|
Post by Sasa on May 28, 2011 17:43:42 GMT 7
Gadon olo oli hieman vaivaantunut, kuin hän olisi pudottanut pienen viattoman linnunpoikasen pesästään. Rein näytti heikolta ja avuttomalta muuta maailmaa vastaan. Naaras peruutti askeleen mutta Gado pysyi yhä paikoillaan. Hän tiesi, että jos kirisi välimatkan, sen voisi ymmärtää hyökkäävyytenä, eikä koiras ollut nyt tappelutuulella, ei hänellä ollut edes minkäänlaista syytä tapella. Eikä hän sitä tahtonut muutenkaan.
Rein oli Theóderista, tai ainakin melkein, tämän puheiden perusteella, joten Gado tunsi velvollisuudekseen auttaa naarasta. Ei heillä voisi kauaa kestää etsiä johtajaa, ja mikä kiirekään Gadolla oli. Hetken koiras kuunteli Reinin kertomusta, varaten samalla painoaan kaikille kolmella muulle jalalleen. Toisen lopetettua Gado avasi nokkansa. ”Voin saattaa sinua, ja auttaa johtajan etsinnässä, minun pitäisi itsekin tavata hänet”, Gado sanoi, ja jatkoi: ”Ainakin estän kolkkaamisen. Matka taittuisi lentäen nopeammin, mutta en kyllä tiedä mihin suuntaan pitää mennä, saati sitten mitä etsiä.” Johtajalla olisi varmasti pesä, ja sieltä olisi ehkä hyvä aloittaa etsiminen. Hetken Gado mietti, miten hänet otettaisiin vastaan. Se oli kuitenkin sen ajan ongelma, mutta eiköhän hän laumaan pääsisi, soturiksikin toivottavasti. Niitä kuitenkin kaivattaisiin, ja koiras tiesi osaavansa taistella.
Jälleen hiekanruskea griippi avasi siipensä. Hän ei kuitenkaan lähtenyt vielä, vaan jäi odottamaan Reiniä ja tämän mielipidettä.
|
|
|
Post by raccoon on May 29, 2011 0:55:55 GMT 7
Hypatia sai Gadon sanoista voimaa päätökseensä: kyllä, tämä olisi hyvä juttu. Gado todellakin estäisi ainakin sen kolkkauksen, jos jotain, ja ei tuollaisesta köriläästä varmaan mitään haittaakaan olisi, jollei sitä suututtaisi. Hypatiaa tosin hieman loukkasi Gadon reaktio sen tarinaan, tai pikemminkin sen puute. Naaras oli vuodattanut urokselle käytännössä kaiken tietämänsä, ollut avoimempi kuin kenellekään toiselle pitkään aikaan, ja mitä tekee Gado? Ohittaa koko jutun kuin ei mitään! "Minä tiedän suunnaan vain suurinpiirtein, mutta kai täällä nyt muitakin griippejä on kuin me, vai mitä?" Hypatia unohti närkästyksensä melko nopeasti päästessään suunnittelemaan matkaa. "Mitä sanot, jos lähdetään vain kaakkoa kohti ja tähystellään, josko nähtäisiin joku joka tietää asioista jotain?"
// Lyhyt rooli, mutta tuosta jatkosta kysymyksiä. Nythän on niin, että mun taukoiluni takia ollaan normiaikaa reippaasti jäljessä (vrt. pihalla täysi kesä menossa, pelissä vielä lunta). Eli mitä jos nää kaksi olisi tässä välissä jollain tavalla eksynyt toisistaan, vaikka jossain myrskyssä ja löytäisivät toisensa uudestaan jostain pusikosta? Vai tehdäänkö ihan vaan puhtaasti niin, että eivät ole löytäneet perille ja ovat harhailleet pitkin ja poikin saarta? Seuraavaan peliin voisi ottaa vaikka kolmanneksi pyöräksi jonkun, joka opastaisi kaksikon perille tai jonkun theóderlaisen, joka löytää nää harhailemasta mailtaan. Katilovenhan piti alkaa pelaamaan Ansgaria, mutta mikä on tilanne nyt? Vai oletetaanko vaan että nää nyt on johtajan tavannut ja plaaplaa? //
|
|
|
Post by Sasa on May 29, 2011 1:36:57 GMT 7
// Näkymätön roolaus x) Tuli mietittyä samaa, griipit tuolla tarpovat hangessa tosiaan ja meillä on kesä. Paras olis ehkä, jos kaksikko tapaisi Ansgarin ihan "oikeasti", mutta se nyt on vähän kysymysmerkillä? Mutta ei sekään huono olis jos johtaja on jo tavattu? Ihan sama oikeastaan... //
|
|
|
Post by raccoon on May 29, 2011 22:27:10 GMT 7
// Yhtä näkyvä roolaus kuin ylempi. Jos sovitaan suosiolla, että nää on johtajan tavannut tossa öö... alkukeväästä ja nyt vaan skipataan koko juttu, päästään molemmat helpolla ja etenemään peleissä? :--D *oikotie paras tie* //
|
|
|
Post by Sasa on May 29, 2011 23:04:26 GMT 7
// Näin teemme :D Pidetäänkö peli tässä samaisessa aiheessa vai lörpöttelenkö jotain jonnekkin muualle? //
|
|
|
Post by raccoon on May 29, 2011 23:44:46 GMT 7
// Jatketaan vaikka tässä, ei tässä varmaan enää kovin monta roolia jää ylitse. (: //
|
|
|
Post by Sasa on Jun 1, 2011 23:49:09 GMT 7
// Tässäpä siis //
Koiras tihrusti kirkkaassa auringonpaisteessa laskeutumispaikkaa. Onneksi lämpimät ilmavirran pitivät hänet siivillään helposti. Siitä huolimatta Gadon piti räpyttää lyhyitä siipiään vähän väliä pysyäkseen ilmassa. Koko matka oli ollut raskas, ja väsymys painoi griipin harteita. Mukavan viilentävä tuuli sai kuumuudessa läähättävää Gadoa helpottuneemmaksi. Hän oli täysin vilukissojen vastakohta. Suuri järvi ilmestyi puiden takaa. Äkkiä koiras sai varsin hullun idean, mutta kerranhan sitä vain elettiin. Rein tosin saattaisi saada sydänkohtauksen, jos Gado varottamatta syöksyisi suoraan veteen. No, ehkä hän ymmärtäisi, toivottavasti.
Gado kiri lisää vauhtia ja korkeutta itselleen, ja lennähti järven päälle. Kun hän oli mielestään tarpeeksi kauas rannasta, koiras taittoi siipensä tiukasti kylkiään vasten. Sulkien kuivattelusta tulisi rasittavaa, mutta ehkä… Ei sittenkään. Onneksi matkaa oli vielä, ja Gado ehti keksiä varasuunnitelman. Juuri ennen vedenpintaa hän avasi siipensä, ja jäi ilmaan, liitämään melkein veden päällä. Koiras laski toisen etujalkansa viistämään vettä. Kun vauhti alkoi hiljentyä, Gado löi taas siipiään ja nousi korkeammalle. Hän alkoi lentää Reiniä vastaan.
|
|