Post by raccoon on Mar 16, 2011 0:36:47 GMT 7
Nimi: Hypatia Riitasointu
→ myös Rein ja Lilli
Syntymäpäivä: 14.1.2007.
Ikä: 4-vuotias
Sukupuoli: naaras
Lauma: (toistaiseksi) laumaton
Asema/ammatti: -
KUVA
Magia: Hypatia voi olla monissa asioissa hyvin lahjakas ja ilmiömäisen taitava, mutta magia ei ole yksi niistä. Hypatia ei ole kovin innostunut koko asiasta, vaan pitää sitä lähinnä hullujen hömpötyksenä, vaikka on päässyt monta kertaa maagisia tapahtumia todistamaankin.
Luonne: Hypatian luonteesta ja Hypatiasta yleensäkin ollaan montaa mieltä. Hypatia on kiistatta hyvin älykäs kuten kreikkalainen vastineensakin. Pääasiassa se on kohtelias, sulavasanainen ja miellyttävä persoona, mutta kuten kaikki muutkin, on Hypatia inhimillisen erehtyväinen ja haavoittuvainen. Hypatia on oikeastaan hyvinkin pinnallinen ja jopa hivenen omahyväinen, ja ensimmäisenä se pelastaa aina oman nahkansa jos mahdollista. Nuori neito ei mielellään päästä ketään tuosta vain sydämeensä, vaan mikäli Hypatian aikoo vietellä, siihen kannattaa varata kunnolla aikaa ja vaivaa, vaikka Hypatia onkin todellisuudessa aikamoinen romantikko. Normaalitilanteessa Hypatia on uusia tuttavuuksia kohtaan avoin ja ainakin yrittää olla luomatta kenestäkään ennakkoluuloja kuulopuheiden perusteella. Vaikka sitten kävisikin niin, ettei Hypatialla ja uudella kamulla synkkaisi mainittavasti, naaras yrittää olla kaikkien kaveri niin pitkään kuin mahdollista. Mutta kuten meillä kaikilla, myös Hypatialla on huonot päivänsä ja silloin se saattaa muistuttaa hyvinkin erehdyttävästi takamuksille ammuttua, juuri talviunilta herännyttä emokarhua. Hypatia on muistinmenetyksensä jälkeen muuttunut ainakin toistaiseksi huomattavasti epäluuloisemmaksi, mutta se sille luultavasti sallitaan, jatkuva epätietoisuus kun on tehdä kontrollifriikahtavan naaraan jo muutenkin hulluksi.
Vihamiehenä Hypatia on avoimen tympääntynyt sinuun, eikä yritä pahemmin peitellä inhoaan mikäli siihen tiettyyn pisteeseen on edetty. Sanotaan, että sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua, ja ainakin ensimmäinen väite pitää Hypatian kohdalla täysin paikkansa: se tekee käytännössä kaikkensa nitistääkseen sinut. Kenties mielenkiintoisinta menettelyssä on se, että Hypatia tekee yllättävän petoksensa yleensä juuri silloin, kun sitä vähitellen odotat ja olet itse melkein unohtanut koko riitanne.
Ystävänä Hypatia on uskollinen, ja vaikka sen moraali onkin joissain tilanteissa hyvin kyseenalainen, on Hypatia ystäviensä suhteen hyvinkin tiukkana: se ei puhu pahaa, ei levittele salaisuuksia eikä laita liikkeelle perättömiä juoruja. Silti Hypatian ystävyys pitää ansaita, eikä se useinkaan julista tunteitaan voimallisin 'minä rakastan sinua' tai 'olet paras' kiljunnoin. Joku voisi sanoa, että Hypatia on tunteeton, mutta niin ei ole, vaan Hypatian tunteiden osoittaminen on yksinkertaisesti hivenen rajoittunutta. Näin ollen saat olla hyvin otettu, mikäli Hypatia avautuu sinulle ongelmistaan tai ilmeisen ohimennen letkauttaa sinulle puolileikkisän oloisesti kehun tai pari, sillä ne tulevat sydämestä.
