|
|
Post by Sihiro on Mar 16, 2011 0:04:42 GMT 7
// Yay! Ropen ensimmäinen peli käynnistyköön kera Sajiran! //
Roriark
Hiljainen suhina oli täyttänyt nuoren naaraan korvat tämän lentäessä ei-niin-tasaisesti Ruinan yllä. Nopeus oli enemmän Roriarkin valttikortti, eikä tasaisesti lentäminen tuntunut onnistuvan kovinkaan hyvin. Mikä tietysti harmitti naarasta itseään suuresti, tämä kun halusi olla lähes jokaisessa asiassa mahdollisimman hyvä. Mutta omien siipien rakennetta oli kovin vaikea muuttaa, joten hänen tasaton lentokykynsä pysyi sellaisena kuin oli. Roriarkin harmiksi.
Hän antoi lämpimän termiikin nostaa itseään hieman ylemmäs, tiiraillen alas Ruinan seinämää pitkin. Kuten saattoi olettaa, seinämä oli tyhjä elämästä miten korkeammalle sitä kivuttiin. Mutta itse seinä ei kiinnostanut naarasta. Hän etsi railoja, johon olisi saattanut kasvaa tulikukkia, jotka olivat erinomaisia parantamaan palovammoja. Tietysti vain oikein säilöttyinä ja käsiteltyinä.
Siipien tyvissä oleva laukku heilui epämukavasti kun naaras alkoi tehdä tietään alemmas. Se oli erittäin epämukava kannettava, mutta parhain vaihtoehto niistä mitä naaralla oli. Tämä oli kuitenkin huomattavasti parempi kuin kaulasta roikkuva, joka olisi jatkuvasti tiellä. Sitä paitsi tämä oli kaikkein suurin ja siihen mahtuisi helposti paljon tulikukkia. Kuintenkin, uusi laukku olisi parempi, ja Roriark muistutti itseään käymään joskus nahkurilla tilaamassa uuden laukun. Jonkun joka pysyisi paikallaan.
Naaras laskeutui lämpimälle rinteelle yllättävän helposti, ja etsi sen railon jonka oli juuri nähnyt. Maasta oli huomattavasti vaikempi havaita sitä, ja naaras sai tiirailla ja etsiä sitä tovin. Askeleet pöllysivät kuivassa maassa, ja tuuli vei ne mennessään. Paikalla olisi ollut tuskallisen kuuma näin alhaalla, mutta onneksi sillä hetkellä sattui tuulemaan viilentämästi kylkiin. Vielä kun löytäsi ne kukat, olisi kaikki vielä paremmin.
|
|
|
|
Post by sajira on Mar 16, 2011 19:40:17 GMT 7
//Täältä tullaan. //
Sorial Valkosulka
Ruina näkyi hänen edessään suurena ja kammottavana. Häntä ei olisi yhtääm huvittanut sinne mennä, mutta eipä tässä muutakaan keksinyt. Hän kuitenkin toivoi saavansa olla yksin. Seuraa hän ei nyt kaivannut, vaikka itsekin asiaa ihmetteli.
Siivet löivät tasaiseen tahtiinja häntä perässä liikkeitä ja kkaarteita myötäillen, hän kulki aika sulavasti eteenpäin ilman sen kummempia kuoppia tai töyssyjä. Korvan kärjet osoittivat taaksepäin ollen virtaviivaisempi ja leikaten vastaan tulevia ilmavirtauksia paremmin kokoajan kohoten korkeammalle.
Sitten hän saapui tulivuoren luokse ja kaarteli hetken tuon yllä katsoen sitä, aika komea yksilö ei voinut muuta sanoa. Sitten hänen silmäkulmassaan vilahti liikettä. Mutta kun hän katsoi paremmin ei mitään näkynyt missään. Hän leijaili hetken ilmavirtausten mukana etsien liikkeen kohdetta, mutta ei saanut mitään silmiinsä. Olikohan hän nähnyt harhoja?
Mutta sitten hän näki jonkun seisoman tulivuosen seinämällä kuin etsien jotain. Hän päätti käydä tutustumassa lähempänä kyseiseen henkilöön ja lähtikin syöksyyn toista kohti kaartaen kuitenkin suhteellisen loivasti toista kohti.
Kun hän toisen viimein saavutti, hän laskeutui seinämälle jonkin matkan päähän toisesta ja korvat nousivat samantien pystyyn. Hän tarkkaili toista hetken katseellaan ja asteli vähän lähemmäksi.
