikotkan takaa kuului voimakkaita siiveniskuja ja hiukan hätkähtäen uros painoi korviaan luimuun. Felix'é kääntyi ympäri ja huomasi aikuisen lajinsa edustajan. Uroksen korvat nousivat iloisesti pystyyn ja uroksen kasvoille nousi hymy. Aarnikotka kuunteli naaraan kysymystä tuhahtaen.
'Jaahas, mahdoitkos herätä väärällä jalalla...?' uros tuhahti mielessään.
"Siitä on alkanut tulla jo tapa..eipähän tunnu niin yksinäiseltä!" Felix'é vastasi naaraalle optimistisen hyväntuulisena. Aarnikotkauros tuli lähemmäs naaras tarkastellen tämän ulkomuotoa. Ensimmäisenä kuitenkin uroksen mieleen jäivät suuret harmaanhopeat siivet. Fé huokaisi ihastuksesta nähdessään ne ja innostui hiukan vieraasta naaraasta.
'Oi, jos minullakin olisi tuollaiset. Ja vielä noin isot siivet!' uros mietti ja vilkaisi omiaan huokaisten.
"No, heräsitkö sinä..?" Felix'é kysyi naurahtaen.
"..vai pitääkö minun huutaa uudestaan..?".

[kawaii]

Ailae kohotti kulmiaan varsin kysyvään tapaan. Missähän lie toisen vanhemmat olivat? Puolivuotiaana Ukkonen oli ollut isänsä tiukan kurin alaisena, eikä saanut suinkaan huutaa aamutuimaan huomenia maailmalle. Tälläkin hetkellä Ukkonen olisi varmasti ollut hereillä ja valmistautunut taas uuteen, varsin vääränlaiseen opetukseen. Eihän sähkönokka ollut sitä silloin tietänyt, mutta nytpä tiesi.
Nuorikko oli kuitenkin varsin hyväntuulinen ja lähti kohti. Nuoremman puoleinen griippi tuntui ihailevan kovasti Ukkosen harmahtavia, sulkaisia siipiä. Ukkonen ei itse pitänyt siipiään kovin upeina, sillä harmaa ei ollut mikään kaunein väreistä... Vaikka sininokka olikin varsin käytännöllinen, se tykkäsi koreilla. Koreiluun ei kuitenkaan ollut varaa, kun muut griipit tuntuivat loistelevan ties missä sateenkaaren väreissä... Ukkonen taas oli harmaa.
"Oi, olen jo ihan hereillä" naaras vakuutteli kohottaen kasvoilleen hymyn.
"Nimeni on Ailae, mutta useimmat tuntevat minut Ukkosena. Gerbérosin kenraali" naaras esittäytyi neutraaliin sävyyn. Se ei antanut keltaisen nesteen nousta päähänsä, koska se oli yksinkertaisesti vain väärin. Se oli Gerbérosista eikä mistään idioottimaisesta Theóderista, jossa käytöstavat olivat yhtä siansaksaa...

[Lakubo]

Felix'é

Uroksen hymy vain levisi toisen kertoessa hieman taustatietoja itsestään. 'Ailae, Gerbéroksesta..?' poikanen toisteli mielessään innoissaan.
"Hei, minäkin kuulun Gerbérosiin!" Felix'é sanoi innokkaalla äänellään leveän hymynsä takaa. Uros naurahti hieman ja katsoi ympärilleen maahan. Ruohonkorsien päällä olevat vesipisarat olivat alkaneet jo valua maahan.
"...Ja nimeni on Felix'é" uros sanoi hetken viiveen jälkeen yhtä tarmokkaasti. 'Vai Ukkosena..' aarnikotkan poikanen mietti hymyillen. Felix'é ei ollut koskaan tavannut ketään Theóderilaista eikä ollut oikein edes varma keitä nämä olivat. Uros oli vain kuullut, että näitä kavereita sai vältellä. Ja tottahan uros olisi saanut muitakin vältellä jos olisi liikkunut vielä isänsä kanssa. Nyt vain oli parasta tutustua muihin samassa laumassa oleviin, sillä vanhaan ei ollut enää paluuta.