Ulkonäkö: Hypatia oli jo syntyessään melkoinen rääpäle, vaikkakin hellyttävä sellainen. Sen piirteet ovat kovin hennot ja sirot ja se on jopa naaraaksi melko pieni. Sulkapeitteen värit vaihtelevat siipien kärkien hiilenmustasta rinnustan kultaan ja niskasulkien punaiseen. Hypatia on hyvin tarkka siisteydestään ja saattaa olla joskus jopa naurettava panikoidessaan sulkapeitteensä puhtoisuudesta. Hypatian siivet ovat normaalikokoiset, mutta ne näyttävät pienen kehon rinnalla aavistuksen verran liian suurilta. Oikeanpuoleinen siipi on edelleen melko heikko Kärpän kanssa käydyn tappelun (ks. menneisyys) jäljiltä, vaikka tappelun tuoksinnassa murtunut siipi onkin luutunut oikein hienosti oikeaan asentoon.
Jalat, selkä ja päänalue ovat valkoisia, kun taas rinnusta ja maha ovat kullankeltaisia. Siniharmaissa silmissä on luonteenomainen valpas ja tutkiskeleva katse, ja niiden katsetta on ujomman yllättävän hankala kohdata suoraan. Pystyjen korvien asennosta on helppo päätellä Hypatian mieliala: utelias hörö antaa naarasta heti avoimemman kuvan, kun taas niskaa vasten äkäisesti painetut korvat kehottavat pitämään kunnioittavan etäisyyden. Myös keltatupsuisen hännän liikkeitä kannattaa opetella seuraamaan ja tulkitsemaan.
Vahva ja terävä nokka on juurikin mallia tappelupukari ja Hypatia osaa ottaa siitä kaiken hyödyn irti. Etutassujen kynnet ovat terävät ja hyvin kontrolloitavissa: ne voivat olla kokonaan piilossa tai vaihtoehtoisesti työntyä varoittavasti esille. Hypatialla ei ole mainittavimpia arpia ja ne vähäisetkin ovat piilossa sulkien tai karvan alla.
Menneisyys: Hypatian elämä on jaettavissa kahteen aikakauteen: aikaan ennen muistinmenetystä ja aikaan sen jälkeen, joista jälkimmäinen aikakausi ottaa vasta ensimmäisiä haparoivia askeliaan. Vaikka Hypatian omat muistot hänen lapsuudestaan ja monesta muustakin asiasta ovat hämärtyneet, on epäilemättä tärkeää kerrata ne tässä pikaisesti. Hypatian lapsuuteen ei sisältynyt orvoksi jäämistä tai oikein mitään muutakaan poikkeuksellista. Sen isä, Zet’an oli tuolloin yksi Theóderin lauman kolmesta kenraalista, eikä äiti Melodiakaan aivan tuntematon kasvo piireissä ollut.
Hypatia oli pariskunnan esikoinen ja jäi myös ainokaiseksi. Siro, pieni naaras on aina korvannut kokonsa puutteen pirullisella älykkyydellä ja elämän viisaudella, joka on hankittu puhtaan kokemuksen avustuksella. Hypatia nimittäin on aina ollut hyvin itsenäinen ja oma-aloitteinen ja sen kyltymätöntä uteliaisuutta kaikkea mahdollista kohtaan eivät riittäneet himmentämään edes lukuisat onnettomuudet, joissa se onnistui vahingoittamaan itseään milloin mitenkin. Koko nuoruusaikansa Hypatia viihtyi pääsääntöisesti vain itseään vanhempien ja aikuisten seurassa, mutta sen paras ystävä oli silti ehdottomasti sen ikätoveri, nuori uros Tripylon. Hypatian tavoin sen elämään laajalti vaikuttanut uros oli myös kenraalin jälkikasvua ja kenties jopa korkeammalla arvoasteikossa kui Hypatia. Edes se tieto ei silti kyennyt aiheuttamaan edes pientä säröä Hypatian ja Tripylonin väliseen ehdottomaan luottamukseen ja ystävyyteen.
