Post by Chryseis on Mar 20, 2011 2:52:37 GMT 7
Velcia Tulenkajo
Kutsumanimet: Velcia ja mitä nimestä ehkä saa väännettyä
Syntymäpäivä: 3.2.2006
Ikä: 5 vuotta
Sukupuoli: Naaras
Laji: Aarnikotka
Lauma: Laumaton
Asema: Oman polkunsa kulkija, vaeltaja
Ulkonäkö; Naaraan väritys on aikalailla tumma, lukuunottamia muutamia vaaleita alueita. Naaraan turkin pääväri on musta ja kaulan ja vatsan alapuolen häyhenet ovat harmaat. Velcian niskassa on höyhentöyhtö, jonka sulat muuttuvat mustiksi kärkiin mennessä. Naaras omistaa valppaat korvat jotka ovat muuten tummanpunaiset, mutta kärjet ovat mustat. Kavoista mustaa löytyy vielä harmahtavanoranssin nokan kärjestä ja juuresta.
Tulenkajon lempeäkatseisten silmien valkuaiset ovatkin valkoisen sijaan keltaiset ja pupillit rauhallisenpunaiset. Päivisin, kun naaras sokeutuu, pupilli katoaa melkein kokonaan mikä saattaa joidenkin mielestä näyttää ahistavalta. [KUVA]
Velcian molemmissa olkavarsissa on kutakuinkin samanlaiset, tummanpunaiset kuviot jotka aarnikotka on perinyt isänsä puolelta. Kohdassa, jossa naaraan etujalat vaihtuvat keltaoransseiksi kotkanjaloiksi, löytyy huomattavasti pidempää karvaa kuin muualta - ja kaiken lisäksi kärkiinsä vaalenevaa. Näinollen Velcian kotkankoipien yläpuolella on valkoista ja harmaata, pitkää karvaa ennen tavallista mustaa turkkia.
Vaaleampi harmaa on valloittanut alaa myös naaraan selästä, koko matkalta sulkakauluksen reunalta hännänpäähän. Tulenkajon hännän yläpuoli on tämän harmaan peitossa ja alapuoli on sen sijaan jäänyt valkoiseksi. Hännän päässä oleva pitkäkarvainen tupsu on kuitenkin täysmusta tuoden jotain tummempaa aarnikotkan häntäänkin.
Velcian siipien etureunat ovat mustat. Tästä ulospäin mentäessä tulee vastaan ensin oransseja ja sitten valkoisia sulkia. Aarnikotkanaaraan jokaisen siipisulan pää on punainen, hieman vaaleampi kuin korvat ja kuviot olkavarsissa. Vasemman siiven aian ulommaisin sulka on jäänyt hieman mustaa vaaleammaksi, joten ennen punaista kärkeä on harmaa alue.
Velcian kastuessa hännän tupsun mustat ja etujalkojen vaaleat karvat kihartuvat, ja yhtälailla suoristuvat kuivuessaan.
Luonne; Ennen laumasta lähtemistään Velcia oli varsinainen täyspessimisti joka ei juuri miettinyt elämän iloisia asioita. Nykyinen Velcia on kaukana tästä. Vaelleltuaan vapaana ja elettyään miten huvittaa naaras on muuttunut hyvin optimistikseksi ja muutenkin hyväksi seuraksi. Velcia on hyvin huolehtivainen ja hyväksyy lähelleen jopa ne, joita muut halveksivat ja syrjivät. Jos naaras huomaa jonkun olevan seuran, lohduttamisen tai vaikka rohkaisun tarpeessa tarjoaa tuo apuaan heti. Velcia ei myöskään missään nimessä halua olla tungetteleva ketään kohtaan. Naaras ei juurikaan päästä epäkohteliaisuuksia nokastaan, ainakaan ilman hyvää syytä.
Päiväsokea ei loukkaannu helposti, joten häntä saa nälviä sokeudestaan tai mistä tahansa muusta todella pitkään ennen kuin naaras suuttuu edes vähän. Suuttuessaan naaras pitää jonkinlaista mykkäkoulua, ei puhu juuri ollenkaan ja silmäilee ympärillään olevia tuimasti. Missään tapauksessa naaras ei, ainakaan vielä, ole edes halunnut vahingoittaa häntä loukannutta olentoa. Taistelijaksi Velciasta on vain ääritapauksissa, eikä naaras ole vielä tähän mennessä joutunut ääritapauksiin - hänellä ei ole juuri ollenkaan taistelukokemusta joten hän on käyttänyt kynsiään ja nokkaansa vain metsästäessään.
