Post by kawaii on Mar 20, 2011 1:16:17 GMT 7
NIMI Ailae [aiilae]
lempinimi Ukkonen, Ailae
SYNTYMÄPÄIVÄ 10.4.-05
ikä vähän alle 6-vuotias
SUKUPUOLI naaras
LAUMA Gerbéros
ammatti kenraali
___________
Ailaesta huomaa heti, mistä se on saanut lempinimensä Ukkonen. Se on ensinnäkin hyvin temperamenttinen ja voimakastahtoinen. Kunnianhimoiseksikin naarasta on helppo kuvailla, sillä jos se saa jollain tavalla kunniaa, niin eiköhän se mene ja hanki kunniaa. Ukkonen pyrkii myös antamaan tämmöisen kuvan muille. Se ei halua, että tavalliset pulliaiset rupeavat hyppimään sen varpaille tai kynsille. Sähkönokka ei myöskään katso niskoittelua hyvällä, vaan rankaisee tästä hyvinkin armottomasti.
Valehtelusta saa myös saman kohtalon. Jos Ailae jotain vihaa, niin valehtelua. Se pyrkii pysymään rehellisenä, mutta jos jokin tieto ei ansaitse sen mielestä päivänvaloa, sitä voi vähän vääristellä. Myös jättämättäkertominen on loistavaa, sillä sen voi kiertää ”et kysynyt”-vastauksella. Tuo onkin yksi Ukkosen eniten käytetyistä tekosyistä.
Sinivarvas pyrkii hillitsemään temperamenttiaan, mutta harvemmin onnistuu tässä. Kun Ukkonen suuttuu, se on menoa sitten. Griippi saattaa repiä varsin raivokkaasti vastustajiaan terävien, ylipitkien kynsiensä eikä kaihda käyttää nokkaansa. Usein sinivarpaan taistelu onkin verenhimoista, muttei päätöntä hosumista. Sinisilmäinen on hionut taistelutaitojaan kauan opetuksen kera, ja sen huomaa. Se on myös varsin nopea sähkönsinisestä kielestään, eikä säästele sanojaan sanasodissa.
Partioidessaan aarnikotka on enemmän tai vähemmän jäykkäluonteinen. Sen on vaikea taipua laumalaistensa läpänheittoon, ja usein se ohittaakin nämä pelkällä olkienkohauttelulla. Ailae tahtoo keskittyä mieluummin tehtäviinsä, kuin turhaan puhelemiseen. Muille kenraaleille se kuitenkin saattaa lämmetäkin, mutta harvemmin. Tavallisia laumalaisia kohtaan se saattaa olla olla jopa kylmähkö persoona kierroksillaan, mutta neuvoo kuitenkin mielellään – jos vain haluaa kysyä. Kysymyksistä Ukkonen palkitsee kuitenkin varsin laajalla infopaketilla, jos vain sen pystyy tekemään.
Joku voisi kuvata Ukkosta varsin tylsäksi ja mitäänsanomattomaksi persoonaksi, jos on tavannut Ailaen vain partiointikierroksilla. Vapaalla se on kuitenkin varsin vapautuneempi. Se on koko ajan liikkeellä, eikä se tykkää istuskella kovin kauaa paikoillaan. Hopeajalan kynnet naputtelevat maata, häntä nykii ja katse saattaa harhailla. Jos seura on kuitenkin menevää, se saattaa ruveta hyvinkin leikkisäksi.
Hopeajalka ei kuitenkaan suostu kuulemaan ainuttakaan pahaa sanaa itsestään – lukuunottamatta johtajaansa. Se haluaa, että ylempiarvoisia kunnioitetaan eikä haukuta. Myös johtajasta pahanpuhuminen on yksinkertaisesti väärin, eikä sinikieli hyväksy sitä. Aluksi se kuuntelee vain vaiti huonoja puheita, mutta tiuskaisee sitten jotain vähemmänkohteliasta.
Ailae ei juuri tee väliä urosten ja naaraiden välillä – edes parisuhteissa. Se on bi-seksuaali, vaikka kieltääkin tämän jopa itseltäänkin. Se ei ole rasisti, mutta Ukkonen pelkää, että sen kunnia katoaa tuulen mukana, jos muut saisivat tietää.