"Kuka olet?" Hän kysyi toiselta hieman mietteliäänä, eikä jaksanut edes itseään vielä esitellä.
|
|
|
|
Post by Sihiro on Mar 16, 2011 20:50:25 GMT 7
Tuollahan se railo olikin! Naaras ei kuitenkaan montaa askelta kerennyt ottamaan, kun joku lausui hänen takanaan kysymyksen. Roriark lähes hyppäsi ilmaan säikähdyksestä, sydän hypäten kurkkuun.
"Ei saa säikytellä noin!" hän huudahti närkästyneenä. Toinen olisi voinut edes varoittaa hieman tulostaan! Säikytellä nyt toisia noin. Miksi hän ei ollut edes huomannut naaraan tuloa? No, Roriarkin keskittyminen olikin omaa luokkaansa, hän kun ei kunnolla keskittyessään kuullut mitään muuta kuin omia ajatuksiaan.
"Mutta, olen Roriark. Entä sinä?" hän kuitenkin vastasi kysyen toisen omaa nimeä. Toinen tuoksahti hieman Gerbérokselta, mutta naaras itse ei ollut mitenkään vihamielinen toista laumaa kohtaan. Heillä oli vain eri tavoitteet, mikä aiheutti ehkä hieman tarpeetonta vihanpitoa laumojen välille.
Kukkien etsiminen viivästyi hieman, mistä naaras oli harmissaan. Mutta eipä niillä oikeastaan ollut mikään kiire, eikä keskustelukaan olisi pahitteeksi. Harvemmin sitä tuli edes juteltua, saati sitten Gerbéroslaisen kanssa. Laukku oli taas putoamisvaarassa hänen selästään, ja naaras hyppäsi hieman korjaten laukkun asentoa. Nyt se oli hieman paremmin, vaikka oli edelleen epämukava, ja entistään huonomassa asennossa siipien ollessa nyt kiinni.
|
|
|
|
Post by sajira on Mar 16, 2011 22:19:17 GMT 7
Sorial Valkosulka
Toinen säikähti hänen harmikseen paljon. Hän kuitenkin seisoi paikoillaan asettaen siipensä kiinni kylkiään vasten.
"Ei ollut tarkoitus säikytellä." Naaras mutisi anteeksipyynnöksi. Mutta tarkkaillessaan toista ja muutenkin tutkiessa toista hän haistoi toisessa aika vieraan hajun, joka ei ollut todellakaan omainen hänen laumalleen. Oliko toinen vihollislaumasta? Mutta hän ei kyllä tekisi aloitetta minkäänlaisessa tappelussa, paitsi jos toinen kävisi hermoille. Mutta sitten toinen sanoi nimekseen Roriark.
"Olen Sorial Valkosulka, mutta Sorialiksi kutsutaan ja Gerbérosista, vaikka en yleensä siitä piittaakaan, mihin laumaan kuulun." hän sanoi toiselle ja osiksi se oli totta. Ennemmin tai myöhemmin hänelle tulisi kuitenkin ongelmia Valkoisen magian kanssa ennemmin tai myöhemmin.
"Etsitkö jotain, kun säikähdit noin, etkä huomannut tuloani." Hän kysyi toiselta, liikusikan että hänen tulonsa toinen olisi kuullut, eihän hän kuitenkaan syöksynyt kovinkaan hiljaa, kuten ei ollut pitänytkään.
|
|
|
|
Post by Sihiro on Mar 17, 2011 0:20:44 GMT 7
Ai, toinen olikin juuri Gerbéroksesta. No, eipä moinen paljoa painanut, tärkeintä oli ettei hän alkaisi haastamaan riitaa.
"Ai? No itseasiassa kyllä, etsin tulikukkaa. Et olisi sattunut näkemään missäpäin railo on?" hän kysyi ja tiiraili ylemmäs rinnettä. Hän ei näin yhtäkkiä osannut sanoa yhtään missä railo voisi olla, eikä hän hävennyt kysyä toiselta.
Tulikukka asusteli railon jyrkillä seinämillä, ja siten vaikeasti löydettävissä ja poimittaessa. Mutta, Roriark oli ennenkin poiminut näitä vaikeasta poimittavia kukkasia, eikä pudotuskaan tuntunut missään. Olivathan aarnikotkat kuintekin osaksi lintuja. Roriark naurahti mielessään itselleen. Haha, linnuillako muka siivet?
// Tota... //
|
|
|
|
Post by sajira on Mar 17, 2011 20:54:29 GMT 7
//Tappelusta taisimme puhella, mutta toisin taisi käydä. //
Sorial Valkosulka
Toinen sanoi etsivänsä tulikukkaan. Hän nyökkäsi ja tiiraili toisen kanssa samaan suuntaan rinnettä ylöspäin. Mitä railoa toinen oikein etsi?