[kawaii]

Naaras nyökkäsi hyväksyvästi. Ei tainnut olla mikään turha kakara sitten, jos kerran kuului Gerbérosiin. Theóderlaiset ipanat Ailae voisi surutta tappaa, sillä lopulta niistäkin viattomista, suloisista lapsosista kasvoi isoja ja pahoja riidanhaastajia. Kaiken lisäksi, poikaset eivät olleet yhtä kokeita taistelijoita, kuin aikuiset.
"Mutta missä vanhempasi ovat?" harmaa kysäisi uteliaana. Se vilkaisi ympärilleen, muttei erottanut ympäristöstä ketään muuta griippiä. Eikun hetkinen, mitä Felix'é oli sanonut vain hetkeä myöhemmin? Kun kotkat olivat puhuneet nuorikon aamuhoilotuksesta.
'[/i]Siitä on alkanut tulla jo tapa... eipähän tunnu niin yksinäiseltä![/i]'
Ehkä poikanen oli tosiaan yksin. Asia tuntui sähkönokasta itsestään varsin kummalta. Se oli itse elänyt varsin keskellä laumaa, kun isä oli ollut soturi ja äiti sairaanhoitaja. Oli kummallista, että tuo poikanen oli sitten ihan yksin julmassa maailmassa. Miten, miksi..?
Ailae ei tiennyt, mutta sen pikkusisko oli tuota nuorukaista vain puoli vuotta vanhempi. Ei Ukkonen tiennyt, että sillä oli edes pikkusisko. Aero oli kuitenkin liitänyt pesästään, vaikka esikoinen olikin viettänyt kotona varsin paljon aikaa.

[Lakubo]

Felix'é

Urosaarnikotkan poikanen kallisti viattomasti päätään naaraan kysyessä tämän vanhemmista. Poikasen nokka loksahti hetkeksi auki, kun se alkoi miettiä isäänsä ja veljeänsä.
"Ööh.." hiukan miettivä äännähdys pääsi uroksen suulta, kunnes sitten aarnikotka alkoi hymyillä.
"En ole nähnyt heitä piitkään aikaan" aarnikotka sanoi oikeastaan tietämättä, että miltei kaikki olivat eläneet vanhempiensa seurassa. Uroksesta tuntui aivan normaalilta elää yksin täällä, vaikka ruuan hankkiminen olikin vaikeaa. Eikä lentäminenkään vielä oikein sujunut mallikkaasti. Hiukanhan uroksella oli ikävä edellistä elämää, jossa oli rakastava ja kuria pitävä isä sekä veli, joka oli ollut aarnikotkan paras ystävä.

[kawaii]

>> pahoittelen kestoa! : (( <<

Ai että pitkään aikaan?! Eikö griipinpoikanen ollut tavannut vanhempiaan pitkään aikaan! Mitä ihmettä, miksi ei? Ukkonen napautti varovaisena kynsillään ruohoa, mutta jatkoi liikettä.
"Kuinka vanha sinä olet?" Ukkonen uteli. Se ei nyt välittänyt enää ollenkaan tylsistä kohteliaisuussäännöistä, vaikka oli yleensä hyvinkin tarkka niistä. Griippi halusi kuitenkin tietää, miksi poikanen oli yksin.
"Tuon kokoisena minä olin ainakin vanhempieni kanssa lähes koko ajan" harmaasävyinen kertoi selvään sävyyn.
Totta, lapsuusvuotensa Ukkonen oli viettänyt hyvin tiiviisti vanhempiensa seurassa.