___________
>>Profiilikuva<<
Ukkonen on pääväriltään vaaleanharmaa. Sen nokkaa kiertää vaaleanharmaa alue, joka jatkuu selkään ja sieltä melkein hännänpäähän yltävänä vaalemmanharmaana siimana. Samaa vaaleanharmaata löytyy etujaloista. Hännänpää ja varpaat ovat sähkönsininen. Myös nokka, silmät, kieli ja kynnet ovat samaa sähkönsinistä. Etujalat ovat hopeanharmaat.
Naaras on korkeuttaan pitempi. Se on lihaksikas, mutta ei liian. Suurin osa lihaksista löytyy Ailaen jaloista, ja se saa kynsillä aikaan paljon enemmän kuin nokallaan. Siivet ovat suuret ja voimakkaat.
Sininokkainen onkin enemmän nopea, ja siihen tarkoitetun taistelukoulutuksen se onkin saanut. Ukkonen suosii nopeita liikkeitä ja pyrkii väsyttämään vastustajansa nopeasti.
Ailae on hyväkuntoinen, joten sen sulat ja turkki kiiltää terveenä. Naaraan sulat ovat ojennuksessa, ja sinivarvas käyttääkin paljon aikaa niiden sukimiseen. Sen turkki on lähes poikkeuksetta puhdas ja kiiltävä, ellei hopeajalka ole juuri rymynnyt jossain.
___________
Ailae syntyi vanhemmilleen varsin rakastettuna. Ailaen isä Risar oli soturi, vieläpä varsin hyvä semmoinen. Sähkönokan äiti Pihla oli taas sairaanhoitaja, joka oli jo tottunut paikkailemaan varsin pelotonta puolisoaan, joka tykkäsi tapella vastapuolen laumalaisten kanssa. Vanhemmat kasvattivat lapsensa hyvin, mutta tiukassa kurissa. Sähkönokkaisesta kasvoi kunnianhimoinen ja ylpeä nuorikko.
Kuuden kuukauden vanhana Ailaen taistelukoulutus alkoi. Risarista oli varsin selvää, ettei voimakas ja uskollinen tytär jäisi pelkäksi peruslaumalaiseksi. Vaikka äiti olisi toivonut tyttärensä kiinnostuvan enemmän parantamisesta, harmaata se ei kiinnostanut juurikaan.
Koulutus oli varsin rankkaa, eikä sähkönokkaiselle jäänyt muuhun aikaa. Se koetti kuitenkin miellyttää isäänsä parhaimman mukaan, mutta ruumiinrakenteeltaan erilaiset griipit eivät pystyneet ymmärtämään toistensa taistelutapoja. Risar oli raskasrakenteinen ja jyräsi taisteluissa silkalla lihasvoimalla, kun taas tytär oli perinyt äidiltään nopeuden. Kolmen kuukauden jälkeen isä päätti jättää tyttärensä koulutuksen jonkun muun harteille. Jonkun, joka ymmärtäisi sinivarpaan nopeutta paremmin.
Naaraan seuraava kouluttaja oli itsekin varsin liukasliikkeinen. Tämä vanhempi naaras, Sigrun, opetti oppilaalleen myös puhetaitoa. Koruttomasta ja suorastaan rumasta puheesta tuli paljon miellyttävämmänkuuloista. Ailae oppi kaiken nopeasti, vaikka tietoa tulikin paljon.
Kun Ukkonen oli kahden vuoden vanha, se oli oppinut kaikki perustaidot. Sigrun ei kuitenkaan voinut enää jatkaa opettamistaan sairastuttuaan vakavasti. Puolen vuoden taistelu elämästä ja kuolemasta loppui opettajan häviöön.
Sähkönokalla oli kuitenkin yksi ongelma. Se halusi oppia paremmaksi taistelijaksi, mutta mistä se saisi uuden opettajan? Isänsä se oli tuntenut aina ja Risar oli suostutellut Sigrunin opettamaan tytärtään. Sinivarpaalla ei ollut enää ketään, joka voisi opettaa sitä – tai niin se ainakin uskoi. Suruissaan Ailae koetti opettaa itse itseään, mutta ei saanut yhtä hyviä tuloksia kuin vanhan naaraan opeissa.