"En tiedä, en nähnyt ilmasta yhtään railoa, ainekaan en katsonut sillä silmällä nähdäkseni railon." Naaras tokaisi ja katseli ympärilleen. Pitikö täällä muka olla railokin? Hänestä tämä rinne oli suhteellisen tasainen, vaikka kivikkoinen kyllä, mutta railoja hän ei ollut täällä tavannut. Mutta kai toinen oli sellaisen nähnyt. Hän ei kyllä koskaan sairaanhoitajana sellaisia kasveja etsinyt, hänellä oli omat konstinsa palohaavoihin.
Mutta toisaalta häntä vaivasi niin että etulajat syyhysivät, toinen oli vihollinen. Vaikka hän ei vihollisuuksista paljon piitannut, mutta kuitenkin. Tuntui erikoiselta olla ystävä toiselle, kun toinen kuului vihollislaumaan.
|
|
|
|
Post by Sihiro on Mar 17, 2011 21:04:30 GMT 7
// Tuota, öhh, ömömöm. No, molemmat hahmot ovat melko ystävällisiä, eivätkä pelitykset aina mene niinkuin pitäisi. Mutta voimme toki pitäytyä tappelussa, jos sellaista haluat :) //
"Hitsi. Näin ihan varmasti jossain täällä railon...", naaras mutisi harmissaan. Hän oli tällä hetkellä selkä käännettynä Sorialiin. Olo oli hieman epävarma ja vainoharhainen. Mitä jos..., ajatukset pyörivät Roriarkin päässä ja hänen olonsa muuttui varautuneeksi tämän havainnon myötä. Toinen ei ainakaan vaikuttanut hyökkäävältä, mutta ei siitä ikinä tiedä kun keskustelukumppani on Gerbéroslainen.
"Et tahtoisi auttaa?" ruskeasulka kysyi toiveikkaana, nokka käännetyynä toiseen päin. Ilm oli avoimen kysyvä.
|
|
|
|
Post by sajira on Mar 20, 2011 15:25:24 GMT 7
//No, eipä tuo ole pakollinen. ^^ Ei siis oteta enää sitä tappelua mukaan. //
Sorial Valkosulka
Toinen selvästikin halusi löytää sen railon. Siltä se ainekin vaikutti ja Sorial mietti voisikohan auttaa toista jotenkin. Mutta sitten jo toinen apua pyysikin asian suhteen.
"Etsin ilmasta käsin." Sorial tokaisi nopeasti ja parin juoksu askeleen jälkeen kohosi siivilleen sulavasti, toivoen että saisi olla ainiaan ilmassa. Lentäminen oli niin ihanaa. Mutta sitten hän pakottautui itsensä tähän hetkeen, pois lentämisen ihailemisesta ja tähysteli ja kaarteli ilmassa Ruinan sienämillä etsien railoa. Välillä hän katsoi toista kohti, että ei vain kadottaisi toista näkyvistään.
Mutta railo olikin aika lähellä, mutta juuri sellaisessa paikassa, että sitä ei helposti löydä maasta käsin. Hän laskeutui sen luokse ja huomasi olevansa reilu viisi metriä Roriakia ylempänä.
"Täällä on railo." Hän huudahti toiselle ja asteli hieman kaueammas railosta antaen toiselle tilaa kerätä niitä kukkia, jota railon pohjalla taisi useampi jopa ollakin.
|
|
|
|
Post by Sihiro on Mar 20, 2011 16:43:31 GMT 7
Roriark nyökkäsi kun Sorial kehotti lentävänsä katsomaan missä railo olisi. Naaras katseli kun toinen lenteli aikansa, ja laskeutui vihdoin Roriarkista hieman ylemmäs. Tummasulka kirosi mielessään kun ei ollut huomannut railoa. Mutta sitä ei toisaalta nähnyt juuri lainkaan näin alempaa. Siinä kohdassa näkyi ainoastaan hieman muusta maastosta nouseva kumpare.
Roriark kiipesi Sorialin viereen. Railo oli pieni, mutta sinne mahtuisi juuri niinkin pitkä- ja kapeajalkaisen aarnikotkan jalka kuin Roriarkin. Olihan niistäkin jaloista joskus hyötyä, aina tuntui tarvitsevan enemmänkin niitä vahvempia jalkoja.
Railo ei onneksi näyttänyt kovin syvältä, saati sitten edes kovin vaaralliselta. Sen reunoilla kasvoi Roriarkin hyviksi mieliksi sankka tulikukkajoukko, joiden niiden tulenpunaiset lehdet kuulsivat kauniisti auringonvalossa. Roriark hymyili ilosta. Tällä yhdellä railolla täyttyisi koko varasto!
