|
Post by Sihiro on Mar 20, 2011 19:05:13 GMT 7
Roriark rimpuili minkä pystyi, ja se kannatti. Toinen suorastaan hyppäsi pois päältä rääkäisten kivusta. Naaras ei voinut karkottaa mielestään sitä onnentunnetta, kun katsoi toisen tuskaa. Toisaalta, naaras itse hämmentyi tästä. Hän nautti toisen tuskasta? Mustanokka karkotti mielestään moiset ajatukset, ja keskittyi lyömään siivillään ilmaa jotta pääsisi pakoon. Mutta toinen heittikin hiekkaa hänen silmilleen, haitaten lentoonlähtöä. Onneksi se ei paljoa estänyt, ja naaras nousi ilmaan hiekasta huolimatta. Roriark hieroi silmiään parhaansa mukaan, saaden suurimman osan ainakin pois. Silmiä kuitenkin kirveli, eikä hän ollut saanut kaikkea hiekkaa pois mikä sumensi hänen näköään. Onneksi naaras oli kuitenkin päässyt toisen ulottumattomiin, joten häntä ei voinut vetää alas.
|
|
|
Post by kawaii on Mar 20, 2011 19:11:58 GMT 7
Ukkonen hyppäsi itsekin ilmaan. Se levitti harmaat siipensä täyteen mittaan, antaen tuulen tarttua niihin. Siivet löivät ilmaa voimakkaasti, raivokkaasti. Sähkönsiniset silmät kipunoivat taistelunhalusta, kun Ailae koetti syöksyä toisen kimppuun. Se koetti saada toisen siivet kynsiinsä, jolloin toisen lentäminen olisi lähes mahdotonta. Silloin toinen voisi vain rimpuilla ja tippua maahan – ellei Ukkonen jäisi kannattelemaan molempia ilmaan. Kynnet koettivat repiä siivistä sulkia ja saada ne lentokelvottomiksi, kun sähkönsininen nokka koetti nyppiä mahdollisimman monta sulkaa irti kerralla.
|
|
|
Post by Sihiro on Mar 20, 2011 19:22:43 GMT 7
Kyyneleet alkoivat sulloutua silmiin, kun Roriark yritti katsoa missä toinen oli. Kaikki mitä hän näki oli suurinpiirtein pelkkä harmaa möykky, joka yritti raivoisasti repiä hänen siipisulkiaan irti. Ja sitähän hän ei sallinut! Vastoin hänen luontoaan, Roriark kierahti yllättäen suoraan kohti toista, aikomuksena purra toista korvasta tai mihin sitten vain ylettikin. Hänellä ei ollut aavistustakaan onnistuisiko tämä ollenkaan, mutta vaihtoehtoa ei ollut. Syteen tai saveen.
|
|
|
Post by kawaii on Mar 20, 2011 19:31:38 GMT 7
Siipi riistäytyi griipin kynsistä, kun Roriark kääntyi yllättäen. Naaraan musta nokka tarttui sen harmaaseen korvaan, mutta hopeanharmaiden etujalkojen siniset kynnet koettivat sohaista kohti toisen kaulanseutua. Ukkonen tunsi, kuinka nokka meinasi repiä sen korvan loville. Sitähän Ukkonen ei hyväksyisi, sillä arvet eivät kuuluneet kenraalille! Vaikka se olikin selviytynyt varsin kunniakkaasti taisteluista, se ei halunnut tulevaisuudessakaan arpia. Terävät kynnet toistivat hyökkäyksen, ja Ailae koetti potkaista nyt myös takajaloillaan. Nokkaa se ei pystyisi käyttämään, kun toinen oli kiinni korvassa.
|
|
|
Post by Sihiro on Mar 20, 2011 19:37:13 GMT 7
Vaikka harmaan griipin siniset kynnet repivätkin Roriarkin kaulaa kipeästi, ei tämä suostunut millänsäkkään päästämään toisen korvasta irti. Nyt kun hän oli onnistunut vahingoittamaan toista näkyvästi edes hieman, nousi Roriarkin taistelutahto yhä korkeammalle. Hän oli myös lakannut lentämästä, jättäen kaiken työn harmaalle, jolloin tällä toivon mukaan olisi hankalat oltavat. Toinen toisti kynsillään iskut, ja ne repivä Roriarkin kaulaa entistä enemmän auki. Nyt ilmaan putosi tummia veripisaroita. Yleensä naaras olisi ollut kauhuissaan, mutta nyt hänellä ei ollut siihen aikaa. Hän keskitti kaiken voimansa nokkansa pitämisen toisen korvassa. Ote kuitenkin kirposi hieman, sininokan alkaessa potkia rajusti.
|
|
|
Post by kawaii on Mar 20, 2011 19:45:48 GMT 7
Ukkonen huomasi pian, että saastainen theóderlainen oli jättänyt sille lentotyön. Harmaa ei antanut halveksunnan pilata sen ajattelukykyä, vaan se taitteli siivet nopeasti. Näin maan vetovoima lähti vetämään taisteluparia kohti syleilyään, ellei theóderlainen sitten tekisi jotain. Ukkonen koetti itse pysyä korkeammalla, jolloin toisen ruumis pehmentäisi sen tippumista. Toinen ei päästänyt irti korvasta, joten Ailae päätti jatkaa potkimista ja raatelua. Sen omasta korvasta oli iho kulunut pois jo ajat sitten, mutta verenvuoto oli niukkaa. Sinivarpainen jalka potkaisi voimakkaasta kynnet esillä kohti suklaanruskeaa selkää ja kynnet koettivat repiä ihoa rikki.