Kolmivuotiaana naaras tapasi vuoden vanhemman uroksen Siriuksen. Sirius oli Sigrunin poika, mutta se tuli täytenä yllätyksenä naaraalle. Olihan se tiennyt, että opettajalla oli poika, mutta suurempi yllätys oli Siriuksen ulkonäkö. Sigrun oli itsekin ollut varsin sievä näky, mutta opettajan poika oli komein näky, mitä Ailae oli koskaan nähnyt. Se itse oli varsin koruton eikä edes kaunis, mutta se ihastui siitä huolimatta poikaan. Griipit ystävystyivät nopeasti, mutta Ailaen tunteet olivat syvemmät. Sirius huomasi asian pian, ja se osasi kääntää asian sen hyväksi. Uros oli huomannut, että naaras teki kaikkensa miellyttääkseen vanhempaa aarnikotkaa. Griippi olisi tehnyt mielellään Ailaesta jonkinsorttisen palvelijan, mutta uroksen omatunto esti tämän. Sekin oli ruvennut tykkäämään nuoresta naaraasta, vaikkei asiaa halunnutkaan tunnustaa.
Vuoden kuluttua molemmat griipit olivat paljastaneet tunteensa. Parivaljakko oli päättänyt lähteä Darwinjoelle tuhlaamaan aikaa. Paikalle sattui kuitenkin theóderlainen griippi. Hetken keskustelun jälkeen syntyi taistelu, ja vihollinen onnistui tönäisemään Siriuksen suoraan jokeen, joka vyöryi eteenpäin suunnatonta vauhtia. Sirius hukkui todennäköisesti. Hurjistunut Ukkonen hyökkäsi theóderlaisen kimppuun enemmän kuin vihaisena – se oli raivosta suunniltaan. Se hyökkäili ja sivalteli, kunnes oli repinyt lajitoverinsa kirjaimellisesti kappaleiksi. Sulkia oli joka puolella, kuten myös verta ja lihaa. Ukkonen työnsi raadellun ruumiin edesmenneen puolisonsa perään.
Tulevat elinvuotensa kunnianhimoinen naaras päätti pyhittää laumalleen. Se kohosi puolen vuoden aikana soturista vartijaksi, mutta Ailae ei ollut tyytyväinen. Ukkonen halusi antaa enemmän laumalleen, kuin vain vartijanuransa.
Ailaen tilaisuus koitti noin puolen vuoden kuluttua, kun Gerbérosin kenraali kuoli haavakuumeiluun, jonka se oli saanut tapellessaan varsin raivokkaaseen tyyliin theóderlaisia vastaan. Johtaja päätti ylentää naaraan kenraaliksi...
___________
>>Tavatut ja pelit<<
lempinimi Ukkonen, Ailae
SYNTYMÄPÄIVÄ 10.4.-05
ikä vähän alle 6-vuotias
SUKUPUOLI naaras
LAUMA Gerbéros
ammatti kenraali
___________
Ailaesta huomaa heti, mistä se on saanut lempinimensä Ukkonen. Se on ensinnäkin hyvin temperamenttinen ja voimakastahtoinen. Kunnianhimoiseksikin naarasta on helppo kuvailla, sillä jos se saa jollain tavalla kunniaa, niin eiköhän se mene ja hanki kunniaa. Ukkonen pyrkii myös antamaan tämmöisen kuvan muille. Se ei halua, että tavalliset pulliaiset rupeavat hyppimään sen varpaille tai kynsille. Sähkönokka ei myöskään katso niskoittelua hyvällä, vaan rankaisee tästä hyvinkin armottomasti.
Valehtelusta saa myös saman kohtalon. Jos Ailae jotain vihaa, niin valehtelua. Se pyrkii pysymään rehellisenä, mutta jos jokin tieto ei ansaitse sen mielestä päivänvaloa, sitä voi vähän vääristellä. Myös jättämättäkertominen on loistavaa, sillä sen voi kiertää ”et kysynyt”-vastauksella. Tuo onkin yksi Ukkosen eniten käytetyistä tekosyistä.
Sinivarvas pyrkii hillitsemään temperamenttiaan, mutta harvemmin onnistuu tässä. Kun Ukkonen suuttuu, se on menoa sitten. Griippi saattaa repiä varsin raivokkaasti vastustajiaan terävien, ylipitkien kynsiensä eikä kaihda käyttää nokkaansa. Usein sinivarpaan taistelu onkin verenhimoista, muttei päätöntä hosumista. Sinisilmäinen on hionut taistelutaitojaan kauan opetuksen kera, ja sen huomaa. Se on myös varsin nopea sähkönsinisestä kielestään, eikä säästele sanojaan sanasodissa.