Oli siis oikeastaan hyvin luontevaa, että Hypatia ja Tripylon ajan myötä myös rakastuivat toisiinsa ja ehtivät jopa suunnitella perheen perustamista. Vaikka Hypatia ei sitä enää kunnolla muistakaan, ne olivat sen elämän onnellisimpia aikoja. Onnea ei kuitenkaan kestänyt ikuisesti, vaikka tuolloin kovin kokematon Hypatia niin uskoikin. Nimittäin: pariskunnan rakastuneen vaaleanpunaiselle taivaalle ilmestyi iso, tumma pilvi nimeltään Kärppä. Nimestään huolimatta Kärppä oli kuin olikin ilmielävä naaraspuolinen hevoskotka, joka oli saanut päähänsä vietellä Tripylonin. Naaras onnistui valheillaan rikkomaan Hypatian ja Tripylonin välit lähes täysin, ennen kuin Tripylon sai naaraan tajuamaan ettei ollut aikeissa jättää Hypatiaa. Pariskunnan rauhaan jättämisen sijasta Kärppä onnistui tappamaan Tripylonin tuupattuaan sen alas yhdeltä Hännän korkeimmista huipuista. Tajutessaan tappaneensa rakkautensa kohteen Kärppä etsi Hypatian käsiinsä ja hyökkäsi sen kimppuun, tarkoituksenaan tappaa.
Kärpän sumentuneesta todellisuudentajusta kertonee se seikka, että Hypatian kolauttaessa päänsä kiveen ja vaipuessaan tajuttomaksi Kärppä uskoi tappaneensa kilpailijansa ja päätti omat päivänsä Hännän huipuilta hyppäämällä. Herätessään Hypatia oli kokenut lähes täydellisen muistinmenetyksen ja omaa, karua kieltään puhuivat Hypatian alapuolella makaavat pahasti silpoutuneet ruumiit. Lisäksi murtunut, verinen siipi ja uskomaton pääkipu ja huonomuistisuus antoivat aihetta epäillä, että aikaisemmin oli tapeltu. Hypatia vetäytyi Kiljuvan kotkan kallion luoliin ja erakoitui hissukseen, tietämättä itsekään mitä tehdä.
Hypatia on nyt piileskellyt vuorilla pari kuukautta tietämättömänä mistään muusta. Sen muistot ovat hyvin pinnallisia ja epäselviä, eikä se ole vieläkään varma, mitkä niistä ovat todellisia ja mitkä sen omia toiveita ja illuusioita. Theóderissa on huomattu laumaan kuuluneiden Hypatian, Tripylonin ja Kärpän katoamiset, mutta etsinnät on lopetettu jo ajat sitten. Silti Hypatia on ehdottomasti tunnistettavissa, mikäli joku sen vanha tuttava sattuu näkemään sen.
→ myös Rein ja Lilli
Syntymäpäivä: 14.1.2007.
Ikä: 4-vuotias
Sukupuoli: naaras
Lauma: (toistaiseksi) laumaton
Asema/ammatti: -
KUVA
Magia: Hypatia voi olla monissa asioissa hyvin lahjakas ja ilmiömäisen taitava, mutta magia ei ole yksi niistä. Hypatia ei ole kovin innostunut koko asiasta, vaan pitää sitä lähinnä hullujen hömpötyksenä, vaikka on päässyt monta kertaa maagisia tapahtumia todistamaankin.
Luonne: Hypatian luonteesta ja Hypatiasta yleensäkin ollaan montaa mieltä. Hypatia on kiistatta hyvin älykäs kuten kreikkalainen vastineensakin. Pääasiassa se on kohtelias, sulavasanainen ja miellyttävä persoona, mutta kuten kaikki muutkin, on Hypatia inhimillisen erehtyväinen ja haavoittuvainen. Hypatia on oikeastaan hyvinkin pinnallinen ja jopa hivenen omahyväinen, ja ensimmäisenä se pelastaa aina oman nahkansa jos mahdollista. Nuori neito ei mielellään päästä ketään tuosta vain sydämeensä, vaan mikäli Hypatian aikoo vietellä, siihen kannattaa varata kunnolla aikaa ja vaivaa, vaikka Hypatia onkin todellisuudessa aikamoinen romantikko. Normaalitilanteessa Hypatia on uusia tuttavuuksia kohtaan avoin ja ainakin yrittää olla luomatta kenestäkään ennakkoluuloja kuulopuheiden perusteella. Vaikka sitten kävisikin niin, ettei Hypatialla ja uudella kamulla synkkaisi mainittavasti, naaras yrittää olla kaikkien kaveri niin pitkään kuin mahdollista. Mutta kuten meillä kaikilla, myös Hypatialla on huonot päivänsä ja silloin se saattaa muistuttaa hyvinkin erehdyttävästi takamuksille ammuttua, juuri talviunilta herännyttä emokarhua. Hypatia on muistinmenetyksensä jälkeen muuttunut ainakin toistaiseksi huomattavasti epäluuloisemmaksi, mutta se sille luultavasti sallitaan, jatkuva epätietoisuus kun on tehdä kontrollifriikahtavan naaraan jo muutenkin hulluksi.