Hän kierteli railoa, etsien leveintä kohtaa mistä ujuttaa etujalka. Hän pudotti epämukavan laukkunsa pölyiseen maahan siipiensa avustuksella, ja kaivoi sen uumenista esiin punaisen hanskan, jonka hän laittoi oikean etukäpäläänsä.
"Oletko koskaan poiminut tulikukkaa?" hän kysyi silkasta mielenkiinnosta Sorialilta.
|
|
|
|
Post by sajira on Mar 25, 2011 22:05:04 GMT 7
//Anteeksi siis toisinainen aktiaktiivisuuteni. :S //
Sorial Valkosulka
Toinen tuli hänen luokseen ja tuntui ilahtuvan nähdessään railon. Hän seurasi paikaltaan toisen puuhia hyvin kiinnostuneena. Olihan hän sairaanhoitajana kyseisistä kukista kuullut, mutta kerätyksi niitä ei ole tullut, ei ole ollut tarvit tutustua niihin sen enempää. Siksi naaras hieman ihmetteli, kun toinen veti hansikkaan etujalkaansa samalla etsien sopivaa kulmaa alkaa poimia kukkia.
"En ole kerännyt, ei ole tullut tarvis tutustua noihin sen lähemmin." Sorial vastasi toisen kysymykseen ja tarkasteli entistä kiinnostuneena toisen puuhia.
"Niitä taitaa olla vaarallista koskettaa ilman suojahansikasta." Hän tokaisi hieman kysyvällä äänen sävyllä.
"Vaikka toisaalta, enpä ole sairaanhoitajana kovinkaan montaa vuotta ollut, että en ihmettele, jos en ole kukkaan tutustunut." hän tokaisi vielä. Jotenkin alkoi unohtua asia, että he olivat alkuperäisin vihollisia tai ainekin vihollislaumoista. Mutta onneksi asia ei haitannut ollenkaan.
|
|
|
|
Post by Sihiro on Mar 28, 2011 19:33:24 GMT 7
// No eipä se haittaa :) Elämä vie eteenpäin //
"Voisihan sanoa niinkin", Roriark naurahti Sorialin toiselle lauseelle.
"Mokomat polttavat paljaalla nahalla, joten on pakko pistää hanskat käteen jos ei halua polttaa käpäliään", hän selitti hieman.
Toisen puheista kävi selväksi, että hän oli myös sairaanhoitaja.
"Ai sinäkin olet sairaanhoitaja?" naaras tokaisi hieman hämmästyneenä. "Mikä sattuma", hän hymyili ja meni maahan makaamaan railon reunalle. Hän kurotti käpäläänsä varovasti syvemmälle, koska hän ei mahtunut katsomaan sinne lainkaan. Hän hiljalleen tunnusteli railon seinämää, kunnes käpälä törmäsi kukkaan. Karheasta varresta ei voinut erehtyä, ja Roriark kiskaisi kukan irti varovasti. Hän nosti sen ylös, ja laittoi laukkuunsa varovasti. Hän ei halunnut vahingoittaa kasvia milläänlailla.
"Tässä onkin hyvä oppia sitten tulevaisuuden varalle", hän sanoi hymyillen. Roriark tuntui tyystin unohtaneen Sorialin olevan Gerbéroksesta.
|
|
|
|
Post by sajira on Mar 28, 2011 23:45:06 GMT 7
Sorial Valkosulka
Toinen selitti vähän kukan ominaisuuksista ja Sorial laittoi ne tiedot visusti talteen. Niistä saattaisi olla vielä hyötyäkin. Hän nyökkäili toisen sanoille aina välillä kertovansa ymmärtäneensä asian hyvin tai ainekin että kuuli asian.
"No, ainekin osaavat kasvaa pahassa paikassa." Sorial tokaisi ja katsoi, kun toinen onnistui keräämään ensimmäisen kukkasen ja laittamaan sen laukkuun. Tuntui hassulta ajatella toista vihollisena, mutta ehkä asiaan tottuisi. Vaikka eipä sitä koskaan tiennyt, kuinka kauan hän olisi laumassaan, jos nuo oikein kävisivät vihamielisiksi valkoista magiaa kohtaan. Niin, taito jonka hän osasi, vaikka ei ehkä olisi halunnut, mutta oli päättänyt jo kauan sitten, että käyttäisi sitä hyväkseen.
"Niin, opin sairaanhoitajaksi äitini opissa, osaan siis ammatin perusteet, mutta mestariksi minusta ei ole." Sorial sanoi vielä ja katsoi railoa kohti. Kestäisi kauan, jos toinen aikoisi kerätä kaikki kukat.