Partioidessaan aarnikotka on enemmän tai vähemmän jäykkäluonteinen. Sen on vaikea taipua laumalaistensa läpänheittoon, ja usein se ohittaakin nämä pelkällä olkienkohauttelulla. Ailae tahtoo keskittyä mieluummin tehtäviinsä, kuin turhaan puhelemiseen. Muille kenraaleille se kuitenkin saattaa lämmetäkin, mutta harvemmin. Tavallisia laumalaisia kohtaan se saattaa olla olla jopa kylmähkö persoona kierroksillaan, mutta neuvoo kuitenkin mielellään – jos vain haluaa kysyä. Kysymyksistä Ukkonen palkitsee kuitenkin varsin laajalla infopaketilla, jos vain sen pystyy tekemään.
Joku voisi kuvata Ukkosta varsin tylsäksi ja mitäänsanomattomaksi persoonaksi, jos on tavannut Ailaen vain partiointikierroksilla. Vapaalla se on kuitenkin varsin vapautuneempi. Se on koko ajan liikkeellä, eikä se tykkää istuskella kovin kauaa paikoillaan. Hopeajalan kynnet naputtelevat maata, häntä nykii ja katse saattaa harhailla. Jos seura on kuitenkin menevää, se saattaa ruveta hyvinkin leikkisäksi.
Hopeajalka ei kuitenkaan suostu kuulemaan ainuttakaan pahaa sanaa itsestään – lukuunottamatta johtajaansa. Se haluaa, että ylempiarvoisia kunnioitetaan eikä haukuta. Myös johtajasta pahanpuhuminen on yksinkertaisesti väärin, eikä sinikieli hyväksy sitä. Aluksi se kuuntelee vain vaiti huonoja puheita, mutta tiuskaisee sitten jotain vähemmänkohteliasta.
Ailae ei juuri tee väliä urosten ja naaraiden välillä – edes parisuhteissa. Se on bi-seksuaali, vaikka kieltääkin tämän jopa itseltäänkin. Se ei ole rasisti, mutta Ukkonen pelkää, että sen kunnia katoaa tuulen mukana, jos muut saisivat tietää.
___________
>>Profiilikuva<<
Ukkonen on pääväriltään vaaleanharmaa. Sen nokkaa kiertää vaaleanharmaa alue, joka jatkuu selkään ja sieltä melkein hännänpäähän yltävänä vaalemmanharmaana siimana. Samaa vaaleanharmaata löytyy etujaloista. Hännänpää ja varpaat ovat sähkönsininen. Myös nokka, silmät, kieli ja kynnet ovat samaa sähkönsinistä. Etujalat ovat hopeanharmaat.
Naaras on korkeuttaan pitempi. Se on lihaksikas, mutta ei liian. Suurin osa lihaksista löytyy Ailaen jaloista, ja se saa kynsillä aikaan paljon enemmän kuin nokallaan. Siivet ovat suuret ja voimakkaat.
Sininokkainen onkin enemmän nopea, ja siihen tarkoitetun taistelukoulutuksen se onkin saanut. Ukkonen suosii nopeita liikkeitä ja pyrkii väsyttämään vastustajansa nopeasti.
Ailae on hyväkuntoinen, joten sen sulat ja turkki kiiltää terveenä. Naaraan sulat ovat ojennuksessa, ja sinivarvas käyttääkin paljon aikaa niiden sukimiseen. Sen turkki on lähes poikkeuksetta puhdas ja kiiltävä, ellei hopeajalka ole juuri rymynnyt jossain.
___________
Ailae syntyi vanhemmilleen varsin rakastettuna. Ailaen isä Risar oli soturi, vieläpä varsin hyvä semmoinen. Sähkönokan äiti Pihla oli taas sairaanhoitaja, joka oli jo tottunut paikkailemaan varsin pelotonta puolisoaan, joka tykkäsi tapella vastapuolen laumalaisten kanssa. Vanhemmat kasvattivat lapsensa hyvin, mutta tiukassa kurissa. Sähkönokkaisesta kasvoi kunnianhimoinen ja ylpeä nuorikko.
Kuuden kuukauden vanhana Ailaen taistelukoulutus alkoi. Risarista oli varsin selvää, ettei voimakas ja uskollinen tytär jäisi pelkäksi peruslaumalaiseksi. Vaikka äiti olisi toivonut tyttärensä kiinnostuvan enemmän parantamisesta, harmaata se ei kiinnostanut juurikaan.