|
|
|
Post by Sihiro on Mar 20, 2011 19:55:40 GMT 7
Roriarkin vatsasta heitti ikävästi, kun toinen taittoi siipensä ja antoi kaksikon pudota vapaasti. Ajatus ei innostanut naarasta yhtään, ja hän päästi kiltisti irti toisen korvasta. Matkaa ei ikävä kyllä ollut paljoa maahan, ja naaras levitti siipinsä nopeasti auki. Siivet ottivat heti ilmaa alleen, yhtäkkinen painon vastustus kirpaisten niitä. Selkää särki, sillä toinen oli saanut annettua kunnon potkun siihen ennenkuin Roriark oli irrotautunut.
Naaras lenteli rauhassa ympäriinsä ja tarkasteli haavojaan ennenkuin seuraava hyökkäys tulisi. Selkää jomotti, kaulasta tippui verta ja nokassa oli hieman toisen haisevia sulkia. Hän sylkäisi ne samantien suustaan irvistäen hajusta ja kivusta. Yhtäkkinen kipu ilmanotosta siipien alle oli jo kadonnut, eikä lentäminen ollut vaikeaa. Tai no, tasaista se ei edelleenkään ollut. Roriark katsoi toisen perään tiukasti koko ajan, nostaen korkeutta enemmän. Navakka tuuli nosti häntä aina vain korkeammalle, kunnes oltiin jo pudotusturvallisissa korkeuksissa.
|
|
|
Post by kawaii on Mar 20, 2011 20:15:26 GMT 7
Ukkonen tunsi korvansa vapautuvan, jolloin tuo päätti päästää itsekin irti. Siivet aukesivat, kun toinenkin aukaisi. Hiukan kirpaisi, mutta niin oli korvakin kipeä. Mahaan sattui vieläkin, kiitos toisen potkun. Se sylkäisi toisen höyhenet pois nokastaan ja irrotti myös höyhenet kynsistään. Ailae laskeutui maahan, ennen kuin hyppäsi jälleen ilmaan. Toinen oli jo kaukana, eikä Ukkonen saisi toista kiinni, ellei ihmettä tapahtuisi. ”Hoi, pelkuri! Tule tänne, kohtaa vihollisesi äläkä piilottele siellä!” Ailae huusi halveksuvaan sävyyn. Se lähti itse kohoamaan, yrittäen saada toista kiinni.
|
|
|
Post by Sihiro on Mar 20, 2011 20:35:03 GMT 7
Roriark katsoi hyvillään kun toinen laskeutui maahan. Toinen kuitenkin nousi samantien takaisin lentoon, uhoten. Mikään ei saisi naarasta hänen luokseen tai hyökkäämään suin päin kimppuun. Sehän olisi kerrassaan typerää. Hänen onnekseen Roriark oli jo korkealla, ja siten toisen ulottumattomissa. Ellei toinen saisi jotain ihme adrenaliinipuuskaa tai raivokohtausta jonka avulla tämä nousisi naaraan luo. Ruskeasulka päästi helpottuneen huokauksen, ja uskalsi rentoutua hieman.
|
|
|
Post by kawaii on Mar 20, 2011 20:43:14 GMT 7
Ailaeta suututti. Olivatko kaikki theóderlaiset tuommoisia pelkureita? Kenraali koetti päästä aina vain lujempaa ylös, mutta pian se huomasi tuhlaavansa vain voimiaan. Se syöksähti alas vilkaisemattakaan toista päin. Harmaa tiesi pääsevänsä alas ennemmin, kuin toinen kerkeäisi päästä niskan päälle. Painovoima kun oli raskaamman puolella. Ukkonen repi siipensä auki ennen maata, jolloin se pystyi laskeutumaan pehmeästi ja kissamaisen sulavasti. Ailae kävi makoilemaan hiekalle. Sillä olisi kyllä aikaa odottaa, että toinen tulisi alas – tai lähtisi.
|
|
|
Post by Sihiro on Mar 20, 2011 20:57:08 GMT 7
Roriarkin onneksi toinen ei edes yrittänyt tulla ylemmäs, vaan peräti laskeutui hiekalle makaamaan. Naaras hihkaisi mielessään, ja alkoi heti suunnata kotia kohti. Hän ei kuitenkaan voinut olla vilkuilematta peräänsä vähän väliä. Hiljalleen Kyyneljärvi lipui yhä kauemmas, ja samoin Roriark.
// Kai se nyt olis tässä, ellei sitten Ailae tule perään. //
|
|
|
Post by kawaii on Mar 20, 2011 21:08:24 GMT 7
Ailae katsoi hiljaa, kun toinen lähti pois. Mokoma pelkuri. Ukkonen tuhahti ja nousi seisomaan. Se puisteli hiekat pois kehostaan ja nousi itsekin ilmaan. Naaras toivoi, ettei tapaisi tuota pelkuriöttiäistä enää koskaan. Ainakin se tietäisi, että toinen oli saastainen theóderlainen. Ailae lähti itse päinvastaiseen suuntaan, kuin Roriark.
>> Joussan, oli kiva peli! : )) Kiitän <<
|
|
|
Post by Sihiro on Mar 20, 2011 21:27:09 GMT 7
// Samoin, samoin! //
|
|