"Aiotko muuten kerätä kaikki kukat, vai vain muutaman?" Hän kysyi toiselta kiinnostuneena.
|
|
|
|
Post by Sihiro on Mar 29, 2011 19:36:12 GMT 7
"Sen ne tosiaan taitavat", Roriark nauroi, ja haroi seuraavaa kukkaa kieli poskella. Hän sai siitä kiinni, kiskaisi ja laittoi taas laukkuunsa.
"Oletko varma? Ei sitä koskaan tiedä jos ei yritä", naaras sanoi ja katsoi toista merkitsevästi. Hän kuitenkin kääntyi taas railon puoleen, ja onnistui nyppäämään parikin kukkaa kerralla.
"Kerään nyt niin paljon kuin saan. Tässä ei kyllä tunnu kovin montaa enää olevan, sillä useimmat kasvavat juuri käpälän ulottumattomissa tietenkin", naaras tokaisi hieman pettyneen kuuloisena. Aluksi näytti kuin hän olisi ylettänyt kaikkiin, mutta eipä näemmä.
"Vielä pari niin olen valmis", Roriark sanoi kurkotellen yhä alemmas railoon, niin että kyynärtaivekin upposi maan alle. Hän mutisi harmissaan kukkien yltämättömyydestä kun veti vihdoin käpälänsä pois. Pari kukkaa hän oli saanut, mutta ne eivät riittäisi kovin pitkäksi aikaa. Palovammoja sai yllättävän moni, ja nekin tulivat tulimagian kanssa pelleilystä. Mokomat kakarat...
|
|
|
|
Post by sajira on Apr 4, 2011 22:21:01 GMT 7
Sorial Valkusulka
Hän odotti rauhallisesti toisen keräämisen loppumista. Eipä kai siinä muuta voinut kuin odotella. Toinen taisi jotenkin vihjala sanoillaan myös siihen, että hänen pitäisi koittaa mestarina oloa. Hän kohotti hieman kulmiaan.
"Oppilaissa on kova työ, jos jotain alkaa opettamaan. Ja se on minulla sellainen sivutoiminen työ, jonka opettelin vain koska äitini osasi sen ja koska osaan jo... Valkoisen magian." tuo tokaisi ja huokauksen seassa mutisi tuon sanan 'Valkoisen magian'. Hän ei oikein tiennyt, kannattiko asiaa kertoa, mutta ei tässä kai muuta voinut, hän ei jaksanut asiaa alkaa salailemaan. Totuus oli, että hän oli opetellut ammatin, koska osasi jo valkoisen magian ja hänestä oli järkevää, jos osaisi parantaa muitakin kuin vain kuolettavia haavoja.
Sitten toinen kurotti oikein pitkälle saadakseen vielä pari kukkaan, mutta taisi jäädä ilman.
"Kukat taitavat olla nyt jo todella syvällä, loput siis." Hän tokaisi ja asteli lähemmäs railoa kurkistaen sinne sisään. Hän näki vielä siellä kukkia, mutta ne olivat todellakin syvällä, eikä hän tiennyt saisiko hänkään niitä sieltä.
|
|
|
|
Post by Sihiro on Apr 6, 2011 2:52:22 GMT 7
Roriarkin herkät korvat eivät olleet missanneet Sorialin sanova 'valkoinen magia'. Hän ei sanonut mitään, mutta tarkkasilmäisin voisi huomata hänen asentonsa jännittyneen. Naaraalla itsellään ei ollut mitään valkoista magiaa vastaan, jokin... Vain syttyi hänen sisällään. Pieni vihan liekki, joka ilmeisesti oli itse Theóderin vihaista perintöä valkoista magiaa kohtaan. Jännittynyt olo kuitenkin katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, ja naaraan kasvoille syttyi se tavallinen lempeä hymy.
"Voit olla oikeassa", hän sanoi hymyillen.
"Kyllä, ne tuppaavat aina kasvamaan juuri käpälän ulottumattomissa. Mutta kyllä näitä vielä löytyy sitten kun tarve tulee. Tässäon kuitenkin jo pitkäksi aikaa eteenpäin", Roriark selitti samalla kun veti hanskan pois käpälästään, laittoi sen laukkuunsa ja nosti itse laukun selkänsä yli. Hänen olisi jo varmaan aika palata sairaalalle valmistamaan kukat säilöttäväksi. Ne eivät kovin kauaa pysyneet eläväisinä.
"Mutta, luulen että nyt on sanottava hyvästit", Roriark sanoi hymyillen pahoittelevalla äänellä.
|
|