Koulutus oli varsin rankkaa, eikä sähkönokkaiselle jäänyt muuhun aikaa. Se koetti kuitenkin miellyttää isäänsä parhaimman mukaan, mutta ruumiinrakenteeltaan erilaiset griipit eivät pystyneet ymmärtämään toistensa taistelutapoja. Risar oli raskasrakenteinen ja jyräsi taisteluissa silkalla lihasvoimalla, kun taas tytär oli perinyt äidiltään nopeuden. Kolmen kuukauden jälkeen isä päätti jättää tyttärensä koulutuksen jonkun muun harteille. Jonkun, joka ymmärtäisi sinivarpaan nopeutta paremmin.
Naaraan seuraava kouluttaja oli itsekin varsin liukasliikkeinen. Tämä vanhempi naaras, Sigrun, opetti oppilaalleen myös puhetaitoa. Koruttomasta ja suorastaan rumasta puheesta tuli paljon miellyttävämmänkuuloista. Ailae oppi kaiken nopeasti, vaikka tietoa tulikin paljon.
Kun Ukkonen oli kahden vuoden vanha, se oli oppinut kaikki perustaidot. Sigrun ei kuitenkaan voinut enää jatkaa opettamistaan sairastuttuaan vakavasti. Puolen vuoden taistelu elämästä ja kuolemasta loppui opettajan häviöön.
Sähkönokalla oli kuitenkin yksi ongelma. Se halusi oppia paremmaksi taistelijaksi, mutta mistä se saisi uuden opettajan? Isänsä se oli tuntenut aina ja Risar oli suostutellut Sigrunin opettamaan tytärtään. Sinivarpaalla ei ollut enää ketään, joka voisi opettaa sitä – tai niin se ainakin uskoi. Suruissaan Ailae koetti opettaa itse itseään, mutta ei saanut yhtä hyviä tuloksia kuin vanhan naaraan opeissa.
Kolmivuotiaana naaras tapasi vuoden vanhemman uroksen Siriuksen. Sirius oli Sigrunin poika, mutta se tuli täytenä yllätyksenä naaraalle. Olihan se tiennyt, että opettajalla oli poika, mutta suurempi yllätys oli Siriuksen ulkonäkö. Sigrun oli itsekin ollut varsin sievä näky, mutta opettajan poika oli komein näky, mitä Ailae oli koskaan nähnyt. Se itse oli varsin koruton eikä edes kaunis, mutta se ihastui siitä huolimatta poikaan. Griipit ystävystyivät nopeasti, mutta Ailaen tunteet olivat syvemmät. Sirius huomasi asian pian, ja se osasi kääntää asian sen hyväksi. Uros oli huomannut, että naaras teki kaikkensa miellyttääkseen vanhempaa aarnikotkaa. Griippi olisi tehnyt mielellään Ailaesta jonkinsorttisen palvelijan, mutta uroksen omatunto esti tämän. Sekin oli ruvennut tykkäämään nuoresta naaraasta, vaikkei asiaa halunnutkaan tunnustaa.
Vuoden kuluttua molemmat griipit olivat paljastaneet tunteensa. Parivaljakko oli päättänyt lähteä Darwinjoelle tuhlaamaan aikaa. Paikalle sattui kuitenkin theóderlainen griippi. Hetken keskustelun jälkeen syntyi taistelu, ja vihollinen onnistui tönäisemään Siriuksen suoraan jokeen, joka vyöryi eteenpäin suunnatonta vauhtia. Sirius hukkui todennäköisesti. Hurjistunut Ukkonen hyökkäsi theóderlaisen kimppuun enemmän kuin vihaisena – se oli raivosta suunniltaan. Se hyökkäili ja sivalteli, kunnes oli repinyt lajitoverinsa kirjaimellisesti kappaleiksi. Sulkia oli joka puolella, kuten myös verta ja lihaa. Ukkonen työnsi raadellun ruumiin edesmenneen puolisonsa perään.
Tulevat elinvuotensa kunnianhimoinen naaras päätti pyhittää laumalleen. Se kohosi puolen vuoden aikana soturista vartijaksi, mutta Ailae ei ollut tyytyväinen. Ukkonen halusi antaa enemmän laumalleen, kuin vain vartijanuransa.
Ailaen tilaisuus koitti noin puolen vuoden kuluttua, kun Gerbérosin kenraali kuoli haavakuumeiluun, jonka se oli saanut tapellessaan varsin raivokkaaseen tyyliin theóderlaisia vastaan. Johtaja päätti ylentää naaraan kenraaliksi...
___________
>>Tavatut ja pelit<<