Vihamiehenä Hypatia on avoimen tympääntynyt sinuun, eikä yritä pahemmin peitellä inhoaan mikäli siihen tiettyyn pisteeseen on edetty. Sanotaan, että sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua, ja ainakin ensimmäinen väite pitää Hypatian kohdalla täysin paikkansa: se tekee käytännössä kaikkensa nitistääkseen sinut. Kenties mielenkiintoisinta menettelyssä on se, että Hypatia tekee yllättävän petoksensa yleensä juuri silloin, kun sitä vähitellen odotat ja olet itse melkein unohtanut koko riitanne.
Ystävänä Hypatia on uskollinen, ja vaikka sen moraali onkin joissain tilanteissa hyvin kyseenalainen, on Hypatia ystäviensä suhteen hyvinkin tiukkana: se ei puhu pahaa, ei levittele salaisuuksia eikä laita liikkeelle perättömiä juoruja. Silti Hypatian ystävyys pitää ansaita, eikä se useinkaan julista tunteitaan voimallisin 'minä rakastan sinua' tai 'olet paras' kiljunnoin. Joku voisi sanoa, että Hypatia on tunteeton, mutta niin ei ole, vaan Hypatian tunteiden osoittaminen on yksinkertaisesti hivenen rajoittunutta. Näin ollen saat olla hyvin otettu, mikäli Hypatia avautuu sinulle ongelmistaan tai ilmeisen ohimennen letkauttaa sinulle puolileikkisän oloisesti kehun tai pari, sillä ne tulevat sydämestä.
Ulkonäkö: Hypatia oli jo syntyessään melkoinen rääpäle, vaikkakin hellyttävä sellainen. Sen piirteet ovat kovin hennot ja sirot ja se on jopa naaraaksi melko pieni. Sulkapeitteen värit vaihtelevat siipien kärkien hiilenmustasta rinnustan kultaan ja niskasulkien punaiseen. Hypatia on hyvin tarkka siisteydestään ja saattaa olla joskus jopa naurettava panikoidessaan sulkapeitteensä puhtoisuudesta. Hypatian siivet ovat normaalikokoiset, mutta ne näyttävät pienen kehon rinnalla aavistuksen verran liian suurilta. Oikeanpuoleinen siipi on edelleen melko heikko Kärpän kanssa käydyn tappelun (ks. menneisyys) jäljiltä, vaikka tappelun tuoksinnassa murtunut siipi onkin luutunut oikein hienosti oikeaan asentoon.
Jalat, selkä ja päänalue ovat valkoisia, kun taas rinnusta ja maha ovat kullankeltaisia. Siniharmaissa silmissä on luonteenomainen valpas ja tutkiskeleva katse, ja niiden katsetta on ujomman yllättävän hankala kohdata suoraan. Pystyjen korvien asennosta on helppo päätellä Hypatian mieliala: utelias hörö antaa naarasta heti avoimemman kuvan, kun taas niskaa vasten äkäisesti painetut korvat kehottavat pitämään kunnioittavan etäisyyden. Myös keltatupsuisen hännän liikkeitä kannattaa opetella seuraamaan ja tulkitsemaan.
Vahva ja terävä nokka on juurikin mallia tappelupukari ja Hypatia osaa ottaa siitä kaiken hyödyn irti. Etutassujen kynnet ovat terävät ja hyvin kontrolloitavissa: ne voivat olla kokonaan piilossa tai vaihtoehtoisesti työntyä varoittavasti esille. Hypatialla ei ole mainittavimpia arpia ja ne vähäisetkin ovat piilossa sulkien tai karvan alla.
Menneisyys: Hypatian elämä on jaettavissa kahteen aikakauteen: aikaan ennen muistinmenetystä ja aikaan sen jälkeen, joista jälkimmäinen aikakausi ottaa vasta ensimmäisiä haparoivia askeliaan. Vaikka Hypatian omat muistot hänen lapsuudestaan ja monesta muustakin asiasta ovat hämärtyneet, on epäilemättä tärkeää kerrata ne tässä pikaisesti. Hypatian lapsuuteen ei sisältynyt orvoksi jäämistä tai oikein mitään muutakaan poikkeuksellista. Sen isä, Zet’an oli tuolloin yksi Theóderin lauman kolmesta kenraalista, eikä äiti Melodiakaan aivan tuntematon kasvo piireissä ollut.