Yksi Velcian elämäniloista on (kylmän veden juomisen lisäksi) väistämättä lentäminen. Taivaalla ei tarvise huolehtia koko ajan maaperän möykyistä ja jos maanpinta tai toinen lentäjä osuu lähelle, sen naaras huomaa helposti. Mutta lentämisen parhaat puolet kotkaolento löytää väistämättä yöstä - lentää tähtimeren alapuolella ja katsella kaikessa rauhassa nukkuvaa Freyaa.
Menneisyys; Velcia syntyi Gerbéroksen laumaan tavalliselle aarnikotkapariskunnalle. Hän ja hänen kolme sisartaan elivät normaalin lapsuuden, kunnes Velcia sokeutui seitsemän kuukauden ikäisenä. Nuori naaras suri kovasti menettämäänsä näköä (tällöin hän ei nähnyt edes yöaikaan) ja hänestä kasvoikin hiljalleen varsinainen pessimisti.
Vaikka vanhemmat ja sisarukset yrittivät piristää Velciaa ja kohdella tätä kuin ketä tahansa muuta, naaras otti ja lähti - hän ei kestänyt olla sokeutensa takia lauman taakkana.
Siitä asti Velcia on kulkenut milloin minkäkin johdattamana omia polkujaan, tavannut muita aarnikotkia silloin tällöin, vaihtanut tietoja heidän kanssaan ja tehnyt pieniä töitä milloin kenellekin. Velcian elämään on kuulunut tuo ihana vapaus, olla oman itsensä johtaja. Toki yksin kulkeva naaras on jatkuvasti myös vaarassa milloin milläkin tavalla, mutta Velcia on kaikeksi onneksi välttynyt suuremmilta ongelmilta.
Naaras on kukenut lukuisia reittejä pitkin Freyaa ja tuntee matkojensa ansiosta maaperästä hehkuvan energian paremmin kuin moni muu. Tästä johtuen hän myös osaa kulkea päivisin sokeiden silmiensä kanssa ilman että kävelisi heti päin puuta tai kompastuisi juureen.
Lukuisten onnellisten, yksin tai jonkun kanssa vietettyjen hetkien ja magian harjoittelun ansiosta Velcia oppi lopulta aukaisemaan sokeat silmänsä näkemään öisin, kun valo ei ollut liian kirkasta.
Taidot ja magia; Velcia taitaa hybridimagiaa, eräänlainen tulen ja valon sekauma on hänellä verissä. Kumpaakaan naaras ei saa aivan puhtaana esille, mutta eipäs nyt takerruta moisiin seikkoihin. Yleensä Velcian luoman tulen liekkien seassa näkyy silloin tällöin myös valosäikeitä. Tulen magiaansa aarnikotka käyttää usein itsensä, joskus toistenkin, lämpimänä pitämiseen.
Jos rauhantahtoinen aarnikotka joskus käyttääkin magiaansa toisia vastaan, saa vastustaja todennäköisesti niskaansa polttavia tulipalloja tai häikäisevää tulivivahteista valoa - ei mitään suuremman luokan vahinkoa aiheuttavaa kuitekaan.
Muuta
-Velcia ei näe silmillään mitään päiväsaikaan. Lauman keskuudessa sanotaan että hänen oma valonsa sokaisi hänet. Toinen teoria johon naaras törmäsi matkoillaan on sen, että koska hän oli syntynyt valon päivänä olisi siitä koitunut toiselle jonkinlainen kirous. Öisin, kun päivänvalo on poissa ja tähdet luovat valoaan maan päälle, naaraankin silmät avautuvat nähdäkseen kauniin yön. Naaras valvoo useinkin öisin myöhään, mutta on siitä huolimatta päivisinkin yllättävän virkeä.
-Päiväsaikaan Velcia elää sokeutensa kanssa todella hyvin - hän on oppinut aistimaan lähellä olevien eläinten aurat, hän erottaa toisistaan peuran, aarnikotkan ja puut (ja muutkin, nuo olivat vain esimerkkejä). Voisi siis sanoa että hän tarkastelee maailmaa 'sisäisellä silmällään'.
-Auranäkemisensä takia tai ansiosta Velcia havaitsee joskus myös jo menehtyneiden aarnikotkien sielut ja yleensä myös kykenee kommunikoimaan heidän kanssaan - tätä taitoa Velcia yrittää salata ettei häntä leimattaisi sekopääksi.
____________________
Tuttavuudet:
Fagur (Mäyrä)
Menossa oleva peli:
"Päiväsokea ja seppä."
Menneet pelit:
-