>> äh äh lyhyttäkin, mutta ainakin vie nyt asioita jotenkin edes eteenpäin... <<

[Lakubo]

//Njäh eipä mitään hätiä, itsellänikin nyt kesän puolella menee hiukan katkeilevaksi ropettaminen :DD//

Felix'é

Jos poikanen olisi kuullut griippinaaraan ajatukset, tämä olisi varmaan katsonut toista korvat luimussa viattoman pelokkaasti. Uros hymyili pienesti toisen kysyessä griippiuroksen ikää. Kuitenkin hymy muuttui miettiväiseksi.
"Mm..en ole aivan varma. Luulisin, että melkein vuoden" aarnikotka sanoi lopuksi reippaasti ja hymyili.
"Minkäs ikäinen itse olet kun kyselet?" Felix'é kysyi viattomasti, mutta se saattoi kuulostaa loukkaavaltakin.
'Toivottavasti hän vastaa...' uros mietti ja jatkoi viattomalla hymyllään tunnelman ylläpitämistä.

//Ei tullut mullakaan kummoista tekstiä -__-//

[kawaii]

>> Täh, luulin, että vastasin tähän jo! |'D <<

Vain vuoden ja sitäkin nuorempi? Ei tosiaankaan mikään vanhus... Kyllähän leväsulkainen pärjäisi, mutta kuinka kauan? Ukkonen olisi halunnut korjata poikasen mukaansa ja kaupata jollekin lauman naaraista kasvatiksi. Felix'é vaikutti kuitenkin viihtyvän Kyyneljärvellä, mutta se ei ollut turvallista...
Felix'én kysymys ei tosiaankaan ollut mikään kohteliain. Toisaalta, poikanen ei ollut tavannut vanhempiaan pitkään aikaan, joten kaiketi asian voisi antaa anteeksi. Harmaapukeinen mulkaisi varoittavasti levänsävyistä, muttei valittanut käytöstavoista. Jos Fe olisi ollut täysikasvuinen, Ukkonen olisi pitänyt pitkän saarnan käytöstavoista.
"Täytin vähän aikaa sitten kuusi" griippi vastasi toisen kysymykseen.

[Lakubo]

//Haha, sellaista sattuu..varsinkin mulle tällaselle dementikolle : DD//

Felix'é

Vaikka ehkä jokin aina kolkutteli uroksen sydämessä etsimään itselleen vanhemmat, tämä halu jäi aina muiden mielentilojen alle. Ei Fé ollut ajatellut, että jonain päivänä vaikkapa joku Theóderilainen sattuisi tulemaan huonolla tuulella ja päästämään poikasen päiviltään. Poikanen vain uskoi, että tämä oli tavallista elämää ja ettei vanhempien tarvinnut katsoa pienen poikasen perään sen enempää kuin aikuisenkaan.
Felix'é nyökkäsi naarasgriipille tämän sanoessaan ikänsä poikaselle. Uros muuttui hiukan hölmistyneeksi mulkaisusta, mutta ei muuten välittänyt siitä. Poikanen osasi hieman käytöstapoja, mutta kaikkea uros ei ollut oppinut isältään.
"Olet samanikäinen kuin isäni!" Felix'é huudahti iloisesti taas hymyillen. Pienet elämän samankaltaisuudet saivat uroksen pienen mielen onnelliseksi.

[kawaii]

Ailae nyökkäsi nopeasti. Ai, jos se yrittäisi etsiä sittenkin Felix'én isää ja opettaisi sitä kurjaa, miten poikasista piti pitää huolta? Ensin pitäisi kuitenkin saada tietoon poikasen isän nimi. Isukki saisi kyllä kuulla kunniansa, jos Ukkonen saisi vain mokoman idiootin kynsiinsä...
"Mikä on isäsi nimi?" Ukkonen uteli. Vaikka se ajattelikin ikävästi pienokaisen isästä, ääni oli mukava ja miellyttävä. Sitä oli Sigrun joutunut takomaan kauan harmaapukeisen päähän; Hän ei saisi vain rähistä tunteensa ilmi, sillä se olisi yksinkertaisesti väärin. Ailae oli kuitenkin vihdoin oppinut sen, ja nykyään se onnistui hallitsemaan äänensävynsä. Poikkeuksen tekivät theóderlaiset, mutta niitä inhotuksia tuskin tarvitsisi laskea. Ne idiootit murhaajat eivät ansainneet muuta, kuin katkenneen kaulan.