Hypatia oli pariskunnan esikoinen ja jäi myös ainokaiseksi. Siro, pieni naaras on aina korvannut kokonsa puutteen pirullisella älykkyydellä ja elämän viisaudella, joka on hankittu puhtaan kokemuksen avustuksella. Hypatia nimittäin on aina ollut hyvin itsenäinen ja oma-aloitteinen ja sen kyltymätöntä uteliaisuutta kaikkea mahdollista kohtaan eivät riittäneet himmentämään edes lukuisat onnettomuudet, joissa se onnistui vahingoittamaan itseään milloin mitenkin. Koko nuoruusaikansa Hypatia viihtyi pääsääntöisesti vain itseään vanhempien ja aikuisten seurassa, mutta sen paras ystävä oli silti ehdottomasti sen ikätoveri, nuori uros Tripylon. Hypatian tavoin sen elämään laajalti vaikuttanut uros oli myös kenraalin jälkikasvua ja kenties jopa korkeammalla arvoasteikossa kui Hypatia. Edes se tieto ei silti kyennyt aiheuttamaan edes pientä säröä Hypatian ja Tripylonin väliseen ehdottomaan luottamukseen ja ystävyyteen.
Oli siis oikeastaan hyvin luontevaa, että Hypatia ja Tripylon ajan myötä myös rakastuivat toisiinsa ja ehtivät jopa suunnitella perheen perustamista. Vaikka Hypatia ei sitä enää kunnolla muistakaan, ne olivat sen elämän onnellisimpia aikoja. Onnea ei kuitenkaan kestänyt ikuisesti, vaikka tuolloin kovin kokematon Hypatia niin uskoikin. Nimittäin: pariskunnan rakastuneen vaaleanpunaiselle taivaalle ilmestyi iso, tumma pilvi nimeltään Kärppä. Nimestään huolimatta Kärppä oli kuin olikin ilmielävä naaraspuolinen hevoskotka, joka oli saanut päähänsä vietellä Tripylonin. Naaras onnistui valheillaan rikkomaan Hypatian ja Tripylonin välit lähes täysin, ennen kuin Tripylon sai naaraan tajuamaan ettei ollut aikeissa jättää Hypatiaa. Pariskunnan rauhaan jättämisen sijasta Kärppä onnistui tappamaan Tripylonin tuupattuaan sen alas yhdeltä Hännän korkeimmista huipuista. Tajutessaan tappaneensa rakkautensa kohteen Kärppä etsi Hypatian käsiinsä ja hyökkäsi sen kimppuun, tarkoituksenaan tappaa.
Kärpän sumentuneesta todellisuudentajusta kertonee se seikka, että Hypatian kolauttaessa päänsä kiveen ja vaipuessaan tajuttomaksi Kärppä uskoi tappaneensa kilpailijansa ja päätti omat päivänsä Hännän huipuilta hyppäämällä. Herätessään Hypatia oli kokenut lähes täydellisen muistinmenetyksen ja omaa, karua kieltään puhuivat Hypatian alapuolella makaavat pahasti silpoutuneet ruumiit. Lisäksi murtunut, verinen siipi ja uskomaton pääkipu ja huonomuistisuus antoivat aihetta epäillä, että aikaisemmin oli tapeltu. Hypatia vetäytyi Kiljuvan kotkan kallion luoliin ja erakoitui hissukseen, tietämättä itsekään mitä tehdä.
Hypatia on nyt piileskellyt vuorilla pari kuukautta tietämättömänä mistään muusta. Sen muistot ovat hyvin pinnallisia ja epäselviä, eikä se ole vieläkään varma, mitkä niistä ovat todellisia ja mitkä sen omia toiveita ja illuusioita. Theóderissa on huomattu laumaan kuuluneiden Hypatian, Tripylonin ja Kärpän katoamiset, mutta etsinnät on lopetettu jo ajat sitten. Silti Hypatia on ehdottomasti tunnistettavissa, mikäli joku sen vanha tuttava sattuu näkemään sen.