[Lakubo]

Felix'é

Poikanen hymyili viattoman pienesti kuunnellessaan Ailaen lempeällä äänellä kysyttyä kysymystä.
'Isäni nimi..Mutta..enhän minä koskaan kysynyt sitä häneltä!' Felix'é katsahti hiukan hölmistyneenä Ailaeta silmiin. Uros ei tiennyt mitä sanoa ja poikasen pieni nokka loksahti pienesti auki.
"Mutta kun...minä en tiedä. En koskaan kysynyt, kun ei tarvinnut.." uros sanoi hiljaa katsoen viattomasti naarasgriippiä. Aarnikotkan poikanen mietiskeli isäänsä ja sitten mieleen tulikin paras ystävä. Oma rakas veli. Poikanen huokaisi hiljaa raskaasti, sillä joinain aikoina ikävä painoi pienen griipin mieltä. Olisihan ollut hauska tavata vielä isä ja veli, mutta isä voisi olla erittäin vihainen. Eikä pieni aarnikotka tahtonut enää lisää vaikeuksia.

[kawaii]

>> uhuuhhu kauhea jumahdus! ;;_________;; anteeksiii! <<

Ohoh, eikö poikanen tiennyt isänsä nimeä? Mitä ihmettä tämäkin oli. Ailae nyökkäsi kummastuneena. Johan oli pattitilanne! Pitäisi tietää isän nimi, mutta isän nimi oli hukkunut johonkin. Kummallisuutta vain!
"Ymmärrän..." naaras totesi varsin poissaolevasti. Se mietti kuumeisesti kaikkia omanikäisiään uroksiaan, joilla voisi olla poikanen. Ketään ei kuitenkaan tullut mieleen. Johtui ehkä siitä, että Ailae ei juuri ollut seurustellut omanikäistensä kanssa, kun se oli tavannut Siriuksen... voi hitto, nyt Ukkonen rupeaisi pohtimaan edesmennyttä puolisoaan! Ei ollut mikään loistavin aamu.

>> ssori tästä pätkästä ja muutenkin laaduttomasta viestistä. kiirekiire :C <<

[Lakubo]

//Sinun jumahduksesi vastaavat kyllä samaa kuin minun inspiskatoni :D
Tulen kyllä vielä 'kostamaan' : DD//

Felix'é

Uros nyökkäsi Ailaelle tämän sanoessa ymmärtävänsä. Iski kiusallinen hiljaisuus. Poikanen katseli hetken ympärilleen ja sitten pikkuisella välähti pienessä päässään.
"Mitäs sinä aiot tehdä tänään?" Felix'é kysyi kultaisen viattomalla äänellään hymyillen. Uros ei keksinyt muuta kysyttävää joten aikoi kertoa hiukan oman päivänsä suunnitelmista.
"Koska minusta tulee isona Gerbérosin soturi, aion harjoitella tänään lentämistä ja metsästämistä ja tutkimista ja lentämistä.." Felix'é selitti omalla lapsimaisella tavallaan katsoen kirkkailla silmillään naarasgriippiä.
"Metsänhenget voivat vaania missä vain ja täytyy suojella lammen ympäristöä etteivät ne tule tänne asti. Olen kerran tavannut sellaisen eikä se ollut kivaa.." poikanen sanoi aikuismaisen vakavasti ja nyökkäsi sitten itselleen pienesti.

//Haha, ei nyt itsekään keksinyt mitään erikoista.. : DD//